No terve taas kaikille!

Tänään mie ajattelin kertoa teille tarinan, joka saa aina hymyn huulille – tiibetinspanieli Tiinun ja veden viha-rakkaussuhteen. Kuten monet teistä tietävät, meillä täällä Leppäkoskella on paljon kauniita järviä ja lampia, joissa on ihana uida varsinkin kesäisin. Mutta Tiinulle vesi on aivan oma tarinansa.

Ensimmäinen merkki Tiinun vastenmielisyydestä vettä kohtaan tuli ilmi jo pentuna. Kun muut koirat juoksivat innokkaina veteen, Tiinu pysyi turvallisen välimatkan päässä ja katseli kauhuissaan. Kokeilin houkutella sitä veteen heittämällä sen lempilelun lähelle rantaa, mutta Tiinu vain tuijotti lelua ja sitten minua, kuin kysyen: "Miksi minun pitäisi mennä tuonne?"

Kesällä uiminen on miulle yksi suurimmista nautinnoista. Rakastan polskutella järvessä ja nauttia veden viileydestä kuumana päivänä. Mutta joka kerta, kun menemme rantaan, Tiinu jää turvallisesti kuivalle maalle ja katselee minua kuin hullua. Se saattaa jopa juosta ympyrää ja haukkua, aivan kuin yrittäisi varoittaa minua vedestä.

Kerran päätin kokeilla varovaista kastautumista Tiinun kanssa. Kannoin sitä varovasti lähemmäs vettä ja annoin sen tassujen juuri ja juuri koskettaa veden pintaa. Tiinu jähmettyi paikalleen kuin patsas ja sitten alkoi vimmatusti potkia ja pyrkiä pois. Siitä lähtien tiesin, että Tiinun kanssa uiminen ei ole vaihtoehto.

Tiinu näyttää olevan erityisen tyytymätön veteen myös sateisina päivinä. Jos ulkona sataa, Tiinu katselee ikkunasta surullisena ja yrittää parhaansa mukaan vältellä märkyyttä. Sateenvarjo on meille välttämätön varuste, kun lähdemme kävelylle sateella. Tiinu pysyy tiukasti vierelläni, pyrkien pysymään mahdollisimman kuivana.

Yksi huvittavimmista tapauksista tapahtui viime kesänä, kun naapurin lapset olivat järvessä uimassa ja Tiinu sattui näkemään heidät. Se juoksi rantaan ja alkoi haukkua huolestuneena, ikään kuin se olisi yrittänyt kertoa lapsille, että vedessä on vaara. Lapset nauroivat ja yrittivät kutsua Tiinua veteen, mutta Tiinu pysyi vakaasti rannalla, varmistaen, että kaikki tiesivät sen inhon vettä kohtaan.

Vaikka Tiinu ei pidäkään uimisesta, olemme löytäneet paljon muuta mukavaa tekemistä yhdessä. Käymme pitkillä kävelyillä metsissä, leikkimme pihalla ja nautimme kesäiltojen rauhasta. Tiinu on aina mukana, iloisena ja innokkaana, mutta kun vesi tulee puheeksi, se tekee selväksi, että kuivalla maalla on sen paikka.

Tiinun vedenkammo on osa sen persoonallisuutta, ja se tekee siitä entistä rakkaamman. Se muistuttaa minua siitä, että jokaisella meistä on omat mieltymyksemme ja pelkomme, ja on tärkeää kunnioittaa niitä. Tiinu tuo elämääni paljon iloa ja naurua, ja sen pieni vedenkammo on vain yksi niistä monista asioista, jotka tekevät siitä ainutlaatuisen.

Toivottavasti teilläkin on mahdollisuus nauttia kesästä, olipa kyseessä sitten uiminen tai mikä tahansa muu aktiviteetti, josta te ja lemmikkinne nautitte. Pidetään huolta toisistamme ja nautitaan kesän kauneudesta yhdessä.

Lämpimin terveisin, Helli ja Tiinu