Kirjastotoimi: Ääniä ylitarkastuksen maailmasta

[Mika] Hyvää vuorokaudenaikaa ja tervetuloa kuuntelemaan aluehallintovirastojen kirjastotoimen podcastia Ääniä ylitarkastuksen maailmasta. Minä olen Mika Mustikkamäki ja työskentelen kirjastotoimen ylitarkastajana Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirastossa. Tänään ja tulevassa teemaan liittyvässä podin kakkososassa keskustelemme Itä-Suomen avin kollegani Virpi Launosen kanssa sivistyksestä ja kirjastoista. Tämä ja seuraava jakso ovatkin olleet suunnitteilla todella pitkään. Tervetuloa takaisin podiin, Virpi.

[Virpi] Kiitoksia ja mukava olla juttelemassa näin kiinnostavasta teemasta.

[Mika] Opetus- ja kulttuuriministeriö on nimennyt tämän kuluvan vuoden 2024 sivistyksen teemavuodeksi ja tämän teemavuoden tapahtumia ja toimintaa koordinoi KVS-säätiö, joka on ehkä joillekin tutumpi myös nimellä Kansanvalistusseura. Ja tän tapahtuman pääsivulla tätä teemavuotta luonnehditaan vuotena, jonka aikana sivistyksen päältä pyyhitään pölyt. Ja tähän luonnehdintaan me varmaan palataankin vielä tuonnempana. Mutta Virpi, jos me lähdetään perusteista liikkeelle, niin mistäs me oikeastaan puhutaan, kun me puhutaan sivistyksestä? Tällä termillä on pitkä historia sekä eurooppalaisessa että suomalaisessa kulttuurikeskustelussa, eikö niin?

[Virpi] No kyllä vaan. Useimmiten sivistystä ajatellaan oppineisuutena, mutta minä jotenkin ajattelen, että kyse on enemmänkin sellaisesta avarakatseisuusudesta ja siitä, että on kiinnostunut eri asioista ja ilmiöistä ja että haluaa perehtyä niihin. Ja kytken sivistykseen myös kyvyn kyseenalaistaa asioita ja näkökulmia, mutta perustellusti. Ja sivistynyt ihminen on sellainen, jota ei voi viedä kuin pässiä narussa. Samoilla linjoilla oli kyllä suomalaisen sivistyksen isä J.V. Snellmankin. Hän linkitti sivistyksen käsitteen ja koko sivistyksen ajatuksen kulttuuriin, inhimillisyyteen, valistukseen ja humanismiin. Tiesitkö muuten, että sivistyssana on kotoisin täältä meiltä Savosta? Mikäpä meiltä ei olisi kotoisin? Sivistyksellä on tarkoitettu arkikielessä täällä Itä-Suomessa alunperin silittämistä tai pyyhkimistä harjaamista ja semmoista viimeistelemisestä.

[Mika] No täähän nyt vahvistaa vanhaa ajatusta, että kaikki hyvä tulee aina ”savommualta”. Mutta siis, niin, sivistys-termin alkuperähän kuulostaa näitten luonnehdintojen pohjalta enemmän, tai vähän enemmän niinku toiminnallisesta kuin teoreettiselta, ja täähän on myös tosi mielenkiintoista sitten sen tulevan kirjastonäkökulman kannalta, mutta me tosiaan palataan kakkosjaksossa tarkemmin sivistykseen ja kirjastojen suhteeseen. Mutta voisiko tätä kirjastojen ja sivistyksen suhdetta niin kun luonnehtii lyhyesti jo ihan tähän alkuun? Elikkä voisko kysyä vaikka sillä tavalla, että palautuuko sivistys jollakin tavalla sitten pelkkään, lainausmerkeissä pelkkään kirjalliseen sivistykseen tai lukutaitoon?

[Virpi] No kyllähän siis puhekielessä sivistyneisyys vertautuu pitkälti lukeneisuuteen, eli ajatus on ollut, että sitä sivistystä hankitaan kirjoja tankkaamalla. Ja sitten tästä taas puolestaan juontuu semmoinen pitkään vallalla ollut kirjastojen sivistysdiskurssi, jonka mukaan kirjastot on olemassa sitä varten, että ne mahdollistaa itsensä sivistäminen kirjojen kautta. Ja ylipäätään jos mietitään niinku sivistysajattelua Suomessa, niin sehän on kytkeytynyt kansallisen identiteetin rakentamisprojektiin. Sivistys nähtiin sellaisena erottavana tekijänä, mikä erotti suomalaiset venäläisistä ja samalla kytki Suomen läntiseen kulttuuri-ilmastoon. Ja sivistyneet kansalaiset olivat tässä ajattelussa avain siihen, että Suomi saattaisi nousta kansakunnaksi kansakuntien joukkoon, eli sen sivistys-käsitteen avulla rakennettiin Suomea ja suomalaisuutta. Siihen liittyy vahvasti lukutaito. Ja sellainen itsensä kehittäminen. Ja lukutaitoiset ja niinku omasta kehittymisestään kiinnostuneet työläiset nähtiin voimavarana sekä yhteiskunnalle, mutta myös sitten yrityksille ja niinku liiketaloudelle. Sivistyksen kautta ikään kuin hallittiin työläisiä. Sivistyneet työläiset osasivat myös niin kun jotenkin ohjata itseään paremmin. He pysyy kaidalla tiellä ja eivät sortuneet viinan kiroihin eikä rikollisille poluille. Ja sen takia esimerkiksi tuolla meidän metsäteollisuudessa toimineet yhtiöt perustivat lapsille kouluja ja ylipäätään tukivat semmoista laajempaa sivistystä erilaisilla harrastusmahdollisuuksilla. Ja samalla he ohjasivat ihmisten käyttäytymistä haluttuun sivistyneeseen suuntaan.

[Mika] Tässähän on aika mielenkiintoista, että sitä sivistystä voidaan niinku tässä mielessä tarkastella ylhäältä alaspäin ikään kuin ohjaavana prosessina samaan aikaan kun siinä on sitten se toinen juonne, että se sivistys nousee nimenomaan sieltä yksilöstä ylöspäin ja hänen niinkuin kehittymisestään ylöspäin.

[Virpi] Kyllä eli siinä oli sekä se semmoinen niinkun yksilön näkökulma, että yhteisön näkökulma, mutta myös sitten semmoinen niinku kansallinen näkökulma. Ja täytyy sanoa, että se kansallinen näkökulma on korostunut suomessa tosi paljon. Ja sellaisten sivistysinstuutioiden merkityshän on meillä suuri. Meidän itsenäisyyden ensimmäisellä vuosikymmenellä säädettiin tärkeitä sivistykseen liittyviä lakeja. Oppivelvollisuuslaki ja meidän ensimmäinen kirjastolaki. Kansakouluasetus oli annettu ja 1860-luvulla, mutta sitten se, että kaikki lapset saataisiin koulunpenkille, niin se oli tavoitteena sitten siinä oppivelvollisuuslaissa. Ja olihan se ihan todella kova tavoite köyhälle maalle, mutta siinä nähtiin ikään kuin sellaista tulevaisuudenuskoa. Nähtiin, että se sivistys takaa valoisamman tulevaisuuden. Ja koulujen lisäksi sitten kirjastot tietenkin tuki vahvasti tätä sivistysprojektia. Ja sitten jos niinku ajatellaan kirjastojen näkökulmasta vielä vähän tarkemmin niin, että minkälaisia piirteitä sivistys-käsitteeseen liittyy, niin kirjastojen tehtävähän on kehittynyt tosi paljon vuosien saatossa. Ja nykyään tarjota on paljon muutakin kuin niitä kirjoja ja tietoa niiden kirjojen kautta, niin ehkä voidaan ajatella sitä kirjastojen roolia myös niin, että kirjastot sivistää meitä tarjoamalla mahdollisuuksia olla osa sitä yhteisöä ja sitten myös olla vuoropuhelussa erilaisten näkemysten kulttuurien ja maailmojen kanssa.

[Mika] Kyllä nimenomaan, toi on kyllä todella tärkeä pointti ja ehkä justiin se, että tässä niinku vuosikymmenten varrella, että yhtäältä siellä on niinku nähty todella kauan sitten -  jos ajatellaan, palataan sinne 1860-luvulle ja kansakouluasetukseen, niin voisi ajatella näin, että hyvin niin kun pitkänäköisesti sitä sivistystä on lähdetty sieltä saakka tuomaan ja rakentamaan. Mutta sitten niinku jännällä tavalla niin kun se kiertää ehkä myös kehää, niin kun itsensä ympärillä. Jos ajatellaan sivistyskeskustelua ja ehkä sitä diskurssia, jota sitten sivistyksestä käydään yhteiskunnallisesti. Ja ainakin oon ite laittanut merkille semmoisen kirjoissa ja keskusteluissa yleisemminkin, että vuosikymmenten varrella sitä sivistystä on niinku soviteltu myös monenlaisiin niinku yhdyssanoihin tai sanaliittoihin. Että meillä on ollut sitä koulu- ja kirjasivistystä, meillä on ollut sydämen sivistystä, mediasivistystä ja monia muita tämmöisiä niinku sivistyksen alalajeja. Ja tota, tossa nyt olikin puhetta siitä, että tässä on niin kun toiminnallista puolta myös tässä niinku terminologisessa historiassa. Jos ajatellaan sitä niinku sivistys-termin ihan lähtökohtaa ja alkuperää ja mietin sitä, että niin kun pedagogiikan puolella sitten ehkä on eritelty myös oppimista ja osaamista ikään kuin pään kannalta ja sydämen kannalta ja käsien välisen yhteistyön kannalta, ja tässä on niin kun tämmöistä mielenkiintoista, niin kun toiminnallisuutta tullut myös mukaan siihen sivistys-teorian tämmöiseen niinku terminologiseen pyörittelyyn. Ja tuossa muutama vuosi takaperin Helsingin yliopiston akatemiatutkija Timo Miettinen nosti eräässä julkaisussa esiin myös tällaisia käsitteitä kuin tiedollinen sivistys eettinen sivistys ja yhteiskunnallinen sivistys. Ja mä ehkä näiden kaikkien jälkeen jäin tässä itse miettimään sitä, että onko siinä yhteiskunnallisessa keskustelussa sivistyksestä ehkä käynyt niin, että siinä on tullut pieni inflaatio tälle termille? Ja voisiko tämä olla se syy miksi se on jäänyt nyt sitten sinne kansakunnan vaatekaapin ylähyllylle pölyttymään, jos siis uskotaan tätä meneillään olevan sivistyksen teemavuoden johtolausetta. Et tää on niinkun elävä termi, se elää vahvasti ajassa ja se elää niin kuin teoissa ja päätöksissä, mutta mitä sä mietit tästä inflaatio-ajatuksesta, että voisiko tää kaikki sitten olla johtanut siihen, että tää sivistys termi on, ei ehkä unohdettu, mutta se on niinku liudentunut sitten näihin kaikkiin muihin keskusteluihin?

[Virpi] No kyllä on varmaan niinku osittain kyse inflaatiosta ja toisaalta ehkä myös sitten siitä, että puhekielessä se sivistys on kuitenkin aika suppea. Ja sitten myös nään tässä sellaista historiallista painolastia. Sivistys-sanallahan on meidän kulttuurissa ollut hieman semmoinen herraskainen konnotaatio. Jos ajatellaan vaikkapa sitä, miten ylioppilaisiin on vuosikymmeniä Suomessa suhtauduttu. Ja sitten jos sitä ikään kuin ajatellaan hieman, on ehkä väärin sanoa yläluokkaisena, mutta herraskainen on ehkä tähän hyvää sana. Niin sehän ei ole tämmöisessä herravihan luvatussa maassa ihan kauhean otollinen lähtökohta sen sanan merkityksen laventaamiselle. Eli siinä ehkä tulee vaan tunne siitä, että yritetään jotenkin keinotekoisesti lähtee tuomaan sitä jotenkin laajempaan käyttöön. Ja jotenkin mietin sitä sillä tavalla, että koska se tausta on semmoinen aika kapea ja siihen lukeneisuuseen kytkeytyvä, niin tällainen tulkinta ei ole ollut sitten omiaan tekemään myöskään niistä yhdyssanajohdannaisista mitenkään ihmisiä lähellä olevia, eikä se ole päätynyt mitenkään sellaiseen jokapäiväiseen puheenparteen ja arkielämään. Ja kun mehän tehdään tosi paljon merkityksiä sillä meidän arkikielenkäytöllä kyllä niin näkisin, että ehkä meidän pitäisi käydä enemmän keskustelua siitä, että mitä se sivistys tässä hetkessä ja tänä päivänä on, ja ikään kuin luoda sille sivistys-sanalle meidän arkipuheessa laajempi sisältö kuin se, että lähdetään keksimään niitä uusia sivistyksiä koko ajan lisää. Ja jotenkin se ehkä olisi linjassa myös sen, siihen sivistykseen liitetyssä ajatuksissa tavallaan se, että sivistys muotoutuu ja muuttuu ajassa. Niin myös sen käsitteen tulisi pystyä muuttumaan kun ympäröivä yhteiskunta muuttuu. Eli jotenkin se että sivistys on aika semmoinen, ehkä jopa prosessuaalinen ja muuttuva. Mutta ehkä siinä se perusedellytys pitäisi ymmärtää, että se on, se liittyy ihmiseen ja ihmisen tekemiseen eli siihen, että ihminen seuraa omaa ympäristöään, tekee havaintoja ja myös sopeutuu ja tulkitsee ja omaksuu ja hyödyntää uutta tietoa. Ja se, että ollaan ajateltu, että se tapahtuu lukemalla, mutta sehän voi tapahtua tosi monella muullakin tapaa. Ja sen takia ehkä toivoisinkin, että sivistystä käsitettäisiin enemmän, ehkä jopa niin kun tapana asennoitua ja jotenkin asettautua maailmaan ikään kuin näkemyksenä siitä, että miten minä toimin täällä maailmassa?

[Mika] Mun mielestä ollaan kyllä erittäin ytimessä tässä mitä nyt viimeksi sanoit ja tämä palaa myös osittain ihan sinne niinkun sivistyskeskustelun alkuun sinne Snellmaniin myös, että tavallaan se sivistys ei ole jokin semmoinen asia, joka tulee päivänä X valmiiksi ja sitten me voidaan laittaa siihen leima päälle, vaan että se on aidosti semmoinen ajassa muuttuva ja mun mielestä toi, minkä nostit esille, että se on kuitenkin niin kun aika syvällisesti humanistinen ajatus se sivistyksen ajatus ja se, että ihminen on siellä keskiössä. Ihminen on toimija. Hänellä on toimijuutta, mutta se, että se toimijuus on niinku vahvassa vuorovaikutuksessa sen ympäristön ja maailman kanssa, ja yhteisön ja kulttuurin kanssa, että tää on hauska, että tää niinkun jotenkin itsestä tuntuu siltä, että tää niin kun palaa katsomaan niitä niin kun vanhoja snellmanilaisia ajatuksia aina silloin tällöin tää sivistyskeskustelu ja sieltä niinku poimitaan tiettyjä, tiettyjä tuttuja juttuja, mutta sitten sitä kuitenkin sovitetaan aika dynaamisesti siihen nykymaailmaan, minkä sä toitkin tuossa esille että että tää on kyllä, tää on kyllä tosi ajankohtainen asia. Mutta mietin sitten vielä sitä, että, tää on nyt epäreilun laaja kysymys, mutta jos me tarkastellaan niinku vielä nykyaikaa ja sivistystä niin, mitenkä sä näet sen, että mitkä on niitä semmoisia yhteiskunnallisia niinku laajempia, mutta sieltä myös niin kun yksilötasolle välittäviä haasteita, jotka just nyt 2020-luvun edetessä haastaa meidän sivistysajattelua taikka kirittää sitä eteenpäin tai on pyyhkimässä niitä pölyjä – jos nyt halutaan sitten ajatella, että sivistys jollain tavalla on pölyttynyt – niin mitä nää isot haasteet tai yksilötasolla olevat haasteet sitten on, jotka, joita sivistyksen tulisi niin kun prosessina kampittaa?

[Virpi] No niin, tää ei nyt ollut ihan kauhean pieni kysymys.

[Mika] Anteeksi!

[Virpi] No tuota, siis, kyllähän meillä on ihan tosi paljon haasteita näköpiirissä. Ihan sama, että tarkasteleeko sitä jotenkin niinku kapeasta sivistystulkinnasta vaan niinku laajasta sivistystulkinnasta. No lähden ehkä nyt vastaamaan helpoimman kautta ja mietin sivistystä kirjasivistyksenä tälleen kirjastoihmisenä. Kyllähän siis lukutaidon rapautuminen on todellinen uhka suomalaiselle ja suomalaisten sivistykselle, että vaikka on niinku monenlaisia tapoja omaksua tietoa, niin kyllähän lukutaito on siellä keskiössä ja heikko lukutaito heikentää sitä kykyä vastaanottaa tietoa omatoimisesti monista eri asioista monista eri näkökulmista. Ja lukutaitoon liittyy myös sitten kyky arvioida sitä tiedon luotettavuutta ja esimerkiksi sen kirjoittajan motiiveja. Ja heikko lukutaito heikentää myös näitä kykyjä ja se kyllä kytkeytyy sitten useisiin uhkakuviin. Se on yhteydessä esimerkiksi ihmisten koulutustason laskuun ja sehän on Suomessa jo menossa alaspäin, mutta myös sitten sinne innovointikykyyn, joka puolestaan vaikuttaa yritysten kehittymiskyvykkyyteen. No lukutaidon heikkenemisestä on helppo vetää sitten linkkiä tuonne yhteiskunnan turvallisuuteen ja vakauteen, jotka on tosi tärkeitä kysymyksiä tässä ajassa. Heikko lukutaito avaa ovia hybridivaikuttamiselle, eli ollaan alttiita yksipuoliselle mielipiteenmuokkaukselle, mis- ja disinformaatiolle. Ei pystytä siis arvioimaan sitä meille syötettyä informaatiota kriittisesti. Meillä on kuitenkin ihan tosi paljon kompleksisia ilmiöitä menossa tässä ajassa. Ilmastokriisi yhtenä esimerkkinä. Ja meidän pitäisi pystyä ymmärtämään niitä moninäkökulmaisesti, että meidän olisi mahdollista toimia ja toimia niinku tietoon ja faktoihin perustuen. No sitten ajattelen myös niin, että koitan mennä nyt siis pois täältä tällaisesta lukutaitokeskeisestä sivistyskasitteestä ja laajentaa sitä, niin näkisin, että siihen sivistykseen kuuluu myös empatia ja toisten ymmärtäminen myös silloin kun itse ei ajattele samalla tavalla. Ja meillä on aika polarisoitunut tää keskustelukulttuuri tällä hetkellä, niin kyllähän tällaiselle sivistykselle olisi tilausta ja se ymmärrys on keskeistä myös siellä vaikeiden ilmiöiden käsittelyssä. Ja tähän liittyen jotenkin näen, että meitä haastaa tai ainakin saattaa haastaa melkoisesti semmoinen tahallisen väärinymmärtämisen kulttuuri ja sen lisääntyminen. Sekä sitten erilaiset vaihtoehtoiset totuudet ja uskomuksiin perustuvat maailmankuvat, koska silloin on niinku vaikea lähteä arvioimaan sitä, että mistä sivistyksestä puhutaan ja ehkä tuleekin kysymys siitä, että kenen sivistys, kenen sivistys on se, johon meidän pitäisi perustaa sitä meidän toimintaa?

[Mika] Niin se on itse asiassa toi kytkeytyy suoraan jos ajatellaan että… niinku tähän affektiiviseen polarisaation teemaan ja siihen todellakin, että miten niin kun voidaan niitä maailmankuvia, eriytyviä maailmankuvia tuoda lähemmäksi toisiaan, että se on ehkä tärkeä. Tässä kohdassa ehkä on hyvä ajatella sivistystä niinku välineellisesti myös niinku mahdollisuutena tasoittaa sitten tämmöistä affektiivista polarisaatiota, joka sitten menee sen eriyttämisen ja niin kun tunteisiin vetoamisen ja sitä kautta, niin kun ihmisten pois niinku toisiensa luota työntämisen kautta sitten yrittää murtaa sitä ehkä yhteiskunnallistakin koheesiota.

[Virpi] No joo kyllä siis niinku ollaan aika vaikeiden teemojen äärellä, koska niinku samalla meidän pitäisi pystyä löytämään sille sivistys-sanalle se semmoinen arkikieltä laveampi merkitys ja sitten tää tämmöinen, niinku hyvin kuvasit niin tietynlainen moninäkökulmaisuus ja voiko puhua useista totuuksista, niin nehän haastaa tällaista meidän perinteistä homogeenistä yhteiskuntaa ja yhteiskunnallista hegemoniaa ja myös sitä, että mitkä ne meidän sivistyksen rakennuspalikat on. Et onko siitäkään enää yhteistä näkemystä?

[Mika]
Aivan ja tässä, tästähän nouseekin sitten se haaste niille meidän yhteiskunnallisille instituutioille, on ne sitten pedagogisia instituutioita tai kulttuuritoimijoita tai yleensä ottaen laajasti meitä kaikkia sivistys- ja kulttuurikentän eri toimijoita, että kyllä tässä riittää työtä niin kun lyhyemmällä ja sitten myös pidemmälle tulevaisuuteen katsovalla perspektiivillä, selkeästi näin. Tuota, kiitos keskustelusta Virpi, me jatketaan sivistyksen ja kirjastojen välisen suhteen tarkastelua sitten tarkemmin vielä seuraavassa Ääniä ylitarkastuksen maailmasta -podcast-jaksossa. Kiitoksia!

[Virpi] Näin tehdään, kiitos Mika.

[Mika]
Hyvää vuorokaudenaikaa ja tervetuloa kuuntelemaan aluehallintovirastojen kirjastotoimen podcastia Ääniä ylitarkastuksen maailmasta. Minä olen ylitarkastaja Mustikkamäki ja työskentelen Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirastossa. 

[Mika]
Tervetuloa podcastiin podcast-konkari ja ylitarkastaja Kristiina Kontiainen Etelä-Suomen aluehallintovirastosta.

[Kristiina]
Kiitos.

[Mika]
Ja tervetuloa äänien aalloille myös kirjastotoimen ylitarkastaja Jonna Toukonen Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirastosta.

[Jonna]
Kiitokset.

[Mika]
Tänään me keskustellaan omatoimikirjastoista ja niiden tilasta Suomessa. Avit julkaisi tässä heti kesäkuun 2023 alkuun tuoreen selvityksen aiheesta ja kyseessä onkin aika monipuolinen tietopaketti kirjastoille, kuntien päättäjille ja kaikessa selväsanaisuudessaan varmasti ihan kenelle tahansa omatoimikirjastoista kiinnostuneelle. Mutta tää ei ollut ensimmäinen selvitys, joka aveista on tullut teemaan liittyen ulos. Itse asiassa kaksi selvitystä on tehty jo aikaisemminkin, vuosina 2015 ja 2019. Miksi juuri nyt julkaistiin uusi omatoimiselvitys, Jonna?

[Jonna]
No tähän voisi oikeastaan sanoa, että löytyy kaksikin syytä, että ensinnäkin omatoimikirjastot on yleistynyt ihan hurjaa vauhtia tuon 2015 ja 2019 selvityksien jälkeen. Ja siitä syystä tää kokonaiskuvan päivitys oli kyllä tarpeen. Ja sitten toisena syynä oli oikeastaan meidän oma intressi selvittää, että minkälainen vaikutus omatoimeen myönnetyillä valtionavustuksilla on ollut ja onko ne edistänyt sitä kirjastolain tavoitteita sillä tavalla, kun me ollaan alun perin ajateltu. Ja tosiaan niitä avustuksiahan on myönnetty omatoimeen jonkin verran ja yllättävänkin paljon tässä vuosien varrella.

[Mika]
Tuota, omatoimikirjastojen kehittämistä tosiaan on tuettu vahvasti täältä avien suunnalta. Minkälaisista summista ja minkälaisista laadullisista muutoksista me puhutaan, kun me tarkastellaan tätä niin kun ajanjaksoa jona avit on avustuksia myöntäneet? Kristiina.

[Kristiina]
Joo avit on avustaneet kirjastoja noin 10 vuoden ajan. Taikka siis valtion aluehallinto - tässä on virastot välillä muuttunut, mutta tuota 10 vuoden ajan ja noin kolmella miljoonalla eurolla yhteensä. Ja kunnissa se tarkoittaa että kolmea kuntaa neljästä on avustettu tällä valtionavustuksella, että se on semmoinen potku aika monessa kunnassa tää valtionavustus. Ja, tää, avustukset mun mielestä hyvin tukee sitä kirjastolain tavoitetta siitä, että kansalaisilla on yhdenvertaiset mahdollisuudet sivistykseen ja kulttuuriin ja tällaista saatavuutta on niin kun lisätty. Ja nää määrät on tosiaan kasvanut ja laatu on sitten… sitä on ehkä vaikeampi mitata itse asiassa mikä se omatoimikirjaston laatu on, mutta että ainakin se saatavuus on lisääntynyt, kirjastotoiminnan saatavuus. Ja jos olisi asiakkaita on uskominen niin kun on uskominen niin on tullut kommentteja että täähän on niinku paras keksintö sitten pyörän. Tai kirjapainotaidon kirjastoille. Niin ilmeisesti suunta on hyvä.

[Mika]
Tää on mielenkiintoinen, mielenkiintoinen kommentti asiakasnäkökulmasta, että se todella koetaan se fyysinen tila ja se saatavuus ja ehkä myös toisaalta se saavutettavuus niin tärkeäksi, että että rinnastetaan tuommoiseen aika megalomaaniseen, jos nyt kohta arkisessa puheessa, mutta kuitenkin se muutos on ollu - ja tuostahan voi myös päätellä tavallaan sen laadullisen merkityksen sitten kirjaston käyttäjille siellä omatoimiajalla, että se on todella todella iso asia. Ja se mihin viittasit aikaisemmin että kolme neljästä suomalaisesta kunnasta, niin tää varmaan on myös semmoinen asia josta voidaan puhua ihan aidosti niin kun alan trendinä. Yhdestä ehkä suuremmista viime vuosien tämmöisistä trendeistä.

[Kristiina]
Kyllä.

[Mika]
No jos ihan määriä ajatellaan vielä, niin tuossa tuli toi suhdeluku tai tää, mutta että miltä tavallaan, koko maa jo niin kun vihreänä jos näin voi sanoa omatoimen näkökulmasta, vai miltä se Suomen kartta näyttää noin maantieteellisesti tarkasteltuna? Onko katvealueita ja osaatteko sanoa miksi katvealueita vielä on jos niitä on?

[Jonna]
Kyllä se Suomen kartta aika vihreältä alkaa näyttää, että jos jos nyt ajatellaan että se on sitten oma toimija, on todellakin siellä sitä vihreää aluetta että että lähes tosiaan neljässä kunnassa viidestä on se omatoimikirjasto. Ja ei siellä kyllä enää niitä katvealueita oikeastaan näy niinkään, että kyllä tässä viimeistään niinku tän viimeisen vuoden aikana on kyllä niin tota otettu niin paljon käyttöön omatoimikirjastoja että sieltä on ne viimeisetkin katvealueet hävinneet. Mutta kyllähän niitä tietysti,  syitä siihen, että miksi omatoimikirjastoa ei ole sitten kunnassa, niin niitä on monia, että siellä voi esimerkiksi olla, että halutaan pitää kiinni siitä henkilökohtaisesta asiakaspalvelusta, tai sitten on voinut olla myös sitä, että ne omatoimen ongelmat on sitten säikäyttänyt mitä on vaikka sieltä vaikka naapurikunnista kuulunut.

[Jonna]
Mutta sitten on ihan tämmöisiä niin kun syitä myös, että siellä on vaikka isompaa remonttia tiedossa kirjastoon ja se sitten niin kun siinä yhteydessä saa jotain vaikkapa ottaa se omatoimi käyttöön. Että syitä on monenlaisia. Mutta kyllä siellä suunnitelmissa oli sitten niin tota suurimmalla osalla niistäkin, joissa ei vielä ole, niin oli ottaa tää palvelu käyttöön.

[Mika
Aivan. Varmaan ehkä voisi luonnehtia myös sillä tavalla, että tässä vaiheessa niin kun omatoimikirjastonpalvelujen kehityskaarta niin se syy ei niinku liity talouteen enää, että tavallaan jos ajattelee yhtäältä meidän valtion avustustoimintaa ja toisaalta ihan sen kustannusten, omatoimipalveluihin liittyvien kustannusten alaspäin tuleminen tässä vuosien varrella, että se on tosiaan enemmän siihen paikalliseen tilanteeseen, fyysiseen tilaan tai sitten ehkä tosiaan niihin kokemuksiin ja näkemyksiin liittyvää tää varautuneisuus siellä missä sitä on.

[Mika]
No tuota. Jossakin vaiheessa, varauksista tai varauksenllisuudesta puheen ollen, niin jossain vaiheessa lähihistoriaa näihin omatoimikirjastoihin suhtauduttiin varauksellisesti ja osin se johtui siitä, että omatoimikirjaston pelättiin olevan semmoinen helppo syy vähentää kirjastoista henkilökuntaa. Ja ehkä erityisesti noissa aikaisemmissa selvityksissä tämä on noussut esiin ja sitä ollaan erikseen aika yksityiskohtaisesti myös kysyttykin, mutta ainakin omasta näkökulmasta vaikuttaisi siltä, että muutamien viime vuosien aikana se ilmapiiri on ehkä pikemminkin puhunut sen puolesta, ja käytäntökin on sen näyttänyt, että nää omatoimipalvelut lisää kirjastoissa työn määrää. Minkälainen tän tuoreen selvityksen perusteella se omatoiminen vaikutus on kirjastotyöhön? Kristiina.

[Kristiina]
Joo. Ehkä se paremminkin tosiaan muuttaa sitä kirjastotyötä. Että ja tavallaan siihen siinä vaikutus siihen työkulttuuriin voi olla suurempi ja sitä, se on ihan niinku varmasti terveellistäkin miettiä siinä kirjaston arjessa, että kun meillä on omatoimikirjasto, niin miten se muuttaa meidän työtä? Mitenkä me voidaan tehdä asioita toisella tavalla? Onko kenties asioita, joita voidaan jättää pois? Vapautuuko ehkä työaikaa joissakin kohdassa ja mitä siellä vapautuvalle työajalla tehdään ja tietenkin olisi hienoa, jos se keskustelu voitaisiin käydä siellä kirjastossa työntekijöiden kesken ja ihan oikeasti miettiä, että mitä priorisoidaan. Ja jos tässä sallitaan tämmöinen asiakasnäkökulma, mitä nyt itse paljon käytän etätöissä niin omatoimikirjastoa niin se, että jos se kirjasto on jos se kirjasto ei ole niin siisti, kuin mitä se on henkilökunnan läsnäollessa, niin se ei kauhean paljon asiakasta ehkä häiritse.Tai että jos sinne hyllyyn livahtaa aineistoa, jota ei ole palautettu, että sieltä löytyy palauttamatonta aineistoa, niin kyllä mä luulen, että asiakkaalla on aika suuri ymmärrys siihen, että mikään ei voi olla täydellistä, että siinä mielessä joissakin asioissa voi ehkä vähän niin kun olla armollinen myös itselleen siellä kirjaston henkilökunta, että kaiken ei tarvitse olla ihan samanlaista kuin mitä se on tuota parhaimmillaan.

[Kristiina]
Ja että jos ajattelee asiaa positiivisesti, se että sen lisää työtä toi omatoimikirjaston niin sehän tarkoittaa sitä, että sitä kirjastoa käytetään enemmän, jolloinka tuota se että kun on käyttöä enemmän niin on myös henkilökunnalla työtä enemmän. Jonnalla on ehkä enemmän tähän meidän selvitykseen liittyvä paremminkin tää. Mulla on tämmöinen henkilökohtainen näkemys.

[Jonna]
No tää on itse asiassa tää asiakasnäkökulma on kyllä erinomainen lähestymistapa ja liittyy kyllä hyvin pitkälti siihen mitä kirjastot siellä niin kun meidän selvityksessä vastasi, että kyllähän sieltä kävi ilmi se, että tietyllä tavalla tää omatoimi on ollut isompi muutos kirjaston henkilökunnalle kuin mitä se on ollut asiakkaille. Ja juuri nimenomaan siinä mielessä, että henkilökunnan on pitänyt oppia siihen, että se kirjastotila ei ole enää yksin heidän hallinnassaan vaan sitä niin kun tilan omistajuutta täytyy jakaa asiakkaiden kanssa, ja samalla pitää myös sitten luottaa asiakkaisiin enemmän kuin mitä aiemmin.

[Mika]
Tähän on niinku aivan valtavan merkittävä huomio, jos sitä ajattelee mihin Kristiina viittasit aikaisemmin sitä työkulttuuria ja työn tekemisen tapojen muutosta ja sitten kun sitä pohtii just tästä näkökulmasta että se jopa tilan omistajuus, voi ajatella että se siirtyy niin kun enemmän sinne asiakkaille että toi on aika mielenkiintoinen myös siinä mielessä, että jos ajatellaan että kirjastoissa pohditaan sitä, että se oma työskentelypaikka ja se oma työympäristö on ikään kuin samalla omaa tilaa, johon työntekijöillä on vahva omistajuuden suhde. Mutta tavallaan onko siinä, osaatteko te sanoa näkyykö ihan tämmöisessä arjessa ja ehkä mututuntumalla niin tämmöisiä ristiriitoja mitä tästä voi syntyä tästä omistajuuskeskustelusta? Että onko se ihan selvä juttu, että kirjaston ammattilaiset on valmiita ikään kuin luovuttamaan sen omistajuuden vai käydäänkö siellä erilaisia kamppailuja siellä kirjastotilassa siitä, että kenenkä tilaa tässä nyt on?

[Mika]
Esimerkiksi kyllähän nuorten ehkä kirjastokäyttäjien kanssa on näitä tiettyjä yhteentörmäyksiä sattunut. Mutta että näkyykö nää myös omatoimiajalla vai onko ne enemmän sitten henkilökunnan läsnä ollessa olevia kamppailuja?

[Kristiina]
Jos puhutaan näistä tuota tämmöisistä häiriökäyttäytymisestä, niin on varmasti niin, että omatoimi antaa niinku paremman tilaisuuden häiriökäyttäytymiseen. Mutta mitä nyt kirjastojen kanssa on jutellut tai kirjastoihmisten kanssa, niin aika usein sitä häiriökäyttäytymistä on myös silloin kun henkilökunta on paikalla ja että se tavallaan se asia sinänsä… siinä ei vaikuta se, että ollaanko omatoimiajalla vai palveluajalla. Mutta toi varmasti miettinyt, että kuka tahansa meistä, jos ajattelee taas niin kun työntekijänä asiaa, että jos mun työpaikalle tulee nyt sitten niinku muita ihmisiä joita sillä aikaisemmin ei ole ollut sinä aikana kun minä teen niin sanotusti tässä istun työpöytäni ääressä ja sitten mä, täällä rupeaa kulkemaan niin kun ihmisiä ulkopuolisia niin toki - kyllähän se vaikuttaa siihen, että mitenkä mä siihen asiaan suhtaudun, että tuntuuko se musta niin kuin häiritsevältä. Ja tää on varmaan semmoinen mikä tosiaan pitää niinku keskustella että sen tilan omistajuudesta ja sen tilan jakamisesta. Ja on tilanteita, että kirjaston henkilökunta on tavallaan enemmän sitten asiakkaitten silmien alla kuin ehkä aikaisemmin, jos on sillä tavalla järjestetty tätä, että on henkilökuntaa paikalla, vaikka ei välttämättä ole palvelemassa siinä asiakkaita, niin täähän tuo sen elementin siihen työhön.

[Mika]
Kyllä. Vuorovaikutus on siis tärkeää niin kuin monella eri tasolla. Jos ajatellaan omatoimikirjastopalveluja, että se asiakaspuoli on tietysti itsestään selvä, on se sitten suunnittelua tilan suunnittelua tai tilan käyttöä. Mutta justiin tää sisäinen puhe siitä, että mitä me tehdään ja mitä varten se tila on olemassa ja miten meidän tarvitsee muuttaa ehkä omaa toimintaamme nytten niin nää on varmaan aivan keskeisiä myös kirjastojen johtamisen näkökulmasta. Oikeastaan tuosta jatkaakseni vielä näistä häiriötilanteista tai ei-toivotuista ilmiöistä omatoimiajalla. Niin tän kyselyn pohjalta tiedetään nyt tietysti niistäkin uusia asioita, mutta samalla tiedetään myös niistä uusia asioita, että miten kirjastoissa ollaan reagoitu sitten tämmöiseen niin kuin häiriökäyttäytymiseen tai vaikka tilojen sotkemiseen taikka muuhun aika kekseliäästi ja myös ehkä osallistaen.

[Mika]
Mitä asioita te haluaisitte tai voisitte jakaa tässä niistä omatoimiaikaan liittyvistä haasteista ja kirjastojen ratkaisuista näihin haasteisiin?

[Jonna]
No voi varmaan tiivistäen sanoa, että järjestyshäiriöitä on esiintynyt ja niitä on esiintynyt niinku vaihtelevasti kirjastoissa. Ja kyllähän siellä näkyy esimerkiksi kirjaston koko, kunnan koko siinä että paljonko kirjastossa sattuu ja tapahtuu, että enitenhän siellä on ollut semmoisia tilanteita, että on esimerkiksi tultu luvatta sisään tai on rikottu ja sotkettu paikkoja tai ylipäätään muuten käyttäydytty sillä tavalla, että se häiritsee muita asiakkaita, mutta että ehkä mun täytyy tässä yhteydessä korostaa, että me ei tuossa selvityksessä kysytty sitä, että kuinka usein näitä tilanteita on esiintynyt, että tässä tietenkin ne painoarvot saa vaikutusta tästä, että ne yksi kerran esiintyneet ongelmat saa sitten sen saman painoarvon kuin mitä niin kun nää muut, mutta niin tuota joo, mutta kyllä siellä on todellakin hyvin saatu selvitettyä näitä tilanteita. Se täytyy sanoa.

[Mika]
No kertokaa vähän niistä ratkaisuista, että minkälaisia toimenpiteitä siellä on sitten tehty.

[Kristiina]
Jos mä aloitan siitä, että hyvin suunniteltu ja hyvin ennakoidaan asioita, niin se on yksi semmoinen, että siinä vaiheessa kun sitä on jo rakennettu, sitä omatoimikirjastoa, että on otettu huomioon erilaisia asioita ja keskusteltu sen alan turvallisuusasiantuntijoiden kanssa esimerkiksi, tai laiteasentajien kanssa, jotka on näitä tehneet, niin se on jo yks tapa tämmöinen, hyvin suunniteltu ennakkoon ja siihen ennakkosuunnitteluun liittyy myös se, että niitä kirjastotilan käyttäjiä tai sitä, muita toimijoita jotka siinä kirjaston yhteydessä toimii tai on yhteistyökumppanina niin heidän kanssaankin jo keskusteluihin. Tietenkin asiakkaitten mukaan ottaminen siinä suunnittelussa. Niin mä luulen, että tämmönen vahva ennakointi on niinku yks hyvä tapa monessa muussakin asiassa.

[Mika]
Kyllä, että hyvin suunniteltu on lähestulkoon puoliksi tehty ja sitten kun vielä osallistetaan siihen, niin… Toihan on mielenkiintoinen siinäkin mielessä, että jos ajattelee sitä omistajuuden tunteen syntymistä, niin siitähän varmasti lähdetään rakentamaan hyvin sieltä varhaisesta vaiheesta, että on ne ihminen sitten kokenut konkari kirjaston käyttäjä ennen omatoimipalveluajan käyttöönottoa niin se, että kun häntä kuullaan, kun hän pääsee mahdollisesti vaikuttamaan niihin ratkaisuihin, joita siellä omatoimiajalla toteutetaan, niin kyllähän se luo sitä niin kun omistajuutta hyvin vahvasti jo sieltä ensimetreiltä.

[Kristiina]
Ja sitten tuohon että sitten jos tulee jotakin, niin se hyvin varhainen puuttuminen asioihin niin se niin kun aina korostuu. Se korostuu mun mielestä tässä meidän kyselyssä ja se korostuu kun juttelee kirjastolaisten kanssa että mitä tehdään tai mitä kannattaisi tehdä tai mitä on kannattanut tehdä niin just se että heti puututaan, otetaan selville kuka, mitä, milloin. Ja tuota ja sitten mä haluaisin korostaa vielä niin kun kirjastojen kannalta sitä, että ei kirjastot ole sen ongelmakäyttäytymisen kanssa yksin, että jos sitä siinä kunnassa tapahtuu, niin sitä tapahtuu muuallakin että silloin tää yhteistyö jälleen kerran ja siitä kertominen ja sitten ennen kaikkea dokumentoiminen sitten se että jos se menee vaikka poliisiasiaksi niin se kannattaa dokumentoida tarkkaan. Että se mikä musta on niin kun ikävin tilanne on se että ne 99,99 prosenttia asiakkaista jotka käyttäytyy OK siellä kirjastossa, että jos he joutuu kärsimään siitä esimerkiksi sillä tavalla, että se kirjasto joudutaan sulkemaan, se omatoimikirjasto, niin että meidän ei saa antaa periksi näille.

[Mika]
Se on ihan hyvä huomioida toi että, viimekäteinen vaihtoehtohan todella siis on se, että se omatoimiaika rajoitetaan tai sitten että se omatoimikirjasto suljetaan määräaikaisesti kokonaan ja siinä tulee just tää vastaan, että silloin ehkä vähän vähemmistötyrannia ja noilla desimaaleilla mitä mainitsit, niin se on kyllä ihan aidosti semmoinen tilanne että toivoisi että niihin ei paljoakaan jouduta. Ja toisaalta varmaan on myös mainittava se, että kyselyn perusteella on myös paljon paikkoja, joissa ei olla törmätty minkäänlaisiin ongelmiin, eli tavallaan omatoimiaika pyörii niinku ilman konflikteja ja täysin kivuitta sen jälkeen kun ollaan saatu se itse teknologia käyttöönotettua. Myös ihan huomionarvoinen asia tämä.

[Kristiina]
Joo. Ja mä voisin lisätä senkin vielä, että kun me kysyttiin kirjastoilta, että mikä on asiakkaitten, minkälaista palautetta he on saanut asiakkailta, niin jos se kun siellä vastasi 208 kirjastoa niin niistä 200 vastasi, että palaute on ollut yksinomaan positiivista. Se, että se häiriökäyttäytyminen ei sitten ilmeisesti kuitenkaan niin kauhean paljon häiritse muita asiakkaita. Tai sitten on se, että kirjastoihmiset on niin taitavia, että he pystyy sitten niin kun häivyttämään sen häiriökäyttäytymisen jäljet ja nopeasti toimitaan niin niin sehän on tietenkin hyvä juttu, mutta tuota… sehän tässä onkin ikävää, että kun se on saattaa olla hetkellistä, tai sitten se jotenkin niinku sillä tavalla, että se aika korjaa asioita, mutta sitä ei kannata musta jäädä odottamaan sitä että se aika korjaa vaan että siihen kannattaa puuttua, ettei se ikään kuin se käyttäytymismalli vahvistu ja jatku edelleen. aivan kyllä.

[Mika]
Joo se ennakoinnin tärkeys ja sitten toisaalta toi nopea vasteaika siihen kun jotakin tarvitsee tehdä niin sehän on niinku hyvin ratkaisukeskeistä ajattelua ja se on jotenkin tosi hienoa huomata, että kirjastoissa ollaan otettu tämmöinen asenne sitä koko omatoimipalvelua kohtaan että ne on ne hienot terveiset sieltä kentältä.

[Mika]
Mites Jonna oliko tähän tuota haaste-ratkaisukeskusteluun vielä joitakin ajatuksia mitä haluaisit lisätä?

[Jonna]
Kristiina tuossa kyllä hyvin nyt jo niin sanotusti tyhjensi pankkia, että mä ehkä jätän nyt tähän semmoisen pienen teaserin että etä mehän nostettiin tuohon selvitykseen nyt sitten niin kun näitä kirjastojen omin sanoin kertomia ratkaisuehdotuksia ja hyviä käytänteitä niin kuin näissä omatoimikirjastojen erilaisissa tilanteissa, niin niitä voi lukea sitten sieltä selvityksestä suoraan.

[Mika]
Aivan loistavaa kyllä. Eli tässä on myös tämmöinen… toimii myös eräänlaisena käsikirjana sen lisäksi että on pelkästään tämmöistä niinku, ”pelkästään” lainausmerkeissä tiedontuotantoa meidän osalta, mutta että toi on tietysti aivan mainiota, että se tulee niin kun vertaisilta vertaisille myös tämmöisiä vinkkejä ja ajatuksia, ajatuksia ratkaisumalleista.

[Mika]
Mutta jos vielä hetki käytetään, kun puhuttiin nyt positiivisuudesta ja niistä hyvistä puolista, niin minkälaisilla asiasanoilla kirjastot itse sanoitti näitä omatoimikirjaston parhaita puolia?

[Jonna]
No siinä oli se ylivoimainen top kolmonen oli kyllä joustavuus, vapaus ja tasa-arvoisuus. Ja aika lailla sitten ne avainsanat mitä kirjastot käytti omatoimen kuvailuun niin liittyi sitten näihin kolmeen teemaan. Että tää oli todellakin, en sieltä kyllä muista yhtäkään tämmöistä niinku negatiivista kuvausta että olisi annettu.

[Mika]
Joo noi on isoja teemoja, isoja sanoja ja tota mun mielestä on hienoa että  tuolla tavalla sanotetaan. Jos ihan loppuun vielä käännetään katsetta eteenpäin lähitulevaisuuteen, niin mitä siellä omatoimikirjastopalvelujen horisontissa näkyy? Mitä kirjastot suunnittelee ikään kuin seuraavaksi omatoimikirjastojen kehittämisessä tai ehkä yleisemmin, mikä on se meidän aluehallintovirastojen kirjastotoimen viesti omatoimipalvelua suunnitteleville tai ehkä siinä omatoimipalvelussa jo pidemmälle päässeille kirjastoille?

[Jonna]
No tuossa jos ajattelee näitä omatoimipalvelun kehittämismahdollisuuksia niin niitähän on ja on paljon. Ja osa kirjastoista varmasti tulee, tuleekin kehittämään, että ihan joko pienesti tai sitten jotain isompaa keksitään, mutta että kyllä mun täytyy sanoa että omatoimipalvelu sellaisenaan on jo aika toimiva konsepti, että ei siinä välttämättä edes tarvita mitään isoja kehittämissuunnitelmia. Ja siltikin tää palvelu niin kun täyttää sen tarpeensa ja roolinsa ja avaa tosiaan niitä kirjastopalveluja laajemmin sinne kuntalaisille.

[Kristiina]
Mä voisin tuossa, tuota samaa oon kanssa miettinyt, että palvelu sinällään, ihmiset pääsee, niin on aika hyvä konsepti ja riittää monessa paikassa, mutta sitten on varmasti kirjastoja, kuntia, kaupunkeja, jos se toimintaympäristö on semmoinen, että siellä tulee ehkä niinku luonnostaan jo semmoista toimintaa - muutakin toimintaa kuin ihan pelkästään kirjastopalveluihin liittyvää, ja nyt sitten tietenkin nää erilaiset yhdistykset, järjestöt ja muut toimijat siinä kunnassa, niin mä luulen että kun tää palvelu tulee tunnetuksi ja niin kun keksitään että siellä omatoimikirjastossa voidaan tehdä myös muita samanlaisia asioita kun kirjaston normaalina aukioloaikana, niin sieltä voi tulla kaikkea tämmöistä mielenkiintoista, mutta se riippuu siitä toimintaympäristöstä. Ja niinku Jonna sanoi niin, mun mielestä on ihan hyvä, että voi voidaan niin kun olla, että tääkin on riittävä konsepti tämmöisenään. Ja sitten mä oon aina miettinyt sitä, että aina kannattaa niin kun sitten joskus ottaa joku omatoimikirjaston käyttäjä, erilaisia omatoimikirjaston käyttäjiä haastatella vähäsen, että mitä siellä on, onko siellä, yleensähän siellä on ihmisiä joilla on sitten omat yhdistyksensä taikka järjestönsä, mikä kaivataan tilaa, että se kirjasto voi olla että semmoinen alusta monelle muullekin asialle sitten.

[Jonna]
Meillä ei itse asiassa ole kovinkaan paljon tietoa siitä, että mitä asiakkaat tekevät siellä omatoimiajalla, että tää olisi mun mielestä hirvittävän mielenkiintoista niin kun jonkinlaista havainnointia tai tutkimusta tehdä siitä, että mitä siellä oikeasti niin kun tapahtuu siellä omatoimiajalla ja miten niitä palveluita käytetään ja miten pitkään ja minkälaisia reittejä asiakkaat kulkee siellä kirjastossa ja niin edelleen, että tässä olisi kyllä paljon tällaista mielenkiintoista niin kun tietoa kaivettavana.

[Mika]
Ehdottomasti, tästähän tuli hyvä vinkki nyt sitten esimerkiksi opinnäytetöitä suunnitteleville tai tota, niin miksei tietysti kirjastoille itselleenkin jos on resursseja ja mahdollisuuksia järjestää tämmöistä, niin kun yksityiskohtaisempaa käytön seurantaa siellä omatoimiajalla. Mun mielestä toi mitä Kristiina sanoit se viesti siitä toimintaympäristöjen erilaisuudesta on ehkä juurikin se ydin tavallaan siinä jos ajatellaan että mihin suuntaan ollaan kehittämässä omatoimea tai jos ollaan vasta lähdössä sitä koko palvelua käyttöön ottamaan ja kehittämään, että ihan samalla tavalla kun kirjastot ovat erilaisia niin myös omatoimikirjastot ja kirjastopalvelut ovat erilaisia eri paikoissa. Eli on hyvä myös niin kun tunnistaa ja ja antaa arvo sille, että erilaiset käyttäjäryhmät odottavat ja tarvitsevat erityyppisiä omatoimikirjastopalveluja, mutta jälleen palaamme siihen tuota luottamuksen ja omistajuuden ja osallisuuden kysymykseen. Eli asiakkaiden kanssa yhdessä tehden saadaan sitten heidän näköiset ja heitä palvelevat omatoimikirjastopalvelut myöskin.

[Mika]
Kiitoksia kun tulitte vierailemaan podcastissa ja kertomaan vähän maistiaisia tästä meidän selvityksestä. Selvitys on tosiaan ladattavissa tuolta avi.fi-sivuilta kirjastotoimen sivujen sieltä tuotamme tietoa -osiosta ja löytyy molemmilla kotimaisilla kielillä ja sitten tiivistelmämuodossa myös englanniksi.

[Mika]
Kiitos Kristiina ja Jonna vierailusta ja mukavaa kesän odotusta.

[Kristiina]
Kiitos samoin.

[Jonna]
Kiitoksia.

[Mika]
Kiitos mielenkiinnostasi ja tervetuloa kuuntelemaan myös tulevia Ääniä ylitarkastuksen maailmasta. Käy tutustumassa myös aluehallintoviraston blogeihin, joissa avaamme kirjastotoimeen liittyviä asioita säännöllisesti. Blogit löytyvät osoitteesta avi.fi/blogi. Sosiaalisen median valikoiduissa kanavissa löydät meidät hakusanalla AVI Kirjastotoimi. Kuulemiin ja näkemiin.

[Mika] Hyvää vuorokaudenaikaa ja tervetuloa kuuntelemaan aluehallintovirastojen kirjastotoimen podcastia Ääniä ylitarkastuksen maailmasta. Minä olen ylitarkastaja Mustikkamäki ja työskentelen Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirastossa.

[Mika] Tervetuloa jakson vieraaksi Aija Laine Helsingin kaupunginkirjaston valtakunnallisesta kehittämistehtävästä.

[Aija] Kiitos.

[Mika] Ja tervetuloa myös mun kollega Kristiina Kontiainen Etelä-Suomen aluehallintovirastosta.

[Kristiina] Kiitos.

[Mika] Me keskustellaan tänään valtakunnallisen kehittämistehtävän eli tuttavallisemmin VAKEn syksyllä 2022 julkaisemasta kyselytutkimuksesta. Tässä kyselyssä selvitettiin mun ymmärtääkseni ensimmäistä kertaa, ainakin tällaisella laajuudella, kirjastossa työskentelevien nuorten ammattilaisten ajatuksia ja näkökulmia työhön. Tarkoituksena on tässä jaksossa tutustua kyselyn tulokseen ja pohtia niitä myös suhteessa aluehallintovirastojen syksyllä 2022 julkaisemaan peruspalvelujen arviointiin. Kertoisitko sä Aija aluksi meille hieman niistä kyselyn taustoista, eli mistä kaikki niin sanotusti alkoi? Miten miten tieto kerättiin ja millaiset vastausmäärät kyselyyn saatiin? 

[Aija] Joo no oikeastaan voisi lähteä liikkeelle siitä, että tässä oli taustalla tämmöinen osaamisen kehittämiseen liittyvä haastattelututkimus, jossa kiersin pari vuotta sitten kirjastoja Suomessa ja kyselin siihen liittyviä asioita. Ja kun tätä haastattelututkimusta sitten myöhemmin käsiteltiin eri foorumeilla, niin niin monessa kohtaa nousi sellainen ajatus, että meidän olisi hyvä vähän tarkemmin tutkia sitä, että mitä meidän nuoret kirjastolaiset ajattelee työstä ja minkälaisia toiveita heillä on työhön liittyen. Tietenkin tätä asiaa niinku puolsi myös muut asiat mitkä tässä taustalla on, että kirjastot myös niinku moni muukin sektori niin, niin kohta on yhä enemmän rekrytointihaasteita ja toisaalta just avin peruspalvelujen arviointi toi aika konkreettisesti esille sen, että me ollaan aika ikääntyneitä myös kirjastoalalla eli vuoteen 2030 mennessä niin kun raportissa oli, niin noin kolmasosa meidän henkilökunnasta eläköityy. Eli me ollaan myös tässä samassa samassa ikääntymistilanteessa.

[Aija] Ja tää tutkimus niin tää toteutettiin viidellä eri tämmöisellä kehittämisalueella, joita oli Joensuun, Oulun, Porvoon, Tampereen ja Vaasan alueet. Ja nämä alueet yhteensä muodosti sikäli hyvän kokonaisuuden, että me saatiin tällainen maantieteellinen kattavuus. Sitten saatiin myöskin kaksikielisyys huomioitua, kun oli Porvoon ja Vaasan alueet mukana ja sen lisäksi tässä oli eri tyyppisiä kirjastoja, eli Porvoon alueella suuret pääkaupunkiseudun kirjastot ja sitten muilla alueilla taas paljon hyvin niinku pieniä kirjastoja, eli saatiin tavallaan semmoinen laaja kattaus asiasta. Sitten jos ajatellaan tota kokonaisvastausten määrää, niin tähän vastasi kyselyyn 207 henkilöä ja sitä voisi ajatella, se on kohtuullisen hyvä kun nimittäin, kun kontaktoin nää kaikki alueiden kirjastot, joita oli 152 näillä alueilla yhteensä, niin siinä kävi sitten jo ilmi heti tässä alkuvaiheessa, että yli kolmasosa kirjastoista oli sellaisia, että heillä ei työskennellyt yhtään tähän ikäryhmään kuuluvaa henkilöä. Eli siihen nähden vastausmäärä oli kohtuullisen hyvä.

[Aija] Itse kysely tapahtui niin, että lähetin tämmöisen verkkokyselylinkin näihin kirjastoihin, joissa oli tähän ikäryhmään kuuluvia henkilöitä ja sitten vielä kymmenen täydentävää haastattelua. Tän kyselytutkimuksen lisäksi. Tässä varmaan niin kun lyhykäisesti tausta.

[Mika] Monipuolinen tavallaan toi taustapuoli. Tää tota tää kysely itsessään koostuu niinku viidestä erillisestä sisällöllisestä osa-alueesta ja tota jos ihan nopeasti niitä taustamuuttujia vielä katsotaan niin, niin ainakin itseä niinku omankin taustan puolesta kiinnostaa, että millaisilla kirjastoalan koulutustaustalla kyselyyn vastanneet ammattilaiset on tän kyselyn perusteella työhönsä tulleet?

[Aija] Joo ihan kirjastoalan koulutusta tarkastellen niin niin 40 % oli sellaisia että heillä oli ammattikorkeakouluopinnot taustalla, kolmekymmentäkuusi prosenttia oli suorittanut kirjastoalan opinnot yliopistossa. Sitten toi 16 % oli ammatillisen opinnot omaavia ja tää 8 % sellaisia henkilöitä, että heillä ei ollut kirjastoalan koulutusta taustalla. Että tää oli se kokonaisuus.

[Mika] OK toi on mielenkiintoista, eli lähestulkoon kymmenesosa sitten kuitenkin
semmoinen jolla ei ollut alan opintoja laisinkaan.

[Aija] Tuohon sen verran kommentoida, jos sopii, niin tota johtuu varmaan siitä, että koska kyseessä oli nuoria työntekijöitä niin siellä varmaan oli myös ihan työkokeilussa olevia ja työharjoittelussa olevia että osa oli varmaan tällaisia henkilöitä.

[Mika] Kyllä. No joo ilman muuta. No miten tää koulutus oli vastaajien mukaan antanut valmiuksia itse siihen työssä toimimiseen ja näkyykö tässä eroja sitten  koulutusasteiden suhteen?

[Aija] No ihan yleisesti voisi sanoa, että kolmasosa koki, että koulutuksesta oli saaneet hyvän taustan siihen työhön kirjastossa ja neljäkymmentäseitsemän prosenttia, että he sai melko hyvin taustaa koulutuksesta siihen työhön. Sitten 20 % vastaajista oli sellaisia, että he jollain tavalla koki, että koulutus ei sitten vastannut niitä tarpeita mitä he siellä on työelämässä kohtasi. Ja tässä voi tietenkin olla monta selittäjää ja täytyy olla tietenkin hyvin varovainen, että tekee yleistyksiä tän vastausmäärän perusteella. Mutta ehkä voisi sanoa, että pikkaisen enemmän kritiikkiä ehkä tuli niiltä henkilöiltä, jotka oli suorittaneet kirjastoalan opinnot yliopistossa ja tässä voi olla tietenkin montakin selittävää tekijää. Yksi saattaa, tai onkin varmaan se, että vastaajat ymmärsi toki sen, että yliopistokoulutus on teoriapainotteista ja ei olekaan niin  työelämälähtöistä, mutta toisaalta taas sitä myös kaivattiin sitä työelämälähtöisyyttä. Eli esimerkiksi ne henkilöt ketkä olivat sijoittuneet vaikka esihenkilön tehtäviin tai  johtamistason tehtäviin niin olisivat toivoneet, että yliopistokoulutuksessa nimenomaan olisi vähän myös käsitelty tätä johtajuuteen liittyviä asioita vähän konkreettisemminkin. Sitten yksi iso selittävä tekijä saattaa olla myös se, että tosiaan täällä oli suurin osa vastaajista, niinku noista prosenteista kävi ilmi, niin oli korkeakoulutaustaisia henkilöitä ja heistä kuitenkin kolmasosa oli sellaisissa tehtävissä - tai oikeastaan yli kolmasosa - missä ei vaadittu korkeakoulututkintoa, eli tavallaan sen työn ja koulutuksen yhteensopimattomuus voi selittyä myös tätä kautta, että työtehtävät eivät sitten vastanneet tavallaan sitä koulutustaustaa. Eli selittäviä tekijöitä voi olla montakin tietty.

[Mika] Aivan toihan on mielenkiintoista jos ajattelee nyt sitten yliopistoja semmoisina monitieteisinä ja sitä kautta ehkä moniammatillisinakin paikkoina, missä sitten voisi ajatella, että niin kun koulutusohjelmat yhdistää ikään kuin osaamista ja sillä tavalla monitieteistää sitä osaamisen kehittämistä ja koulutuspolkuja. Ehkä tässä ajassa kiinni oleva ajatus jollain tavalla se, että sieltä tuotettaisiin semmoisia niinku joustavia ja monitieteisiä ammattilaisia. Mutta tietysti ne omat haasteet koskee varmasti kaikkia koulutussektoreitakin siinä mielessä, että niin kuin totesit, että mitään semmoista yksiselitteistä niinku diagnoosia on varmaan vaarallistakin lähteä antamaan. Mutta, mites Kristiina? Nouseeko sulle tässä kohdassa ajatuksia suhteessa siihen meidän peruspalveluiden arviointiin, joka siis käsitteli henkilöstön osaamista ja myös osaamisen johtamista?

[Kristiina] Joo, no siinä meidän aineistossa oli niin kun koko kirjasto, että siinä ei ollut erikseen näitä nuoria, mutta samantyyppisiä asioitah siinä tulee esiin. Ja jos mä itse nyt tässä ajattelisin ikään kuin asiakkaan ja niinku veronmaksajan näkökulmasta, niin olennaistahan on se, että ne kirjastopalvelut tuotetaan niin kun ammattimaisesti ja tuota, että se on se asiakkaan etu tietenkin ilman muuta. Ja tuota, se mielikuva on tietenkin jäänyt kanssa, että kirjastossa työskentelevät ihmiset on hyvin motivoituneita, mutta sitten kun maailma muuttuu ja tuota asiakkaiden tarpeet muuttuu, niin silloin se tietenkin se oletusarvo on, että henkilöstö kouluttautuu ja hankkii uusia tietoja ja taitoja. Ja tuota näistä nuorista työntekijöistä on niin kun se käsitys, että on niinku hyvin koulutettuja ihmisiä ja, mutta se tavallaan niin käytännön asiathan niinku opitaan sitten siellä kirjastossa sitten. Että se teoreettinen vankka koulutus on erittäin hyvä. Noin niin kun se luo semmoista ammatillista itseluottamusta, jonka varaan sitten on hyvä rakentaa. Ja sitten jos ajattelee niinku johtamisen kannalta, niin ylipäätään on tärkeätä että kirjastoja johdetaan, että siellä on niinku selkeästi siellä kunnassa ihminen, jonka tehtävänä on tuota suunnitella ja kehittää sitä kirjaston toimintaa, ja ennen kaikkea sitten olla niiden työntekijöiden tukena siinä työssä. Sehän on se johtajan tärkein työtehtävä siinä niin kun työntekijöiden kannalta niin ollaan olla se tuota sparraaja ja muutenkin eteenpäin viejä.

[Mika] Kyllä ja tässä kohdassa varmaan on ihan hyvä nostaa vielä esiin sitä meidän peruspalvelujen arviointia ja tavallaan siinä esitettyjä johtamiseen liittyviä seikkoja, että sehän nyt oli kuitenkin niinku aika keskeinen osa myös sitä meidän arviointia se johtajuuden tarkastelu useammasta näkökulmasta, eli lukuvinkki tässä samalla nyt sitten jos ei vielä ole peruspalvelujen arviointiin viime vuodelta tutustunut.

[Mika] Joo, no tuota jos palataan tuohon raporttiin vielä ja tarkastellaan niitä työtehtäviä ja työtehtävissä vaadittavaa osaamista. Niin tota millaisia asioita Aija sä haluaisit ensisijaisesti nostaa sieltä esiin, oliko siinä datassa sulle jotakin isoja yllätyksiä vai vahvistiko se sun ennakko-odotuksia tai -oletuksia? Mitkä on meidän ammattilaisten keskeisimpiä tehtäviä ja osaamisvaatimuksia tän päivän työssä tähän kyselyyn vastanneiden mukaan?

[Aija] Oikeastaan voisin sanoa niin, että kysely ehkä vahvisti sitä mitä ollaan tiedettykin, että kirjastotyö on aika paljon muuttunut viime vuosien varrella, että toki jos katsotaan niitä yleisimpiä työtehtäviä, niin siellä on ne perinteiset kirjastoalan työt on siellä toki mukana, niinku esimerkiksi erilaiset asiakkaiden opastus- ja neuvontatehtävät, kokoelmatyö, tietopalvelu. Nää edelleen on tota voimakkaasti työtehtävissä, mutta sen rinnalle on tullut yhä enemmän, niin kun uudet
työtehtävät eli todella moni mainitsi, että heidän työtehtäviinsä kuuluu digiopastusta, erilaisista tapahtumatuotannon tehtäviä, sisällöntuotantoa, viestintää. Eli tää näkyy voimakkaasti se, että myös työ muuttuu. Toki tässä voi näkyä myös se, että nää uudet tehtävät näkyy erityisesti ehkä meidän nuorten työntekijöiden työnkuvissa, että kummasta tää kertoi, mutta veikkaan että tää kertoo niinku molemmista. Osaamisvaatimuksista, niin ihan ehkä semmoisiksi keskeisimmäksi nousi vuorovaikutustaidot eli sen mainitsi lähes kaikki vastaajat. Eli kirjastotyö on edelleen työtä ihmisten kanssa, ihmisille, ja se näkyy näissä vastauksissa.

[Aija] Sitten liittyen tuohon työnkuvan muutokseen niin osaamisvaatimuksissa nousi samalla tavalla digiopastamisen taidot, viestintätaidot, markkinointi- ja sisällöntuotantotaidot eli samalla tavalla käsi kädessä tietty työtehtävien kanssa, että nää uudet taidot tavallaan näkyy myös näissä vastauksissa. Sitten se ehkä mikä mulle tuli sellaisena yllätyksenä oli se, että tässä näkyy niin
voimakkaasti nää niin sanotut pehmeät taidot, eli erilaiset työn organisointitaidot, itsensä johtamisen taidot, innovointitaidot, erilaiset taidot niin kun vastata erilaisiin muuttuneisiin tilanteisiin. Ja tää oli ehkä sillä lailla yllätys, että niin moni mainitsi nää, koska mä jotenkin oletin, että mainitaan tämmöisiä selkeitä taitoja eli just esimerkiksi digiopastamisen taitoja, kokoelmatyön taitoja ja kuitenkin nää nousi niinku sieltä todella paljon esille. Eli kertoo siitä että kirjastotyö on hyvin muuttuvaa ja toimintaympäristö muuttuu ja meillä pitää olla kykyä tosiaan niinku reagoida erilaisiin tilanteisiin ja se näkyy myös tässä kyselyvastauksissa.

[Mika] Kyllä. Jos ajattelee kirjastoja ja niiden toimintaa yhteiskunnassa, niin sehän on perinteisesti ollut semmoinen missä niinku yhteiskunnan muutos näkyy tosi nopeasti tavallaan siinä työn sisällön ja työnkuvankin muutoksessa ja mietin tuota, että varmasti ne on moni semmoinen seikka mitä mainitsit noista ikään kuin uusissa uusissa taidoissa tai pehmeissä taidoissa joka koskee sektoreita todella laajasti, että ollaan siirrytty eräänlaiseen niinku metataitojen aikaan, että sitä työtä tarkastellaan niinku hyvin toisella tavalla ja pohdin sitä, että ehkäpä ne opinnot tänä päivänä sitten antaa valmiuksia nimenomaan tuollaiseen joustavuuteen, että siellä pystytään tavallaan luovimaan siinä semmoisessa metatyön maailmassa tai maailmassa, jossa korostuu ne semmoiset ihmistaidot ja pehmeät taidot. Ja niinku mainitsit, että tässäkin tuli monta semmoista, joka ei perinteisesti ehkä sitä kirjaston substanssiosaamista ole ollut, niinku vaikka viestintään liittyvät tehtävät tai tapahtumatuotannon tehtävät. Mutta tästä tietysti ehkä voi johtaa sitten sen seuraavan kysymyksen, että millä tavalla tuossa teidän tutkimuksessa näkyi se, että miten sitä omaa osaamista sitten ylläpidetään tänä päivänä? Eli mikä on se nuorten ammattilaisten keino ja tapa ylläpitää ja kehittää omaa osaamista työssä?

[Aija] No ensinnäkin voisi ehkä sanoa, että kyllä sillä niinku kirjastoalan täydennyskoulutuksella on iso merkitys ja tota se mitä tässä tutkimuksessa vastaajat totesi, niin sitä täydennyskoulutusta on hyvin tarjolla, että siihen tarjontaan oltiin tyytyväisiä - hyvinkin tyytyväisiä - mutta ehkä ongelmaksi muodostui se, että sitten aikaa sille koulutukselle ei aina niinku löydy, eikä välttämättä sen oman asiantuntijuuden kehittämiselle, ja se oli semmoinen selkeä niin kun puute. Toki sitten näkyy myös se, että niinku hyvin tiedetään, että koulutus ei ole pelkästään sitä niin sanottua formaalia koulutusta, vaan paljon tapahtuu myös sitä työssäoppimista ja myös nousi tärkeänä tää vertaisoppiminen ja se semmoinen erilainen yhteistyö, mitä työssä tehdään. Että varsinkin se yhteistyö ehkä sen oman organisaation ulkopuolella myöskin että mennään yli niitten kuntarajojen ja opitaan toisilta ja kun tiedetään, että jossain paikkaa osataan joku asia, niin tavallaan käytetään hyväksi sitä, että  osaamista on muuallakin kuin siellä omassa organisaatiossa.

[Aija] Mutta sitten ehkä sellainen asia mikä kanssa nousi esille, niin se, että samalla kun todettiin että täydennyskoulutusta on hyvin tarjolla, niin ehkä oli sitten myös sellaisia tavallaan niinku vähän vaikeuksia valita siitä laajasta tarjonnasta. Ja tää ehkä puhuu myös siitä, että tavallaan se, nuoret ehkä ajattelee sitä työtä niin kun kuuluukin miettiä, nuoret työntekijät. Ei pelkästään sen nykyisen työtehtävän kannalta vaan myös mietitään niitä tulevaisuuden osaamistarpeita ja se, että miten sitä omaa osaamista kannattaa kehittää. Jos ajatellaan vähän niinku tästä eteenpäin, tosiaan viis vuotta, kymmenen vuotta eteenpäin. Mihin mä tähtään, mikä on mun niinku se urapolku ja mitä koulutuksia valikoida siitä laajasta valikoimasta? Niin tämmöiset, ehkä siihen koulutukseen liittyen tuli esille.

[Mika] Joo, toi on tosi mielenkiintoista ja jäin nyt erityisesti ajattelemaan tota
vertaisoppimisen merkitystä suhteessa sitten esimerkiksi siihen ajan puutteeseen, mikä siellä omassa työssä osaamisen kehittämiseen liittyy, tai voi sen esteeksikin ehkä tulla, että. Että ehkä se vertaisoppiminen ja toisilta oppiminen ja erilaiset oppimisvierailut on sitten just semmoinen tapa kehittää osaamista, joka ei ole niin ikään kuin omasta ajasta pois, vaan että se pystyy sillä työn ohella tapahtumaan ja on ikään kuin oletusarvoisesti lupa, enemmän semmoisille vertaiselle tekemiselle työn puitteissa ja ehkä just sen aikaresurssin näkökulmasta, niin se voi olla helpompi järjestää.

[Mika] Löytyykö tästä Kristiina tangenttia meidän peruspalvelujen arviointiin? Mehän kysyttiin tosiaan myös siitä osaamisen kehittämisestä ja sen mahdollisuuksista siellä omassa työssä. Niin löytyykö tästä tarttumapintaa?

[Kristiina] Joo, just tää aikapula. Se, että se on niinku sellainen, mikä varmaan on se semmoinen yhteinen tekijä tässä, että mitenkä se aikapula voitetaan, että mitenkä ihmiset saa aikaa siihen kouluttautumiseen ja sitä mietittiin oikein perusteellisestikin sitten niinku johtamisen näkökulmastakin. Ja tuota,  niinku  kunnan näkökulmasta jopa, siellä tavalla että jos sitä informaatioähkyä tai sitä aikapulaa voi niin kun helpottaa sillä, että mietitään ja suunnitellaan etukäteen, että mitä se meidän kunta, mitä siinä meidän kunnassa oleva kirjasto ja kirjaston asiakkaat - minkälaista tietotaitoa se edellyttää nyt sitten työntekijöiltä kirjastossa? Niin että jos tämä työntekijän niin kun intressit oman työnsä kehittämiseen, ja ehkä tulevaisuuttakin ajatellen joissakin muissakin tehtävissä. Ja sitten se kirjaston, kunnan kirjaston intressi siinä, että minkälaista tietotaitoa tarvitaan, että kun nää saadaan yhdistettyä, niin sehän olisi niinku ihanteellisin tilanne. Ja sillä tavalla sitten voidaan ajatella että voidaan niinku ehkä tarkemmin niin kun miettiä, että mihin koulutukseen osallistutaan, osallistutaanko vain siihen mikä on niinku kivaa vai siihen mikä on niin kun sekä kivaa että tarpeellista myös sen työnantajan näkökulmasta. Että tää on niinku semmoinen… ja mun mielestä silloin kun nämä intressit kohtaa, työntekijän ja työnantajan intressit, niin silloin mun mielestä siinä on niinku mahdollisuus että se työ entistä enemmän motivoi kun se on molempien intresseissä. Tää on se ihannetila.

[Mika] Kyllä ja siis tuostahan varmaan johdettavissa sitten ihan suoraan myös niinku
työtyytyväisyyteen ja työssä viihtymiseen liittyviä seikkoja ja tavallaan niin kun viittasitkin siihen, että ja molemmat viittasitte että myös niinku kestäviä ja kantavia työuria ja ammattilaiseksi kasvamista, että kun se organisaatio tukee ja samalla saa sitten siinä kehittyvältä ammattilaisuudelta myös valtavasti siihen kirjastossa tehtävään työhön.

[Mika] Mutta mikä Aija on tämän työtyytyväisyyden näkökulma tässä teidän tutkimuksessa - tai työssäjaksamisen, mikä nuoria kirjastoammattilaisia työssä ikään kuin puhuttelee ja mikä kirjastotyössä innostaa?

[Aija] Ensinnäkin ehkä just työtyytyväisyyttä ihan ajattelee, niin nostaisin esiin sieltä ehkä kaksi sellaista asiaa, mitkä nousi hyvin keskeisesti esiin, mitkä selitti tätä työtyytyväisyyttä. Ja yksi oli se, että sieltä työyhteisöllä ja esihenkilöllä on tosi iso merkitys ja toinen sitten tietenkin se työtehtävä, että ne työtehtävät ovat mielekkäitä. Että on mahdollisuus tehdä semmoisia asioita mitkä on itselle tärkeitä ja saa hyödyntää sitä omaa osaamista. Ja todella toi, mitä Kristiinakin, ja mihin äsken itsekin viittasin, että sen oman asiantuntijuuden kehittäminen on tärkeätä ja varsinkin tietty kun ollaan siinä uran alussa niin että siellä on mahdollisuuksia, niin on tärkeitä sellaisia työtyytyväisyyttä rakentavia asioita. Sitten tietenkin se, että jos tarkastelee ihan, että esimerkiksi kun mä katsoin että ne ketkä totesi että he koki työssä jaksamisensa erittäin hyväksi, niin mitkä asiat yhdisti heitä niin siellä nousi sellaiset asiat, että nimenomaan tää työyhteisön merkitys oli suuri. Se että he sai riittävästi palautetta työstään, että sen palautteen merkitystä niinku ei sovi väheksyä vaan sillä on todella iso merkitys että saa palautetta siitä mitä tekee. Se on myös tärkeätä että pystyy vaikuttamaan niihin työtehtävien sisältöön, että on vaikutusmahdollisuuksia. Ja sitten myös kaksi asiaa, että se työn vaativuustaso ja toiseksi työmäärä on myös sopivalla tasolla. Niin nää oli sellaisia selittäviä tekijöitä mitkä sitä työtyytyväisyyttä rakentaa.

[Mika] Joo, ja niin, tietysti tässä sitten on aina se työtyytyväisyyden ja sen kääntöpuoli eli jaksamisen negatiiviset seikat, jotka sitten ehkä heikentää sitä työtyytyväisyyttä ja työn imua. Mitäs me tiedetään näistä nyt sitten tän teidän aineiston perusteella, näistä negatiivisista puolista?

[Aija] No tän aineiston perusteella niin samalla tavalla kuin hyvä työyhteisö ja hyvä esihenkilötyö tuki sitä työssä jaksamista, niin ihan samalla tavalla jos työyhteisö tai esihenkilötyö on toimimaton, niin se myös syö sitä työssäjaksamista. Mutta sitten yksi asia mikä nousi todella monessa vastauksessa esille oli kiire, eli ei ole ehkä aikaa tehdä sitä omaa työtä kunnolla, eikä ole aikaa sen oman työn kehittämiselle. Ja tähän tietysti, me tiedetään että tää liittyy työn hallintaan ja jos ei ole sitä työn hallinnan tunnetta, niin totta kai se syö sitä työssäjaksamista. Sitten ehkä semmoinen, mikä nousi myös esiin oli tämmöinen epäselvä työnkuva tai epäselvät työn tavoitteet, että ei oikeastaan tiedetä mihin sillä omalla, mikä sen työn tavoite on, niin silloin myös tärkeä asia, että myös sen työssä jaksamisen ja työssä viihtyvyyden kannalta. Ja sitten yksipuoliset työtehtävät ja semmoinen myös ehkä nousi esille, että jos työ jakautuu epätasaisesti siellä työyksikössä, ja ehkä myös koetaan jonkunlaista, sanotaan vaikka muutosvastarintaa, jos haluttaisiin tehdä jotain muutoksia työhön liittyen, työtapoihin tai muuhun, niin nää oli niitä asioita mitkä nousi esille.

[Mika] Eli vahvasti kytkeytyy sitten siihen johtamis- ja esihenkilötyöhön niinku nää seikat myös että…

[Mika] Joo no Kristiina, sulla on pitkä aluehallintovirastokokemus taustalla ja ehkä kysyisin sitten näin, että resonoiko nää ajatukset niinku sun näkökulmasta myös laajemmin kirjastokentän ammattilaisiin? Että niinku Aija viittasi tuossa aikaisemmin, niin mehän tiedetään, että tulevan vuosikymmenen aikana kirjastokentän eläköityminen on huomattavaa, että löydätkö sä yhdyspintoja nuorten työtyytyväisyyden parantamisen ja kirjastoammatissa pysymisen välillä? Mehän tarvitaan kirjastotyöhön sitoutuneita ihmisiä myös jatkossa.

[Kristiina] Joo, tää on jotenkin aina kietoutuu aina tähän johtamiseen tai siihen, miten sitä kirjastoa johdetaan. Tosiaan, että ylipäätään johdetaanko sitä kirjastoa, onko siellä henkilö? Onko siellä vastuut selkeät siinä kunnassa? Että mikä on jo kirjaston johtajan tehtävä ja niin edelleen. Eli tämmöinen, se on, jossakin se saattaa olla hyvin hajallaan se vastuu, joka sitten varmasti työntekijälle näyttäytyy semmoisena, että myös se oma työnkuva on jotenkin niin kun hajanainen, tai sillä tavalla - ei mitenkään yhtenäinen. Niin tää ehkä niinku tulee sieltä sitten ihan niinku sinne työntekijätasolle lähtien, niin tää johdon tai vastuiden epämääräisyys siinä kunnassa. Että se on yksi sellainen juttu mikä siihen vaikuttaa. Ja sitten tietenkin voi niinku ajatella, että nyt on todennäköistä että tulevaisuudessa niin kuntien voimavarat kirjastojen toimintaa ei lisäänny. Ja se tarkoittaa sitten sitä, että asioita on tehtävä toisin kuin ennen. Joitakin tehtäviä on priorisoitava. On tehtävä yhteistyötä. Joitakin asioita pitää niin kun hylätä tykkänään vanhentuneina, taikka tosiaan tehtävä täysin toisin. Ja nää on tietenkin semmoisia asioita mitä niin kun tämän ikäisenä olettaa, että nää on nuorten työntekijöiden vahvuuksia. Ikään kuin hylätä sitä vanhaa ja tuota priorisoida uusia asioita. Mutta tässäkin on sitten se, että jollakin pitää olla se visio sitten siitä, että mihin suuntaan lähdetään sitä hommaa kehittämään, että siinä taas tulee se johtajanäkökulma.

[Kristiina] Ja johtajista, mikä liittyy musta aina suoraan sitten työntekijän hyvinvointiin, niin nyt kirjaston johtajat on entistä monialaisempia. Yksi ihmisellä saattaa olla niin kun kirjasto, nuoriso, liikunta-asiat tai jopa opetustoimen asiat niin kun johdettavana, ja se tarkoittaa sitten työntekijän kannalta semmoista itseohjautuvuutta aika paljon. Joka on varmasti hyvä asia. Ihan kokemuksesta voi sanoa, että se on se lisää työn mielekkyyttä. Ja se että mä itse voin päättää, että millä tavalla tiettyjä asioita teen. Mutta kumminkin jälleen kerran siinä pitäisi olla joku suunta, että mihinkä suuntaan minä itseni ohjaan. Että se vaatii paljon keskustelua tästä siellä työpaikalla. Ja sillä on musta,  taas on hyvä se, että jos siellä kirjastossa on - yleensä työpaikoilla - erilaisia ihmisiä, että ikään kuin keskustelun kautta kehitetään sitä kirjastoakin.

[Mika] Kyllä. Ehkä itse jos ajattelen tuota, niin,  ajattelen sitä niin, että tulevaisuudessakin varmasti ne erilaiset arvopohjat ja asenteet - on sitten kysymys siitä kirjaston ammattilaisesta tai sen kirjaston johtajasta ammattilaisena - niin tää tämmöinen arvo- ja asennepuhe saattaa hyvinkin olla semmoinen seikka, joka sitä tulevaisuuden työtä muovaa, ja ehkä myös sitä työyhteisöä, että kuitenkin niinku tänkin selvityksen perusteella työhön hakeudutaan tietynlaisella arvomaailmalla ja odotetaan myös, että se työpaikka vastaa tietyllä tavalla niin kun siihen semmoiseen arvopohjaan, jota kokee, että kirjastolaisuus, kirjastolaisuus toteuttaa ja tukee.

[Aija] Voisin tuohon vielä sanoa, että tosiaan että että kyllä moni toi todella esiin sen, että se on tärkeä että se työ niin kun tukee semmoisia arvoja, mitkä itselle on tärkeitä ja se on tosi tärkeä asia, mutta ottaisin vielä vähän tuohon Kristiinan kommenttiin, vähän niin kun mun mielestä toi keskustelun korostaminen on tosi tärkeätä, koska se että meillä on kuitenkin mahdollisuus kuulla meidän nuoria työtekijöitä, he tuo uusia ajatuksia ideoita, että sieltä me oltaisiin avoimia sille keskustelulle ja käytäisi sitä keskustelua siellä työpaikalla, niin se on tosi tärkeä asia. Ja tota suhtauduttaisiin niin kun avoimesti siihen, vaikka voisi tulla välillä vähän ehkä radikaalejakin ideoita, mutta aina voi keskustella. 

[Mika] Ilman muuta, ja sitten tavallaan kun ajattelee sitä henkilöstöä siinä mielessä tärkeimpänä pääomana sille työlle jota tehdään niin se, että niiden uusien äänien tuominen siihen keskusteluun, niin sehän on aivan oleellista sen niinku työkulttuurin ja koko kentän ja ammattikunnan uusiutumisen kannalta, että se on sillä tavalla kyllä keskeistä.

[Mika] Tuota. Jos tullaan vielä lähemmäs nyt näitä johtamisen kysymyksiä eräällä tavalla ja vielä niin kun linjataan ja peilataan suhteessa siihen peruspalvelujen arviointiin, joka täällä aluehallintovirastoissa tehtiin, niin mitä Aija tää teidän selvitys kertoo kirjastojen johtamisesta konkreettisesti?

[Aija] No ehkä ensimmäisenä voisi tuoda sen seikan esille, että kyllä tää vahvisti sitä käsitystä, että sillä johtamisella ja esihenkilötyöllä on tosi iso merkitys siinä kirjaston kokonaisuudessa. Että se on selkeästi myös semmoinen niinku pitovoimatekijä, mikä tukee niin kuin sen yhteisön sitoutumista siihen työhön. Ja mä sanoisin, että pääsääntöisesti vastaajat oli tyytyväisiä esihenkilötyöhön, joita kirjastossa tehdään, mutta kyllä tää niin kun tuli myös esille se, että moni koki jopa huolta siitä, että esihenkilöillä on niin kiire ja niin valtavasti työtä. Eli se ehkä myös vaikeuttaa sitten sitä kanssakäymistä, koska nousi esille se, että toivotaan että johtajat ja esihenkilöt on helposti lähestyttäviä. Niin jos on kova kiire esihenkilöllä, niin eihän siinä sitten kovin paljon välttämättä ehkä tule aina tuotua esiin myös niitä omia ajatuksia ja ideoita. Sitten ehkä sellainen mielenkiintoinen seikka, että kun tein tota  taustatutkimusta tähän tota kyselytutkimukseen liittyen, niin tota toi Nuorkauppakamari julkaisi viime vuoden keväällä tämmöisen johtajuusbarometritutkimukseen ja vaikka me ollaan täysin eri niin kun ammattialalla ja täysin eri viiteympäristössä, niin aika samanlaisia asioita nousi siellä esille siitä, että mitä nuoret työntekijät odottaa johtajalta. Ja siellä toivottiin tosiaan tämmöistä ihmisläheistä johtamista, mikä olisi semmoista monimuotoisempaa ja tasa-arvoisempaa johtamiskulttuuria tukevaa, että tavallaan ehkä ne niin kun ajatukset ja toiveet sitä johtamista kohtaan on myös vähän ehkä muuttuneet ja on erilaiset.

[Mika] Kuulostaa aika monelta… tai meillä on ehkä valmentavasta johtamisesta puhuttu paljon valtionhallinnossa, niin näähän on moni semmoisia seikkoja, jotka on niin kun tän valmentavan johtamisen ajatuskehikon niin kun sisällä että. Ja on ehkä semmoinen sukupolvikysymys toisaalta tää, mihinkä nyt on useamman kerran jo tässä keskustelun yhteydessä viitattu, että millaisia ominaisuuksia sitten esihenkilöltä ja johtamiselta odotetaan.

[Mika] Entäs vielä sitä avi, jos palataan vielä avi-näkökulmaan, kun tässä nyt aluehallintoviraston kirjastotoimen podcastissa ollaan, niin mikä se meidän näkökulma on kirjastojen johtamiseen näillä 2020-luvun alkuvuosina? Joko peruspalvelujen arvioinnin valossa, tai nyt sitten Kristiina sun kokemuksen perusteella sen valokeilan ulkopuolelta?

[Kristiina] Joo, nää mitä Aija on tuonut esiin niin kun nuorten näkökulmia asiaan, niin mun mielestä ne on on hyvin hyvin tukea sitä meidän havaintoja siinä arvioinnissa, että se johtajan pelkkä kirjastoammatillinen pätevyys ei sinänsä riitä, että vaikka on kuinka hyvä ikään kuin siinä kirjastoasiassa, niin se on vaan yksi osa sitä johtajan ammattitaitoa. Ja sitten toisaalta myös se, että jos sillä johtajalla ei ole aikaa, että se on niinku ehkä kaikista tärkein se, että pitää olla aikaa ja motivaatiota. Motivaatiota olla siinä esihenkilöasemassa ja sellainen… tää on ihan tämmöinen henkilökohtainen näkökulma. Jotenkin tuntuu, että monta kertaa ne kirjaston johtajat eivät välttämättä ole halunneet johtajiksi, että on ikään kuin siinä tilanteessa varsinkin pienissä kunnissa, että on niinku se kokenein ja sitten oletetaan, että kun tulee uusia niin sitten tää kokeneempi on sitten niin kun se johtaja, mikä ei aina välttämättä ole sitten se ihanteellisin ratkaisu. Ja sitten johtamistaidoista, hyvin harvalla kirjastonjohtajalla varmaan nykyään on tota niinku erillisiä johtamistaidon opintoja taustalla, että semmoinen semmoista työkalupakkia ei ole kovin monella, että olisi nää johtamisasiat hallussa. Ja että sekin sitten vaatii sitä kouluttautumista ja se on se, tietenkin taas vähän niinku jotenkin avinkin vastuulla ja muitakin koulutuksen järjestäjien vastuulla, että johtajat tai siihen tehtävään ryhtyvät niin saavat sen tyyppistä koulutusta, että he voivat hyödyntää sitä ja. Ja sitten, mikä kaiken kaikkiaan on miettinyt, tällainen joustavuus, mikä nyt tulee niinku monessa paikassa esiin, että odotetaan työntekijältä joustavuutta, mutta sitten myös työnantajaltakin tietysti, että ei puhutaan tämmöisestä ihmislähtöistä johtamisesta, niin sehän on aika olennainen juttu, että katsotaan se tilanne sen ihmisten tilanteen mukaan, niin myös myös siinä johtamisessa.

[Mika] Tässä on monipuolisesti tullut nyt kyselystä nostoja. Mutta ajattelin vielä Aija kysyä tähän loppuun, että onko jotain semmoista erityistä, mitä sä haluaisit alleviivata tai vielä painottaa tässä loppupuolella? Ja mitä itse asiassa on ne asiat, joita nuoret kirjastoammattilaiset erityisesti työssään arvostavat tän kyselyn pohjalta?

[Aija] No ehkä painottamisesta ehkä sanoisin sitä, että oltaisiin avoimia tota kuuntelemaan meidän nuoria työntekijöitä, ja tota pysähdyttäisi niiden asioiden äärelle mitä tota heiltä kuullaan. Ja pohdittaisiin ehkä sitä työtä vähän niinku toisestakin näkökulmasta, että siinä voi itsellekin avautua ihan uusia ajatuksia siitä, että tullaan vähän pois ehkä siitä totutusta mallista. Mutta sitten tuosta, että mitä meidän nuoret kirjastoammatilliset työssään arvostaa, niin kyllä heillä on hyvin tärkeätä se kirjaston yhteiskunnallinen rooli ja vaikuttavuus. Eli tullaan näihin arvokysymyksiin. Se, että kirjasto on tavallaan niiden arvojen takana, jotka he itsekin allekirjoittaa. Sitten tietenkin ihan työssään, niin tärkeintä on se, että se työ tosiaan on monipuolista ja että he pääsee käyttämään sitä osaamistaan laajasti ja he näkee sellaisia tavallaan kehittymismahdollisuuksia sen työn kautta. Tosi moni nosti esiin myös sen, että heillä on tärkeätä tehdä sitä lukutaitotyötä, lukemisen
edistämistyötä eli myös toimia niinku sen kirjallisuuden ja demokratian edistämisen niinkun puolesta. Eli se on tärkeä osa työtä. Tavallaan tuoda sellaista niin kun, yhteistä hyvää ehkä olla luomassa siihen yhteiskuntaan, että ehkä sen voisi niin kiteyttää. Että nää ehkä sanoisin, että nää on sellaiset mitkä tota nousi esille, ehkä voimakkaammin.

[Mika] Joo, tuossahan ehkä eräällä tavalla yhdistyy niinku tämmöiset muutoksen dynaamiset tuulet sitten tietyllä tavalla kuitenkin semmoiseen, voiko sanoa konservatiiviseen ajatukseen kirjastosta, että halutaan säilyttää niitä tiettyjä, perustehtäviä ja myös niinku ammattilaisnäkökulmasta edelleen tunnistetaan ja tunnustetaan vahvasti ne kirjaston perustehtävät, mutta sitten kuitenkin ehkä sen yhteiskunnan muutoksen ja tavallaan tän arvopuheen kautta tulee sitten myös nää muutoksen tuulet tähän keskusteluun.

[Mika] Kristiina, haluaisin nyt kollegalle antaa tähän keskusteluun viimeiset kommentit mitä mitä ajatuksia ja minkälainen kokonaiskuva näistä Aijan esittelemistä asioista sulle jäi?

[Kristiina] Mulle jäi se mielikuva niinku kirjaston nuorista työntekijöistä, että he on hyvin motivoituneita, hyvin koulutettuja ja pitävät työtään merkittävänä. Ja se on niinku erittäin hyvä lähtökohta tuota niinku luomaan uraa kirjasto- ja miksei muissakin työmaailmassa. Ja mä, sen takia mä luotan siihen, että tulevaisuudessakin kirjaston työntekijät on avarakatseisia ihmisiä, joilla on historian tajua. Ja jos vielä voi käyttää semmoista vanhaa, konservatiivista termiä, niin ovat sivistyneitä. Se on minusta yksi erittäin olennainen tekijä siinä, että ihminen onnistuu kirjastotyössä.

[Mika] Ai ai, sivistys-sanaan, tää on aivan mahtavaa lopettaa tällä kertaa. Kiitos paljon teille molemmille kun lähditte mukaan keskusteluun.

[Aija] Kiitos.

[Kristiina] Kiitos.

[Mika] Tämä podcast-jakso toimii johdantona 19. huhtikuuta 2023 järjestettävään koulutuspäivään, jossa VAKEn selvitystä ”Bloggari, vloggari, tapahtumanikkari ja nuorisotyöntekijä” tarkastellaan syvällisemmin erilaisten puheenvuorojen kautta. Tilaisuus järjestetään yhteistyönä aluehallintovirastojen ja Helsingin kaupunginkirjaston valtakunnallisen kehittämistehtävän välillä. Tarkemmat tiedot ja ilmoittautuminen julkaistaan lähempänä tilaisuuden ajankohtaa.

[Mika] Kiitos mielenkiinnostasi ja tervetuloa kuuntelemaan myös tulevia Ääniä ylitarkastuksen maailmasta. Käy tutustumassa myös aluehallintoviraston blogeihin, joissa avaamme kirjastotoimeen liittyviä asioita säännöllisesti. Blogit löytyvät osoitteesta avi.fi/blogi. Sosiaalisen median valikoiduissa kanavissa löydät meidät hakusanalla AVI Kirjastotoimi. Kuulemiin ja näkemiin.

[Mika] Hyvää vuorokaudenaikaa ja tervetuloa kuuntelemaan aluehallintovirastojen kirjastotoimen podcastia Ääniä ylitarkastuksen maailmasta. Minä olen ylitarkastaja Mustikkamäki ja työskentelen Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirastossa. Tällä kertaa podcastissa on vieraana kirjastotoimen ylitarkastaja Virpi Launonen Itä-Suomen aluehallintovirastosta, keskustelemme osaamisen kehittämisestä. Tervetuloa mukaan.

[Mika] Mitäs itämaille kuuluu?

[Virpi] Moikka, itämailla on talvi.

[Mika] Hmm! Itämaillakin on talvi! Hieno juttu!

[Mika] Me ollaan tänään juttelemassa yhdessä osaamisen kehittämisestä meidän avien kirjastotoimessa ja tota, jos lähdetään heti asiaan, niin mistäs me oikeastaan puhutaan, sä kun oot vetänyt meidän tätä osaamisen kehittämisen prosessia, niin mistäs me puhutaan kun me puhutaan osaamisen kehittämisestä kirjastoissa? Mikä on sun näkökulmasta osaamisen kehittämisessä tällä hetkellä pinnalla tai jopa akuuttia asiaa?

[Virpi] Mulla on laajentunut tosi paljon näkökulma osaamisen kehittämiseen tässä tehtävässä, ja näkisin että osaamisen kehittäminen eri muodoissaan niin se on yksi meidän keskeisimmistä keinoista vastata muutoksiin kirjastojen toimintaympäristössä, sekä sit kirjastojen asiakasodotuksissa. Siihen liittyy paljon muutakin kuin perinteisiin koulutuksiin osallistuminen. Sehän voi olla työparityöskentelyä, tiimityöskentelyä, se voi olla reflektiokeskusteluja tai opinto- ja benchmarkkauskäyntejä toisiin kirjastoihin. Se voi olla työkiertoa tai ihan oikeastaan mitä tahansa, mikä tuo semmosia uusia, ehkä itselle vähän vieraita ja jopa haastavia näkökulmia siihen omaan työhön. No sit jos mietin, että mikä on pinnalla niin… no, minä rakastan listoja niin ehkä voisin tässäkin yhteydessä listata vaikka top kolmosen. Tällä hetkellä puhutaan tosi paljon kirjastojen resursseista osaamisen kehittämiseen ja aika monessa kirjastossa henkilön aika kuluu tosi tiiviisti siinä asiakasrajapinnassa, eli siinä asiakkaille tuotettujen palvelujen parissa ja sitä aikaa osaamisen kehittämiselle on aika vaikee löytää. Tää nous esille siellä peruspalvelujen arvioinnissa, ja tää, ehkä keskeistä tässä olisikin se, että pystyttäisiin johtamisen keinoin luomaan mahdollisuuksia uuden oppimiselle ja sen oman työn kehittämiselle. Sitten kakkosena siellä listalla on varmaan koulutusähky ja siitä on nyt puhuttu aika paljon. Ja mekin ollaan täällä avissa mietitty, että mitä me voitaisiin tehdä ettei lisättäisi sitä koulutusähkyä. Taustalla on varmaan etäkoulutusten yleistyminen, sitä tarjontaa on niin kattavasti että on vaikea valita mihin osallistua. Ja se kun yhdistetään heikentyneisiin mahdollisuuksiin osallistua koulutuksiin, niin se varmaan luo semmoista tietynlaista turhautumista. Ja miten sitten tätä voisi lähteä purkamaan, niin minä varmaan lähtisin taklaamaan tätä sitten strategisen osaamisen kehittymisen työkaluilla. Eli siellä on tärkeää se, että tunnistetaan niitä osaamisia jotka on keskeisiä kirjastojen kyvylle toteuttaa laissa määriteltyjä tehtäviä. Ja sitä kautta lähdetään tutkimaan ja havainnoimaan puutteita siinä osaamisessa ja tätä kautta sitten voidaan niinku keskittyä kehittämään just sitä osaamista, mitä siellä omassa kirjastossa tarvitaan - että saadaan ne lakisääteiset tehtävät hoidettua. Ja täähän on itse asiassa teema, johon me tartutaan sitten ensi kevään koulutustarjonnassa täällä avin päässä.
[Mika] Aivan. Ja nyt sit varmaan vähän riippuen missä vaiheessa tää jakso tulee meillä ulos, niin keväästä 2023 sitten tässä kohtaa puhutaan.

[Virpi] Kyllä.

[Virpi] No sitten kolmantena mun top 3 listalla on erilaiset työhyvinvointiin ja jaksamiseen liittyvät tarpeet, jotka nousee vahvasti tällä hetkellä esille koulutustoiveissa. Itse jotenkin näkisin että ne liittyy sinne listan ensimmäiseen kohtaan, eli tietynlaiseen työvoimapulaan ja sitten myös ehkä semmoiseen työelämän yleiseen muutokseen ja sellaiseen elämänrytmin hektisyyteen. Eli koetaan sellaista tarvetta hallita omaa elämää ja löytää keinoja siihen omaan jaksamiseen ylläpitämiseen. Varmaan se muutoksen hallinta ja semmoinen niinku se muutoksen tuoma epävarmuus on tässä hyvin pitkälti taustalla. Että tuota ne on varmaan sellaisia seikkoja johon pitäisi sitten kiinnittää sitä huomiota sekä siellä täydennyskoulutuspuolella että siellä kirjastojen arjessa.

[Mika] Toi on aika kova lista. Ja kun ajattelee sitten sitä sisällöntuotantoa tähän osaamisen kehittämiseen ja mietin sitä, no ehkä erityisesti tän työhyvinvointikysymyksen osalta, ja miksi ei nyt tietysti koulutusähkyynkin liittyen, että tässähän ei niinku tietysti aluehallintovirastot ole se ainoa taho joka sisältöä tuottaa. Vaan mietin erityisesti nyt tätä työhyvinvointiasiaa ja jaksamista, niin tässähän tietysti alueellista kehittämistehtävää tekevillä kirjastoilla eli AKE-kirjastoilla on varmasti myös tosi tärkeä rooli. Ja kun he on niinku vielä lähempänä sitä alueellista kenttää kun ehkä sitten me, tai heillä on ne tuntosarvet syvemmällä siinä alueellisessa kentässä, niin oon ehkä huomannutkin että tää työhyvinvointi on myös sitten heidän, AKE-kirjastojen agendalla, nyt ollut tässä viime aikoina kyllä tärkeä teema.

[Virpi] Kyllä, ehdottomasti nään AKE-kirjastot tässä luontevana koulutuksen tai osaamisen kehittäjänä. Ja varmaan tällaisissa työhyvinvointiasioissa myös työnantajalla on tietynlainen rooli ja vastuu.

[Mika] Tota, sä ehkä viittasitkin tuossa pikkaisen siihen meidän kirjastolainsäädäntöön siinä kakkos-toivelistan kohdalla, mutta jos ajatellaan vielä niin kun aluehallintovirastoa ja niinku sitä meidän osaamisen kehittämistä, niin miten sä näet niin kun nää avin viranomaistehtävät? Jos me luetaan sitä osaamisen kehittämistä ikään kuin sieltä kirjastolain kautta. Eli minkälaisia suhteita ikään kuin se kirjastolain, tai sen valmistelun, hallituksen esityksen osalta näet avin ja osaamisen kehittämisen välillä?

[Virpi] No, kyllähän osaamisen kehittäminen on tosiaan yksi keskeinen keino työkalupakissa, missä on välineitä että miten me voidaan tukea kirjastoja. Siellä on tietenkin avustukset yksi keskeinen, informaatio-ohjaus, mutta kyllä se osaamisen kehittäminen on tosi tärkeä työkalu meille, että me pystytään auttamaan kirjastoja toteuttamaan niitä kirjastolaissa määriteltyjä tehtäviä hyvin. Jos ajatellaan sitä hallituksen esitystä, niin kyllähän siellä avien koulutusrooli, se painottuu julkishallinnon rahoituksen ja lainsäädännön kokonaisuuksiin. Käytännössähän keskeistä meille on se, että avataan niitä lainsäädännön kiemuroita kirjastotoiminnan suhteen, mutta myös semmoinen niin kun että pystyttäisiin tukemaan strategista ajattelua ja tiedolla johtamista. Niin ne on kyllä tärkeä osa myös avien osaamisen kehittämistehtävää ja…

[Mika] Mehän ollaan saatu tähän sparrailuakin tässä viime vuosina, niin kun tähän oman koulutusprofiilimme kirkastamiseen. Että edellä mainitut AKE-kirjastot, mutta sitten myöskin ihan ministeriön kanssa me ollaan kuitenkin käyty näitä yhteisiä keskusteluja siitä, että mikä se avin osaamisen kehittämisen kärki tai tematiikka tai kenttä voisi olla. Paljon sitä sisältöä tuotetaan siellä osaamisen kehittämisessä eri toimijoiden puolesta, niin se oman tekemisen pohtiminen ja reflektio ja kirkastaminen on tietysti hirmu tärkeätä.

[Virpi] On, ja myöhän ollaan sitä on tehtykin täällä eli ollaan lähestytty noita kirjastopoliittisia tavoitteita ilmiöiden kautta ja niiden pohjalta ollaan valittu meidän toiminnalle neljä painopistealuetta, jotka on demokratia, jatkuva oppiminen, lukutaito ja kestävä kehitys. Ja nää painopistealueet on meille lähtökohtina myös osaamisen kehittämisessä, että me hyödynnetään niitä koulutussuunnittelussa sillä tavalla että me valitaan joka kaudelle teema. Että meillä on ollut demokratia-teemaa, lukutaito-teemaa, menossa on tuo jatkuvan oppimisen teema. Ja sitä kautta me pyritään löytämään just niitä sellaisia ikään kuin strategisia näkökulmia näihin painopistealueisiin, ja tuoda niitä sitten kirjastojen sinne arkeen.

[Mika] Ja, toisaalta ollaan myös tietty sitten yritetty tukea tietysti tässä viimeisen parin vuoden aikana erityisesti meidän koko aluehallintovirastojen niin kun strategista suunnittelua ja kehittämistä, ja ainakin nyt näihin meidän aluehallintoviraston arvoihin ollaan koetettu tukeutua tässä oman toiminnan kehittämisessä. Että hyvin asiakaslähtöistähän tää meidän tekeminen on, ja tavallaan se miten meidän asiantuntijuuden kautta - meillä on kuitenkin moniammatillinen työyhteisö tässä kirjastotoimessa, mikä on tosi iso juttu ja tärkeä ja arvokas niin kun tälle meidän osaamisen kehittämisen prosessille - niin tota mehän kytkeydytään myös niinku tähän laajempaan aluehallintovirastojen strategiaan tässä osaamisen kehittämisessä mun mielestä aika hienosti. Ja ollaan pystytty omalla toiminnallamme, meidän toimialan toiminnalla sitten tukemaan myös laajemmin tätä avien strategista kehittämistä.

[Virpi] Kyllä. Jos nyt voi vähän sitä kissan häntää nostaa, niin kyllähän kirjastotoimi on ollut tällaisessa valtakunnallisessa osaamisen kehittämisessä, ajattelussa, aika kärkijoukoissa avien toimialoista, ja ollaan nähty niitä synergiaetuja mitä saadaan siinä, että tehdään niinku valtakunnallisesti tiettyjä koulutuksia. Ja se ei ole tarkoittanut meillä sitä, että me jotenkin unohdettaisiin sitten se alueellisuus ja se mikä on tärkeätä kunkin avin siellä alueella, mitä sieltä nousee. Tuota, ja mehän ollaan oltu avi kirjastotoimessa aktiivisia myös sitten siinä avi kouluttaa -strategiaryhmässä, eli ollaan myös niitä meidän kokemuksia viety sinne avien yhteiseen täydennyskoulutuspöytään.

[Mika] Joo ja se onki oman tekemisen saattamiseksi niinku laajemmaksi hyödyksi, että kyllähän tässä niin kun aveissa ollaan ja meidän opetus- ja kulttuuritoimen vastuualueella ollaan paljon puhuttu tästä ilmiölähtöisyydestä ja moniammatillisuudesta, ja tietyllä tavalla kytkeytyy nää molemmat asiat sitten tässä valtakunnallisessa avi kouluttaa -konseptissa kyllä hyvin.

[Mika] Mitä, jos vielä palataan niinku tähän kirjastokentän osaamisen kehittämiseen vähän tarkemmin, niin näetkö sä niin kun sun näkövinkkelistä, että mitkä on tällä hetkellä sen osaamisen kehittämisen tämmöisiä suurimpia mahdollisuuksia, tai sitten toisaalta että mitkä on ehkä ne meidän kipupisteet tai semmoiset hankalimmat paikat? Että me ollaan puhuttu kuitenkin paljon kirjastotoimessakin siitä, että miten se kirjastojen toimintaympäristö muuttuu, niin nouseeko sieltä semmoisia mahdollistavia tekijöitä yhtäältä mutta sitten ehkä toisaalta semmoisia jotka kirjastoja haastaa tässä osaamisen kehittämisessä erityisesti nyt?

[Virpi] No jos lähdetään sieltä mahdollisuuksista niin kyllä minun mielestä AKE-kirjastojen tuleminen on ollut tosi hyvä uudistus. Niillä on hyvä kosketuspinta alueen kirjastoihin ja resurssit sitten tuottaa sitä osaamisen kehittämistä, ja nimenomaisesti sen alueen näkökulmasta. Ja minä yleensä kyllä pyrin olemaan tämmöinen yhteistyön puolestapuhuja ja teen sitä nyt tässäkin, ja nään että yhteistyössä on ne suurimmat mahdollisuudet osaamisen kehittämisen saralla, ja oon kokenut että akejen ja avin yhteiset tämmöiset osaamisen kehittämisen palaverit, niin ne on oikea suuntaisia askeleita sen yhteistyön kehittämisen suuntaan. Meillä on kuitenkin yhteiset asiakkaat eli ne kirjastot ja kirjastolaiset. Se että me tehdään yhteistyötä, me pystytään kohdentamaan resursseja oikein eikä tehdä päällekkäistä työtä, mutta semmoinen tärkeä asia on myös se, että se lisää moninäkökulmaisuutta kun meitä on isompi porukka kasassa, joka katsoo vähän eri suunnista sitä ilmiötä. Ja aket on kyllä tuonut siihen osaamisen kehittämiseen tosi hyvin ja kokeiluja erilaisista tavoista kehittää sitä osaamista. Se lisää ymmärrystä siitä, että kaikki eivät opi samalla tavalla ja on tosi erilaisia tapoja kehittää osaamista ja on erilaisia tapoja kehittää sitä omaa työtä. No sitten, syvä huokaus, mietin täällä että mitäs niitä kipupisteitä olisi. Varmaan nyt jo se minkä jo aikaisemmin nostinkin esiin, eli se heikentynyt mahdollisuus ottaa aikaa arkityöltä siihen että osallistuu sinne osaamisen kehittämiseen. Mutta toisena ehkä sitten semmoinen yksilöön keskittyvä osaamispuhe. Eli puhutaan paljon siitä, että minkälaista osaamista minä tarvitsen tai minkälaista osaamista minä haluan. Ja soisin sitten ehkä kuulevani enemmän pohdintoja siitä, että minkälaista osaamista siellä kirjastossa olisi hyvä olla että se menestyy. Niiden, kuitenkin se tehtävien kirjo mitä kirjastoilla on, niin se on tosi suuri, ja yksi ihminen ei pysty hoitamaan niitä kaikkia. Jolloin sitä osaamis-kokonaisuuttakin pitäisi ajatella laajemmin kuin sen ihmisen näkökulmasta. Ja tuota, mehän eletään monessakin mielessä tosi mielenkiintoisia aikoja, ja varmaan sellainen niin kun ilmiöiden esiin nouseminen ja niihin liittyvä keskustelu sellaisesta moniammatillisesta osaamisesta on sellainen, mitä mitä seuraan mielenkiinnolla ja odotan mielenkiinnolla. Mulla on toiveita, että se meidän avi kouluttaa -hanke tois entistä enemmän sellaisia ilmiöihin keskittyviä moniammatillisia koulutuksia joiden avulla pystyttäisiin murtamaan niitä toimialojen välisiä siiloja ja pystyttäisiin myös niin kun ikään kuin avaamaan sitä kirjastojen roolia siellä hyvinvointikunnassa ja toisaalta myös tukemaan kirjastoja ottamaan sitä roolia siellä uudessa kunnassa.

[Mika] Joo, tosi tärkeä huomio, ja tässähän yhdistyy sillä tavalla, hyvällä tavalla mun mielestä se sellainen pedagoginen refleksiivisyys, tai miksi sitä nyt voisi sanoa. Viittasit aikaisemmin siihen, että tää tämmönen reflektio ja vertaisoppiminen ja sen opitun ikään kuin pureskeleminen useammalla tavalla olisi hyvästä, niin tuota. Täähän tavallaan tää tämmöinen niinku ilmiölähtöisyys ja yhdessä tekeminen ja moniammatillisuus tukee valtavan hyvin sitä ajatusta että me pystytään muodostamaan semmoisia pedagogisilla tavalla mielekkäitä yhteisöjä tai kokoontumisia tai muuta, jossa päästään pohtimaan näitä asioita on ne sitten meidän niinku avin sisäistä kehittämistä ja tekemistä, on se ake-kirjastojen ja meidän välistä yhteistä tekemistä tai on se meidän ja sitten suoraan niinku kentän väristä pohdintaan ja yhteistä keskustelua siitä, että mitkä on niitä hyviä tapoja, mitkä on oikeita tapoja, mitkä on niitä toimintaympäristön tekijöitä, jotka sitä osaamisen kehittämistä tällä hetkellä haastaa. Että mietin sitä että me ollaan puhuttu meidän omissa koulutuksissa tässä 2022 syksylläkin esimerkiksi kulttuurisesta moninaisuudesta, meillä on omaa kansainvälistä toimintaa esimerkiksi tuon meidät Nordic Libraries Annualin puolesta, ja ennen pandemiaa meillä tietysti oli myös erilaista muuta kansainvälistä toimintaa. Mutta että miten sä näet osaamisen kehittämisen näkökulmasta tän kulttuurisen moninaisuuden ja kansainvälistymisen tulemisen siihen kirjastoon ja osaamisvaatimusten kenttään? Että me tiedetään että se paletti on kauhean monipuolinen jo nyt, mutta että tuoko kulttuurisen moninaisuuden, ikään kuin siihen keskittyminen ja sen huomiointi ja toisaalta kansainvälistyminen, mitä ne tuo meille, mitä me voidaan aveissa auttaa sun mielestä kirjastoja tässä, ja onko tää tulevaisuudessa yhä enemmän semmoista yhteistyön kenttää?

[Virpi] No joo, tää on mielenkiintoinen kysymys. Ja mä varmaan aloitan nyt vastaamisen tälleen vähän niinku historioitsijan perspektiivistä.

[Mika] Ole hyvä!

[Virpi] Tuota ne on niinku, yleisellä tasolla minusta suomalaisella yhteiskunnalla on aika paljonkin tehtävää kulttuurisen moninaisuuden saralla. Me ollaan oltu pitkään ja ollaan edelleenkin kansainvälisellä mittapuulla tietyllä tapaa hyvin homogeeninen yhteiskunta ja meillä on paljon ikivanhoja perinteitä, muun muassa nyt kielikysymykset hallintokielestä - joita ei ehkä ajatella joka päivä, mutta ne heijastuu jollakin tapaa meidän asenteisiin ja ne on siellä meidän ajattelun taustalla. Meillä on tosi vanha sellainen erottautumisen ja toiseuteen perustuva diskurssi, me ollaan määritelty suomalaisuutta ja tavallaan se suomalaisuuden käsite on ollut erottautumista jostakin toiseudesta, ja se kyllä luo meille haasteita ymmärtää ja hyväksyä jotain toiseutta, koska me ollaan vuosisatoja pyristely eroon jostakin siitä toiseudesta. Ja tää on niinku sillä tavalla, ei ehkä joka päivä pinnalla oleva asia, mutta se näkyy hyvin vahvasti kuitenkin sellaisessa suomalaisuuspuheessa ja sillä tavalla sitä puhetta pitää pystyä murtamaan. Miten sitten tuota kirjastot voi olla tässä, niin tosi monella tapaa. Tietenkin kirjallisuus siis jo itsessään on keskeinen väline sen toiseuden ymmärtämiseen ja empatian lisäämisen turvallisella tavalla. Ja kirjastojen pitäisikin huomioida se moninaisuus kokoelman lisäksi myös siellä henkilöstössä, että henkilöstö vastaisi sitä yhteisöä, jossa kirjasto toimii. Kirjastoissa pitäisi olla monikulttuurisuuteen liittyvää osaamista ja kulttuurien tuntemusta, mut niinku huomattiin tuosta peruspalvelujen arvioinnista, niin myös sitä kielitaitoa ja valmiuksia palvella muilla kuin suomen kielellä, niin sitä tulisi kohentaa. Ja tuota, se ehkä liittyy myös semmoiseen yleisempään yhteiskunnalliseen kehitykseen. Meillä on nyt jo monilla aloilla työvoimapulaa, ja kun katsotaan nykyistä kehitystä - tulevaa kehitystä - niin kirjastoissa tulee olemaan myös työvoimapula. Ja sitä pitäisi pystyä ennakoimaan jo nyt. Ja sen työvoimapulan ratkaisu todennäköisesti on siellä maahanmuuttajissa. Niin pitäisi miettiä, minkälaisia valmiuksia kirjastoilla on palkata maahanmuuttajia. Sitten sinä puhuit tuosta kansainvälisyydestä. Meillähän on niinku perinteisesti ajateltu että kansainvälistyminen on kirjastojen tämmöistä toimintakonseptien kehittämistä ja verkostotyötä. Ollaan tehty paljon tällaisia kirjastovierailuja ulkomaille, haettu sieltä ideoita suomalaisten kirjastojen kehittämiseen toiminnallisesti, mutta erityisesti arkkitehtuurin kannalta. Mutta sitä kv-toimintaa vois tulevaisuudessa lähestyä myös sieltä monikulttuurisuuden näkökulmasta. Tietenkin ne opintomatkat on ikään kuin sen kansainvälisen toiminnan kakunkoristeita, mutta mä toivoisin että me pystyttäisiin jatkossa tarjoamaan entistä enemmän puheenvuoroja ja esimerkkejä muualta maailmasta osana kaikkea meidän osaamisen kehittämistä. Siinä on rooli sekä meillä aveilla mutta myös akeilla. Uskon että sieltä löytyy monenlaisia malleja toimia monikulttuurisessa toimintaympäristössä.

[Mika] Mä mietin vielä sitä tässä, ollaan nyt meidän keskustelun yhteydessä - tää oli tosi hieno  ja syväluotaava tää sun vastaus tähän mun kysymykseen - mut mä mietin sitä vielä tähän loppuun, että on nyt, peruspalvelujen arviointi on pari kertaa noussut tässä meidän rupattelussa esiin. Ja ollaan puhuttu tavallaan siitä niin kun arkityön hektisyydestä ja tavallaan niiden osaamisen kehittämisen haasteista jotka liittyy siihen. Ja semmoista asiaa niinku lopuksi pohtisin vielä sun kanssa yhdessä, että miten tavallaan kun me huomioidaan tää ajan niukkuus, ja ehkä ne osaamisen johtamiseen liittyvät haasteet joita sieltä pepasta nousi esiin - peruspalveluiden arvioinnista. Sit meillä on IFLAn trendiraportti, jota on tässä päivitetty hiljattain, jossa tavallaan niin kun listataan näitä trendejä, jotka vaikuttaa vahvasti siihen ammatilliseen osaamiseen ja sen kehittämisen tarpeisiin. Ja sit vielä kun mä lisään tähän päälle sen, että sulla on vahvaa historiaa sieltä kuntasektorilta, niin miten sä näet tän, että miten kirjastojen johto voisi viestiä tavallaan niistä kirjastoammattilaisten osaamisen kehittämisen tarpeista ikään kuin ylöspäin siellä kunnassa paremmin? Että riittääkö tää ikään kuin tiedontuotanto jota me täällä aluehallintovirastoissa tuotetaan vaikka peruspalvelujen arvioinnin osalta? Sitten kun meille tulee erilaisia raportteja, joita tietysti me toivotaan, että ne päätyy jollain tavalla sitten päättäjienkin ehkä pöytiin, mut miten sä näet tän vaikuttajaviestinnän tai kollegaviestinnän siellä kirjastojen johdon tehtävänä? Että tavallaan ne tunnistetaan ne osaamisen kehittämisen kapeikot ja sitten ehkä ne tarpeet, miten sitten myös kunnissa voitaisiin tukea sitä ajan hermolla pysymistä ja sitä ammattilaisuutta kirjastoissa?

[Virpi] No et kauheen helppoa kysymystä heittänytkään! Mutta mun mielestä se lähtee siitä, että siis sen kirjastosta vastaavan henkilön pitää pystyä viestimään kirjastolaki ja kirjastolaissa määrätyt tehtävät sinne sekä ylöspäin päättäjille, mutta myös siellä kuntaorganisaatiossa. Ja se ei riitä, että tavallaan sanotaan että kirjastolaissa on tällaiset tehtävät, vaan pitää pystyä avaamaan niitä, että miten niitä tehtäviä toteutetaan meidän kirjastossa. Ja kun se pystytään puhumaan auki, niin silloin pystytään myös avaamaan paremmin sitä, että minkä tyyppistä osaamista se vaatii. Ja siihen on todella hyvänä tukena se tiedontuotanto mitä esimerkiksi avi tekee. Ja myös sitten vaaditaan ehkä sellaista aktiivisuutta siltä kirjastoista vastaavalta henkilöltä siihen, että hän itse myös avaa esimerkiksi kirjastotilastoja, että tätä ollaan tehty viime vuonna ja ollaan tehty sitä tällaisella porukalla. Ja myös ehkä sen avaaminen, että meidän asiakkaat on oikeutettuja saamaan tämän palvelun. Ehkä sitten sellainen huomio, että siellä kunnassa on, ollaan niinku, ollaan niiden samojen asiakkaiden kanssa tekemisissä. Lähestytään ehkä vähän eri näkökulmista, niin olisi tosi paljon hyötyä siitä, jos siellä pystyttäisiin ja olisi aikaa sellaiseen niin kun osaamispuheeseen myös niinku toimialojen välillä. Koska silloin se sellainen tavallaan osaamisen tunnistaminen, mitä siellä nyt saattaa olla - ajattelen tässä nyt vaikka nuorisotoimiea - että pystyttäisiin täydentämään toisiamme jo sillä osaamisella, mitä meillä on siellä kunnassa, ja ehkä myös oppimaan niin kuin sen kunnan sisällä toisistamme.

[Mika] Meillä tuli nyt tähän loppuun lakiperustaisuus-ajatus, meillä tuli toimintaympäristöherkkyys ja lisäksi nostit siihen vielä tiedolla johtamisen tai tiedolla tekemisen siinä osaamisen kehittämisessä. Ja mun mielestä tää on ihan loistava yhteenveto sinulta, johon voidaan tää tän kertanen keskustelu päättää. Kiitos, Virpi, paljon kun tulit mukaan meidän podcastiin.

[Virpi] Kiitoksia.

[Mika] Kiitos mielenkiinnostasi ja tervetuloa kuuntelemaan myös tulevia Ääniä ylitarkastuksen maailmasta. Käy tutustumassa myös aluehallintoviraston blogeihin, joissa avaamme kirjastotoimeen liittyviä asioita säännöllisesti. Blogit löytyvät osoitteesta avi.fi/blogi. Sosiaalisen median valikoiduissa kanavissa löydät meidät hakusanalla AVI Kirjastotoimi. Kuulemiin ja näkemiin.

[Mika] Hyvää vuorokaudenaikaa ja tervetuloa kuuntelemaan aluehallintovirastojen kirjastotoimen podcastia Ääniä ylitarkastuksen maailmasta. Minä olen ylitarkastaja Mustikkamäki ja työskentelen Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirastossa. Minulla on tässä jaksossa vieraana Pohjois-Suomen aluehallintoviraston kollegani Merja Kummala-Mustonen ja me keskustelemme avien kirjastotoimen valtionavustuksista. Tervetuloa mukaan. Merja, mitä kuuluu?

[Merja] Kiitos, hyvää. Ihan tässä tätä normaalia syksyistä työn touhua. Ja tässä vaiheessa kun tätä nauhoitusta tehdään, niin odotellaan parhaillaan valtionavustushakemuksia kirjastoista, ja sehän on vähän niinku joululahjapaketteja odottelisi ja sitten availisi, kun lukee niitä kirjastojen avustushakemuksia. Että mitä kivaa siellä on tällä kertaa keksitty. Ja kyllähän tässä valtionavustustoiminnassa riittää tekemistä koko vuodeksi, että valmistellaan hakua ja opastetaan hakijoita ja käsitellään hakemuksia. Sitten valmistellaan päätöksiä ja ohjataan ja neuvotaan hankeaikana ja käsitellään muutoshakemuksia ja opastetaan raportoinnissa ja luetaan raportteja ja niin edelleen. Ja tietysti sitten sitä viestintää hauista ja hankkeesta läpi vuoden.

[Mika] Aivan, eli ja sitten tässä on ehkä enemmän asioita, kuin mitä sitten hakijoille välttämättä näyttäytyykään. Mitä tapahtuu sitten täällä niin sanotusti kulissien takana sitten kun ollaan hakemukset saatu. Mutta tota, niin, siis nämä meidän erityisavustukset, niin näähän on tosiaan avin kautta myönnettävää tämmöistä harkinnanvaraista tukea kirjastoille ja kirjastojen kehittämistoimintaan. Mutta millainen historia tällä valtionhallinnon resurssiohjauksella, niin kun myös kutsutaan tätä avustustoimintaa, niin millainen historia tällä on kirjastojen suuntaan? Että nää avustukset itsessään eivät ole mitenkään ihan uusi juttu?

[Merja] Eivät ole ihan uusi juttu. Että aikanaanhan kunnat sai valtionosuutta korvamerkittyinä kirjastotoimintaan, ja se oli hyvinkin tarkkaan määriteltyä mihin asioihin sitä sai käyttää, kuinka paljon sai käyttää. Henkilöstöä, ja kuinka paljon aineistoa hankitaan ja niin edelleen. Kaukaisina takavuosina kirjastotarkastajat jopa tarkastivat että minkälaisia kirjoja kirjastoihin hankittiin ja mitä ei olisi saanut hankkia. Mutta sitten kun tämä loppui, jo kauan sitten, ja valtionosuudet tuli sitten tämmöiseksi osaksi isompaa pottia, tätä, niinku tällä hetkellä ne on osa tätä kirjastojen peruspalvelujen valtionosuutta. Ei ole enää korvamerkittynä, niin sitten tuli tarve ohjata tän valtion kirjastopolitiikkaa valtionavustuksilla. Ja aluksihan pääasiassa ministeriö jakoi näitä avustuksia muun muassa kirjastojen tietotekniikkaan, elikkä tähän tietoyhteiskuntakehitykseen. Verkkopalvelujen kehittämiseen ja sisältötuotantoon, ja sitten tää laajeni yleisemmin kokeilu- ja kehittämistoimintaan. Aluehallinto ei silloin vielä, silloin vielä lääninhallitukset jakoi aluksi tämmöisiä pieniä avustuksia, niinku pääasiassa lastenkirjastotoimintaan ja lukemisen edistämiseen, mutta muitakin kertaluonteisia avustuksia jaettiin. Esimerkiksi asiakaspäätteiden hankintaan. Ja sitten kun resurssit ministeriössä vähenivät ja ehkä muutenkin haluttiin tää avustusten jakaminen niinku lähemmäs kenttää, niin sitten tää ohjattiin tänne aluehallintovirastoon. Ja pitkään tätä, kaikki tietysti toimi paperilla, että hakemukset ja päätökset ja raportoinnit tuli ihan kirjepostina. Mutta sitten tuli ensin hankerekisteri ja sähköposti - se oli tavallaan tämmöinen sähköisen asioinnin välivaihe - lisäsi avoimuutta myös kovasti. Ja sitten 2017 saatiin tää varsinainen sähköinen asiointijärjestelmä. Tässä ehkä voi niinku sanoa sitä, että tää hankerekisteri oli niinku sinne asiakkaille päin, eli kirjastoille päin semmoinen hieno uudistus, mutta tää, jos ajattelee varsinaista sähköistä asiointia, niin se oli sitten enemmän ehkä meille myöntäjille se huipputyökalu. Tietysti myös hakijoille.

[Mika] Joo, siinähän ollaan niin kuin, aletaan olemaan siinä tilanteessa että meilläkin on digitalisoitu tää asiointi niinku päästä päähän, eli se on tosiaan niin kuin se koko prosessi nyt sitten sähköisen asiointijärjestelmän puitteissa, kaikkine mahdollisine vaiheineen, mitä sitten hankkeen hakemiseen ja läpivientiin kuuluu. Täähän on niinku, tää on tosi jännä että tässä on vaihtunut välissä organisaatiot, lääninhallitukset on muuttunut aluehallintovirastoiks,i ja siinä välissä taidettiin käydä ely-keskuksissakin, ja sitten toisaalta niin kun ne syvemmät perusteetkin ikään kuin on vaihtuneet. Puhumattakaan sitten tästä itse asioinnista. Että täähän on ollut niinku tietyllä tavalla, vuosikausia on nää muutosprosessit kestäneet jos pistetään nää kaikki eri tason muutokset peräkkäin. Että tota melkoista sopeutumista vaatinut sitten sekä hakijoilta että sitten näiden hakemuksien käsittelijöiltä.

[Merja] Kyllä vain, ja seuraavat muutokset ovat jo tulossa.

[Mika] Aivan. Tuota, niin. Semmoinen kysymys ehkä vielä, että minkälaisesta euromääräistä me puhutaan vuositasolla, kun näistä meidän myöntämistä erityisavustuksia puhutaan?

[Merja] Noo, viime vuosina meillä on kehittämis- ja kokeiluavustuksina voitu jakaa koko maassa vuosittain semmoisen reilut 1,6 miljoonaa euroa, tähän se on aika lailla vakiintunut. Viime vuonna sitten eduskunta antoi kirjastoille tämmöisen ylimääräisen niin sanotun demokratiamiljoonan, josta suurin osa jaettiin valtionavustuksina kirjastoille. Sekä tänä vuonnahan meillä oli tää lukutaidon vahvistamiseen jaettu ylimääräinen avustushaku. Nehän ei varsinaisesti olleet ylimääräisiä määrärahoja, vaan osa tästä vuosittaisesta avustuksesta jaettiin sitten tällä uudella kierroksella myöhemmin.

[Mika] Aivan, aivan. Haluttiin ehkä vähän alleviivata erityisesti tätä lukutaitotyötä tässä mielessä.

[Merja] Kyllä, kun se lukutaitostrategia valmistui, niin se oli tavallaan semmoinen.

[Mika] Aivan. Meidän meillähän on tää aviavustukset.fi-sivusto, joka on meille itsellemme ja hakijoillekin tämmöinen tärkeä informaatio-ohjauksen ja toisaalta sen informaation saamisen lähde. Ja meillähän on siellä aviavustukset.fi:ssä vuosittain aina nää meidän avustushakuohjeet. Ja nyt jos katsotaan tätä meidän viimeisintä hakuohjetta esimerkiksi, niin siellähän me määritellään neljä tämmöistä sisällöllistä, temaattista kokonaisuutta, joihin hakijoiden tulee sijoittaa nää omat hankehakemuksensa. Niin olisitko sä voinut avata, Merja, vähäsen näitä kokonaisuuksia, eli mitä ne meidän temaattiset kokonaisuudet ovat ja mistä ne tulee?

[Merja] Joo näitä kokonaisuuksia tosiaan on neljä, ja hakija valitsee sitten niistä sen, johon hanke parhaiten sopii. Usein hankkeessa on elementtejä useammasta kokonaisuudesta, mutta yksi vaan pitää valita. Ja näiden kokonaisuuksien taustalla on nää taustalla olevat strategiat, eli ja hallitusohjelma ja tietysti kirjastolaki, ja näissä strategiat on lähinnä tämä opetus ja kulttuuriministeriön strategiat ja sitten uusimpana on tää kansallinen lukutaitostrategia. Ja yksi kokonaisuuksista on tämä kirjastojen vaikuttavuus, uudet toimintamallit ja kestävä kehitys, ja siihen kuuluvat muun muassa hankkeet joillakin kehitetään kirjastojen yhteiskunnallista vaikuttavuutta ja kirjastopalveluiden saavutettavuutta lisääviä toimintamalleja. Ja sittenhän tällä edistetään kestävää kehitystä. Ja sitten toinen ja erittäin suosittu kokonaisuus on tää lukemisen edistäminen. Ja tässähän tietysti, kun kirjastot edistää kaikkien väestöryhmien, erityisesti lasten ja nuorten lukutaitoa ja lukuharrastusta, ja vaikka kirjastot on perinteisesti tätä tehtävää hyvin hoitaneet, niin aina tässä riittää kehittämistä. Jokainen sukupolvi on saatava lukutaito oppimaan ja innostumaan lukemisesta, ja uusia menetelmiä ja toimintamalleja on tarpeen kehittää, levittää ja vahvistaa rakenteita. Ja näitä, monilukutaidoissa on myös, riittää haastetta kirjastolle. Erityisesti kriittinen lukutaito on tällä hetkellä semmoinen ajankohtainen asia ja tässä tietysti on taustalla nyt sitten se uusi lukutaitostrategia.

[Mika] Joo. Että se taitaa tässä lukemisen edistämisessä niinku, toki näissä muissakin kokonaisuuksissa varmasti on se, että on paljon sellaista työtä jota kirjastot jo tekevät, niinku tuossa mainitsitkin. Mutta että aina riittää kehittämistä, onpa kyseessä lukemisen edistäminen tai vaikkapa kestävän kehityksen eteenpäin vieminen. Että  sillä tavalla niin kun, miten mä nyt sanoisin, että tää ei ole niinku pelkästään, katsota sitä niin, että kirjastot pystyy sillä omalla valtionosuudellaan jota he saa joka tapauksessa, jota kunta saa ja sitten kirjaston toimintaan sitä hyödyntää, että tavallaan siellä pystyttäisiin kaikki tämmöinen kehittämistoiminta tekemään välttämättä sen puhtaan valtionosuusjärjestelmän puitteissa. Vaan sitten nää meidän erityisavustukset, on se kokonaisuus tai kehittämisen teema mikä tahansa, niin on ehkä semmoista lisäboostia tai lisäpotkua, jota pystyy hyödyntämään sitten siinä toiminnan kehittämisessä. Vaikka tehtäisiinkin semmoisen tutun toiminnan sisällä niinku vaikka lukemisen edistäminen.

[Merja] No se on just näin. Kirjastoilla resurssit on tosi niukat, sekä henkilöstöresurssit että sitten ihan nää määrärahat, niin monesti siinä ei jää aikaa sille toiminnan tarpeelliselle kehittämiselle, niin tässä saa sitten vähän sitä tosiaan sitä lisäpotkua ja lisäintoa.

[Mika] Joo.

[Merja] Sitten tää jatkuva oppiminen ja tietysti niin kuin nimi kertoo niin tämän kokonaisuuden hankkeessa edistetään jatkuvaa oppimista. Esimerkiksi kehittämällä kirjastoja kaikille avoimina työ- ja oppimisympäristöinä, ja kehittämällä kirjastojen pedagogisia toimintatapoja erilaisille asiakkaille ja asiakasryhmille. Ja sitten on vielä tää neljäs kokonaisuus, joka on aktiivinen kansalaisuus, osallisuus, demokratia ja sananvapaus. Ja tähän kokonaisuuteen liittyvät nämä kirjastojen vaikeimmiksi koettuihin tehtäviin liittyvät hankkeet. Näillä hankkeilla vahvistetaan vuoropuhelua eri kieli- ja kulttuuriryhmien välillä, tai kansalaisten, viranhaltijoiden ja päättäjien välillä. Kehitetään toimintaa, joka edistää hyvää keskusteluilmapiiriä tai kuntalaisten osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuuksia, eli just niitä asioita joita myös tällä erillishaun demokratiahankkeilla edistettiin.

[Mika] Joo, tää painotus on aika haasteellinen, tai se on valtavan laaja kenttä, jos ajatellaan kaikkea noita mitä mainitsit. Aktiivinen kansalaisuus, osallisuus, demokratia ja sananvapaus, niin siinä jo pelkästään on lista, josta pystyy niinku tarttumaan yhteen näistä sanoista, ja niinku syventämään siinä kirjaston tekemistä vaikka kuinka pitkälle tai syvälle. Että tota, pystytkö sanomaan tälleen, miten määrällisesti hakemukset jakaantuu näihin eri kokonaisuuksiin, vai onko siellä mitään sellaisia selkeitä tunnuslukuja? Kuinka sitten ne hakemukset näihin kokonaisuuksiin osuu vuosittain vai vaihteleeko se vuodesta vuoteen?

[Merja] Ei se kovin paljon ole vaihdellut, että kyllähän se vahvin alue on tää lukemisen edistäminen, että siihen tulee ylivoimaisesti eniten hakemuksia joka vuosi. Tietysti voi nyt miettiä, että tänä syksynä, tämän syksyn haussa, kun oli se erillinen lukutaitohaku, että tuleeko niitä yhtä paljon mutta tää on ollut aina se vahvin. Näihin muihin tulee ehkä tasaisemmin sitten, näihin kolmeen muuhun. Eikä tää, tähän ensimmäiseen kohtaan, kun tässä on näitä kirjastopalveluiden saavutettavuutta lisääviä toimenpiteitä, niin siinä on tietysti ollut myöskin aika paljon hankkeita viime vuosina, kun nää omatoimikirjastopalvelujen kehittämishankkeet on sijoittuneet sinne. Että se on semmoinen tuota iso osio, että ne kyllä alkaa olla jo vähenemässä, koska se on jo niin laajasti levinnyt, että ei ole enää kovin paljon kirjastoja joissa näitä omatoimipalveluja ei vielä olisi. Mutta varmaan vielä tulevina vuosinakin niitäkin hakemuksia jonkun verran vielä tulee.

[Mika] Aivan. Vielä tuohon meidän hakuohjeeseen, tai hakuopastukseen yleisemminkin. Niin meillähän on viime vuosina kiinnitetty tässä meidän omassa informaatio-ohjauksessa ja yhteistyössä kirjastojen kanssa niinku erityistä huomiota niihin kirjastojen omista toimintaympäristöistä lähteviin kehittämistarpeisiin, ja erityisesti sille, että miten hakijat kuvailee näitä kirjastonsa toimintaympäristöjä siellä hakemuksella. Tähän ollaan haluttu erityishuomiota kiinnittää. Mutta miksi kirjastoja halutaan kannustaa tarkastelemaan sitä omaa toimintaympäristöään siinä avustuksen hakuvaiheessa, mikä ikään kuin on se syy, miksi me motivoidaan kirjastoja kirjoittamaan monipuolisesti auki niitä toimintaympäristökuvauksia?

[Merja] Se on tärkeetä, että kirjasto tunnistaa sen oman toimintaympäristön ja sen tarpeet, ja pyrkii vastaamaan niihin. Että kirjasto ei ole semmoinen irrallinen osa, vaan se on osa niitä kunnan muita, sitä kuntakokonaisuutta. Jos kuntastrategiassa painotetaan lapsiperheiden palveluja, niin miten kirjasto kehittää omia palvelujaan lapsiperheille, tai onko painopiste ikäihmisten palveluissa ja olisikin tarpeen panostaa ikäihmisten digitaitoihin, yksinäisyyden lievittämiseen. Ja sitten tää toimintaympäristön tuntemus avaa myös portteja yhteistyöhön niin arjessa kuin hanketoiminnassa. Että millaisia kolmannen sektorin toimijoita kunnassa on ja miten heidän kanssa vois tehdä yhteistyötä vaikkapa tän kriittisen lukutaidon tai poikien lukuharrastuksen edistämisessä tai näissä osallisuusasioissa esimerkiksi.

[Mika] Joo, tossa tuli monta kirjastotoiminnan kannalta tosi keskeistä seikkaa. Eli siellä voi olla ne rakenteet, toimintaympäristön rakenteet, joista tavallaan seuraa tietyllä tavalla yhteistyökumppanuuksien mahdollisuudet. Sitten toisaalta nää, kohderyhmäajattelu, miten sitä tunnistetaan siellä. Eli aika monipuolisesti voi lähestyä sitä kysymystä siitä, että mikä on kirjaston toimintaympäristö ja miten se näkyy siinä toiminnassa, jota kehitetään. Toi on aika hyvä, ja mun mielestä aika niinku tärkeä viesti hakijoille ja kirjastoille yleisestikin - hakevat he sitten meiltä kehittämisavustusta tai eivät - että tarkastellaan sitä omaa toimintaympäristöä säännöllisesti ja myös mukautetaan ja muutetaan toimintaa sitten niihin havaintoihin perustuen.

[Merja] Kyllä ja tää on nimenomaan niinku tärkeä ajatella, että tää toimintaympäristön tuntemus ja tää toimintaympäristökokonaisuus, niin tää ei tosiaan vaan tähän hanketoimintaan, eikä tää hanketoiminta yleensäkään ole niinku erillistä siitä kirjaston arkisesta toiminnasta. Että se kehittämistoimintahan lähtee siitä, niissä arjen tarpeissa, tää toimii tää ympäristön tuntemus. Ja tää, miksi me kysytään tätä toimintaympäristökuvausta niin on nimenomaan just sitten tää, että se liitetään siihen arkeen, ja tavallaan sillä saadaan myös sitten sitä vaikuttavuutta siihen hanketoimintaan.

[Mika] Aivan. Tästä päästäänkin hyvin seuraavaan asiaan, josta ajattelin sinulta kysyä, että kun hankeprosessi kääntyy sitten kohti loppuaan, hanketoimija on tehnyt, tavoitellut niitä tavoitteita joita heillä on hankesuunnitelmassa ollut, ja toteuttanut hankkeen toimenpiteitä, niin siellä prosessin loppuvaiheessa on sitten, tietysti odottaa se raportointivaihe. Onko jotain semmoista, onko sulla vinkkejä tai ohjeita joita sä haluaisit antaa tähän raportointiin liittyen hankkeita tekeville kirjastoille?

[Merja] Joo, tosta tosiaan puhuttiinkin jo tästä, miten tää vaikuttavuus liittyy tähän hankkeen kytkemiseen tähän toimintaympäristöön. Niin tietysti sitten on tärkeä miettiä sitä hanketta, mitä välittömiä vaikutuksia ja sitten niitä pidemmän tähtäimen vaikuttavuutta. Että tää, täähän pitää miettiä sekä siinä hankesuunnittelussa ja sitten myös hankkeen toteuttamisvaiheessa, että mitä tapahtuu hankkeen jälkeen. Sitten jääkö siinä hankkeessa luotu toimintatapa osaksi sitä kirjastoarkea, vai vaatiiko se semmoisia resursseja, joita kirjastolla ei todellisuudessa ole. Että voisiko sitä toimintamallia muokata kevyemmäksi, arkeen sopivammaksi. Ja joskus sitten se hanke jää liikaa sen hanketyöntekijän varaan, ja hankkeen opit ja mallit lähtee kirjastosta hanketyöntekijän mukana. Että kannattaa miettiä, että miten tämän voisi estää, ja kannattaa myös miettiä sitä, että miten niitä hankkeessa kehitettyjä ja hyviä käytänteitä voisi levittää myös muillekin kirjastoille. Koska se lisää myös sitten sitä hankkeiden vaikuttavuutta.

[Mika] Aivan. Aivan ja meillähän on täällä avin kirjastotoimessa, ollaan viime aikoina nyt enemmän mietitty tätä, että millä tavalla näitä hyviä käytänteitä oikeasti pystyttäisiin levittämään. Ja meillähän nyt on omia toimintamuotoja, niin kun esimerkiksi meidän hankekahvit tai sitten tuolla jo mainitussa aviavustukset.fi-palvelussa olevat avustustarinat, jotka on yksiä semmoisia tapoja ja keinoja, joilla sitten hankkeen tuotoksia - ja on ne sitten olleet positiivisia tai negatiivisia ne hankekokemukset - että mehän ei niin kun katsota niin, että pitäisi pelkästään niitä onnistumisia raportoida, vaan haluttaisiin sitä hankekokemusta ja hankeosaamista niinku tuoda ilmi myös sitten sen kautta, että mitäs jos kaikki ei olekaan mennyt niin kuin suunniteltiin. Ne on niinku tärkeitä oppimisprosesseja ja viestejä sitten myös muille kirjastoille, ja muille hanketyöntekijöillekin muiden kirjastojen hankkeissa, että ei nyt sitten ainakaan kompastuttaisi niihin samoihin kiviin. Tai sitten toisaalta se positiivisen kautta, että pystyttäisiin siirtämään paikkakuntien, alueiden välillä sitten sitä kertynyttä hankekokemusta ja osaamista. Että tää on niinku laajemmassa vaikuttavuuden kuvassa, kaikki mahdolliset tavat siihen hanketiedon levittämiseen, ne on hirmu tärkeitä.

[Merja] Kyllä vain. Ja jos ajattelee tätä vaikuttavuutta ja näiden hankkeiden niinku merkitystä, niin monestihan meillä saattaa, tää hankesumma olla aika pieni, mitä kirjasto hakee ja saa. Ja monesti sillä pienellä summalla saattaa olla tosi iso merkitys sille kirjastolle, että siellä saadaan tosi paljon hyvää aikaan. Että siinä mielessä niinku haluaa rohkaista myöskin, että pienetkin kirjastot uskaltavat näitä kehittämishankkeita miettiä. Ja yritetään miettiä niitä keinoja, miten säilyy myös tää pienten hankkeiden ja pienten kuntien kehittämishankkeiden tulevaisuus. Että ei käy niin että vaan suuri on kaunista. Se pienikin voi olla kaunista.

[Mika] Tossa aikasemmin vähän, kun mainitsit tuon meidän sähköisen asiointipalvelun, niin tuota siinä yhteydessä jo keskusteltiinkin tästä asiasta. Mutta nythän meillä on semmoinen tulevaisuudenkuva, että tässä lähivuosien aikana meillä aveissakin tullaan sitten siirtymään tästä nykyisin käytössä olevasta sähköisestä asiointipalvelusta sitten tänne uuteen haeavustuksia.fi-palveluun. Tarkkoja tuota niin ajankohtia täälle ei tietenkään tässä kohdassa vielä ole, mutta tiedetään että se siirtymä tulee tapahtumaan kuitenkin lähivuosina. Millaisia muutoksia sun mielestä valtion avustustoiminnassa tulee tapahtumaan, jos ajatellaan niinku hakijaa ja hakijan silmin katsottuna, kun he valmistelee ja toteuttaa omia hankkeitaan niin tässä itse asiointisiirtymässä? Eli onko tässä tulossa jonkinlainen vallankumous sähköisen hakemisen puolella, vai onko tää enemmän vaan semmoinen kehittyvä juttu, että nyt osoite vaihtuu, mihin kirjaudutaan, vai onko siellä sisällä sitten jotakin isompiakin muutoksia joita tää tulee tarkoittamaan, tää uusi asiointipalvelu?

[Merja] Joo kyllähän tää, on valtion kaikille toimialoille tuleva uusi asiointipalvelu on, tää haeavustuksia.fi on - tai haeavustuksia, sehän on vain yksi osa siitä, että sehän sehän on niin kun syvempi, kuin pelkästään sähköinen asiointi. Että siinä on ajatuksena että siitä tulee tämmöinen entistä avoimempi ja asiakaslähtöisempi, ja asiakkaita osallistetaan enemmän tähän hakemiseen. Ja puhutaan myös jopa suuremmista kokonaisuuksista, emme vielä tiedä mitä se meidän näkökulmasta tulee tarkoittamaan, mutta uskoisin että nämä kirjastoille tarkoitetut korvamerkityt rahat tulevat tulevaisuudessakin siellä säilymään, koska näiden vaikuttavuus on nähty niin hyväksi. Mutta että asiakkaalle tulee tää haeavustuksia.fi-sivusto, jolle sitten ne hakemukset tehdään, ja siellä sitten, se on tietysti asiakkaille hyvä juttu että siellä samassa paikassa sitten nää, hiljalleen sinne siirtyy nää kaikki valtionavustushaut, elikkä sitten jos kirjastot voi löytää sieltä myös muitten, muunlaisia rahoja jotka on tarkoitettu johonkin kokonaisuuteen, josta kirjasto myös voi olla mukana hakemassa avustusta kuin pelkästään nää meidän avustukset. Ja sitten sinne, siellä tulee olemaan toinen sivusto, joka on tutkiavustuksia.fi. Siellä voi sitten perehtyä tänne valtionavustuksilla toteutettuun toimintaan, ja sinne hakijatkin sitten velvoitetaan näitä omien hankkeidensa osalta täyttämään näitä tietoja. Ja sitten tähän, tässä on kolmas osio joka on sitten meille viranomaisille tarkoitettu, jossa me sitten käsitellään näitä hakemuksia. Että sehän ei sitten näy asiakkaille ja tosiaan niin kuin Mika sanoi, niin tätä aikataulua ei ole vielä päätetty. Että siellä on nyt näillä uusilla sivustoilla on pari toimialaa, niinku kokeilee hakuja, mutta ei ole vielä, se ei ole vielä laajemmin käytössä ja sinne tietysti virasto kerrallaan siirrytään. Että kaikki ei sinne voi yhtä aikaa mennä. Ja meillä kun on tässä toimiva sähköinen asiointi, niin me ei olla ihan varmaan ensijoukoissa sitten tähän uuteen siirtymässä. Mutta meitäkin jo valmennetaan tähän ja jossakin vaiheessa sitten tänne siirrytään. Mutta hyvissä ajoin tästä tietysti meidän asiakkaille sitten tiedotetaan, että mitä se tarkoittaa ja milloin uuteen järjestelmään. Kyllähän siellä ihan lähiaikoina, meidän haut tulee siellä kuitenkin jo näkymään vaikka entistä asiointia käytetään. Kuitenkin se, ne tiedot näistä hauista tulee nopeammin tuonne uuteen järjestelmään, kuin ihan miten sitä kokonaisuudessaan otetaan käyttöön.

[Mika] Aivan, kyllä kyllä. Eli askeleittain kohti uutta valtionavustusjärjestelmää mennään. Se mitä ehkä tuosta voi vielä sanoa niin on varmasti se, että tämmöinen ilmiöajattelu tulee niin kun yleistymään siellä hankepuolella, ja koitetaan ehkä saada sitä vielä nykyistä tämmöiseksi, niin kun tavallaan itseään ruokkivaksi tietyssä mielessä sitä hanketoimintaa, eli siellä niin kun ajatellaan niitä prosesseja ja erityisesti niitä vaikuttavuusketjuja, ja vaikutusketjuja varmaan tulevaisuudessa toisella tavalla. Että miten hanke perustellaan, mutta sitten toisaalta sitä että kun hanketta tehdään, niin miten ne tulokset saadaan kenties sitten palvelemaan jo seuraavassa vaiheessa muita hanketoimijoiden, tai oman kunnan ja kirjaston hanketoimintaa tulevaisuudessa. Että siellä on semmoinen ehkä pyörämalli. Tällaisesta niinku AB-prosessimallista siirrytään enemmän tämmöiseen pyörämalliin, jos nyt muutaman sanan sanoo siitä tausta-ajatuksesta mikä sillä on. Mutta meillähän on omalla tavallaan, ollaan pikkaisen tähän suuntaan nyt sitten lähdetty jo sparrailemaan niinku meidän omaa kenttää, kun ollaan näitä kiihdyttämö-tilaisuuksia tässä järjestetty parin vuoden aikana, tässä hankehakua edeltävästi. Eli jotakin semmoista saman tyylistä ehkä noin toimintatapojen puolesta sitten täällä uudessa valtionavustusjärjestelmässä tullaan toteuttamaan.

[Merja] Kyllä, ja kyllähän meillä tarkotus asiakaslähtöisemmäksi, on jo niin kun hiljalleen tätä meidän omaakin prosessia. On ollut tosiaan tää kiihdyttämö. sitten lukutaitoavustuksessahan me tehtiin vähän semmoista ennakkokyselyä, että mitä, minkälaisia toiveita olisi, ja nyt meillä on sitten tämän hakukierroksen jälkeen tarkoitus järjestää tämmöinen palautekierros. Kierros, jossa sitten avataan vähän tätä hakukierrosta ja annetaan mahdollisuus sitten myöskin hakijoille antaa palautetta.

[Mika] Kyllä. Kiitos Merja, tää oli mukava keskustelu valtionavustustoimintaan liittyen. On varmasti paljon semmoisia asioita, joihin voidaan tulevaisuudessa syventyä tarkemminkin, ja viimeistään varmasti siellä vaiheessa kun alkaa tosiaan sitten se tuleva hakujärjestelmä tulemaan ajankohtaiseksi. Mutta mukavaa että saatiin sut podcastiin vieraaksi ja kiitetään tässä kohdassa, ja toivotetaan oikein hyvää vuodenvaihteen ja joulun odotusta. Kiitoksia.

[Merja] Kiitos.

[Mika] Kiitos mielenkiinnostasi ja tervetuloa kuuntelemaan myös tulevia Ääniä ylitarkastuksen maailmasta. Käy tutustumassa myös aluehallintoviraston blogeihin, joissa avaamme kirjastotoimeen liittyviä asioita säännöllisesti. Blogit löytyvät osoitteesta avi.fii/blogi. Sosiaalisen median valikoiduissa kanavissa löydät meidät hakusanalla AVI Kirjastotoimi. Kuulemiin ja näkemiin.

[Leena] Mä haluan lainata sitä kirjastoammattilaisista, jolle kirjastolaki on niinku lohtu, koska mulle henkilökohtaisesti avi-kollegat on se, on se minun lohtu. Ja siis avilaiset valtionhallinnon kollegoina on erityinen ryhmä, nyt mä puhun henkilökohtaisesti mitä se tarkoittaa minulle, eli tavallaan se on se porukka jonka kanssa mä voin puhua kirjastoa, myöskin, eli tota avin kautta mä niinku tunnen vahvimmin että mä kiinnityn osaksi sitä kirjastoyhteisöä, tavallaan se on niinkun se meidän, miten mä sanoisin, kirjastotyöyhteisö hyvin vahvasti. Toki mulla on tietysti nämä mun kollegat ministeriössä, mut sit jos mä ajattelen tavallaan, että ministeriön kautta mä kiinnityn sinne valtioneuvostoon, mutta sitten tän avin kautta mä oon, tottakai, valtionhallinnossa kiinni, mutta mä oon siis niinku kiinni kirjastoissa. Koska te ootte suoraan sinne kenttään niin vahvasti yhteydessä, niin sieltä mä saan tota tavattoman paljon siis niinku sellasta infoo ja ymmärrystä, mitä mä en yksinkertaisesti muuten saisi. Ja ihan lohtuakin joissakin asioissa. Et tästä varmaan nyt selvis, että meillä on tosiaan tiivis ja tota hyvä yhteistyö, erittäin avoin. Ja mä oon jopa siinä käsityksessä että me ollaan päästy tota kirjastotoimessa ministeriön ja aluehallinnon välisessä yhteistyössä ehkä niinku semmoselle tasolle, että se ei oo ihan, se ei oo ihan jokapäiväistä. Ja tota, mun mielestä sitä kuvaa myös se, että meidän niinku näissä kokoontumisissa, joita meillä on aika systemaattisesti tai hyvinkin systemaattisesti, niin on sitten myöskin aina sieltä avin puolelta mukana, niin yks opetus- ja kulttuuritoimen johtajista, jonka kautta tieto välittyy sitten sinne opetus- ja kulttuuritoimeen aveihin erittäin nopeasti ja tehokkaasti. Ja musta se kuvaa niinku sitä linkitystä ja sitä sidoksen vahvuutta joka meillä on.

[Mika] Toi on kyllä toi on hieno huomio, että että se on selvästi meille niin kun myös semmoinen moniammatillisuuteen liittyvä kysymys, että meillä on tietysti niin kun jos ajattelee meidän, meidän kirjastotoimen ylitarkastajia ja suunnittelijoita, jotka kuuluu tähän meidän valtakunnalliseen työyhteisöön, niin se on niin kun osaamiseltaan hyvin moniammatillinen. Sitten kun ajatellaan just taas näitä hallinnon rakenteita ja sitten miten meidän asiat mikä välittyy sitten opetus- ja kulttuuritoimen vastuualueen päätöksentekoon valtakunnallisesti, niin toi on kyllä tosi tärkeää, että meillä on henkilö, joka tuntee sen keskustelun ja niinku toimii semmoisena välittömänä linkkinä sitten meidän vastuualuejohtajien pyöreään pöytään, jos näin voi sanoa. Että omasta näkökulmasta meilläkin aluehallintovirastojen kirjastotoimen työ on valtakunnallistanut uusilla tavoilla tässä viimeisen parin vuoden aikana, ja kun ollaan haettu tämmöisiä niinku uusia toimintatapoja nyt sitten vaikka ministeriön suuntaan, ja näitä muita tällaisia sidosryhmäverkostoja, kyllä tää niinkun, kuten sanoit, niin se jaettu kuva ja ehkä se mahdollisuus tietynlaiseen ennakointiin, tai ainakin pieneen tämmöiseen - niin no, ehkä se ennakointi on hyvä sana, että me tunnetaan niin kun sitä kentän muutosta ja sitä kentän elämää, kun me nähdään ja jos me nähdään, että on tulossa jotenkin isompia liikahduksia niin kun substanssiasoissa, niin voidaan tuoda ne nopeasti yhteiseen keskusteluun. Että tää on aika aika joustavaa ja tämmöistä niin kun kivasti kivasti reagoivaa tää meidän yhteistyö. Tässä jälleen henkilökohtainen mielipide.

[Leena] Joo. Joo ja siis ja sitten tietysti tän koronan aikana tää tuli niinku koeteltua, että on todella tärkeätä että meillä oli kanavat kunnossa, ne oli, oli tapa toimia tiedossa, ja saatiin tosi nopeasti niinku asioita aina puolelta toiselle siirrettyä. Koska teillä on vielä se viranomaisvastuu siinä, niin siinä oli tota, siinä oli monta kertaa kysymys että pitää riittävän nopeasti pitää pystyä reagoimaan, ja silloin pitää olla pelimerkit ja välineet kunnossa.

[Mika] Syyskuussa julkaistiin valtioneuvoston toimesta tämmöinen tulevaisuuskatsaus, jolla varmasti osaltaan pohjustetaan ensi kevään hallitusneuvotteluja tulevien eduskuntavaalien jälkeen. Ja muutenkin ehkä tällasella tulevaisuuskatsauksella luodataan sitä että, että mitä niin kun ministeriöiden, eri ministeriöiden kenttään kuuluu ja miltä tulevaisuus ja ehkä lähitulevaisuus näyttää. Opetus- ja kulttuuriministeriön osuudessa tässä tulevaisuuskatsauksessa, niin sivistys ja osallisuus ja moniarvoisuus ja myös jatkuva oppiminen nousi vahvasti esille. Ja kirjastot ihan omanaan ja erikseen mainitaan tässä katsauksessa yhtenä tämmöisenä väestön perustaitojen kehittäjänä, ja ehkä erityisesti siellä alleviivaan niinku roolia, kirjastojen roolia kaikkien väestöryhmien palveluntarjoana. Mikä on tietysti meille, kentällä tuttuakin keskustelua. Mutta kun itse luin tätä tulevaisuuskatsausta kirjastosilmälaseilla, niin mulle syntyi semmoinen mielikuva että kirjastolaitosta oltaisiin nostamassa ihan merkittävään asemaan tämmöisen kansallisen koheesion tai tai jonkinlaisen tämmöisen poliittis-sosiaalisen yhteisön kehittäjänä. Niin mulla on nyt ehkä vähän tämä tämmöinen niinku juhlallinen kysymys, että millä tavalla sä itse näet kirjastojen sivistyksellisen merkityksen tai tämmöisen kansalaisuutta kultivoivan roolin? Tässähän on ollut kaikenlaista kirjastojen kansalaisuus, tai kansalaisuutta tukevaan toimintaan liittyvää avustustakin meillä jaossa viime, viime vuosina. Miten sulle hahmottuu tää kirjastojen merkitys sivistyskentällä ja, ja niinku kansalaisuuden tukemisessa?

[Leena] Se on sillai, se on jännä kun kirjastoilla on tosiaan niin monet kasvot ja niinku monta roolia tietyllä tavalla, että se linkittyy moniin asioihin. Kuvasit tuossa sitä sitä tulevaisuuskatsausta, että siellähän se ehkä vahvin linkki on nimenomaan siellä niinku oppimisen puolella, oppimisen tukena et, ne painotukset vähän vaihtelee eri aikoina ja ehkä se hallinnon, myöskin hallinnon puhe on sellasta vaihtelevaa eri ainoina. Millon puhutaan kirjastoista, tai siihen liitetään, niin tällä hetkellä liittyy vahvasti tää hyvinvointipuhe, sitten, tuossa äsken viittasit tähän osallisuuspuheeseen, se on siellä edelleenkin vahvana, demokratiapuhe samoin. Sit kun mennään vähän taaksepäin, oli tää tietoyhteiskuntapuhe. Ehkä nää puhumisen tavat, monet puhumisen tavat ja niinku monet roolit, ne ehkä niinku sitten sotkee ja sotkeutuu. Ja ainakin mua itseäni ne niinku tietyllä tavalla sotkee ja vaivaakin, et mikä on niinku mitäkin. Semmonen ehkä puhe, mitä mä ajattelen että voisi olla enemmänkin, ja josta ehkä me kirjastolaiset tunnistamme itsemme helpommin, niin on tämän niinku kulttuurin rooli ja kulttuuripuhe kirjastoista niinku kulttuurilaitoksia tai, tai niinku kulttuurin edistäjinä vahvemmin. Että tää on musta semmonen puhumisen tapaan liittyvä juttu kans, tää, tai tota niinku hallinnon tapaan käyttää milloin mitäkin termiä joka on pinnalla. Mut musta se ydin siellä koko ajan kuitenkin on niinku se sama hyvä, vahva. Mutta on selvää, että tää osallisuusasia ja tämmönen yhteisöllisyys, niin sehän myös sitä lakia kirjotettaessa niin oli tietynlainen lähtökohta sille lain uudistamiselle. Niin uskon kyllä, että se juonne on vahvasti, ja minusta se on totta. Että se siellä, siellä kirjastotyössä niinku on nyt. Ja varmaan vielä vahvemmin tulevaisuudessa.

[Mika] Joo, toi on mun miestä mielekäs, mielekäs huomio ja hyvä huomioida tää että että millä tavalla nää erilaiset diskurssit tai tää tämmöiset tiedot puheet, puheet on et niinku mainitsit että tietoyhteiskuntakeskustelu, jolle ehkä nyt sitten tää digituki- ja digitalisaatiorooli kirjastoissa on tietyllä tavalla ollut jatkoa nyt tässä viime vuosina. Sitten ehkä, omasta näkökulmasta muistan, että noin 10 vuotta takaperin mediakasvatuspuhe oli hyvin vahvaa ja tää, ehkä tää osallisuus, osallisuuspuhe on sitten hiipinyt niinku myös sitä kautta, että nähdään että se, se kansalaisten osallisuus on niin merkittävää ja ehkä just sen paikallisen osallisuuden tukeminen. Että, että se niinku on vahvana siellä kirjastojen roolissa. Tää on tietysti mielenkiintoista sitten että miten se peilautuu siihen, niihin niin sanottuihin perustehtäviin. Että meilläkin on näissä erilaisissa kyselyaineistossa, viittasit aikaisemmin tuo peruspalvelujen arviointiin niin, puhutaan sitten siitä ruohonjuuren osaamisesta ja henkilöstön riittävyydestä ja muista tällaisista asioista, niin niin ehkä nää uudet tehtävät on vielä sillä tavalla niinku kehittymisasteella, että sitten kun pyydetään arvioimaan esimerkiksi tämmöistä osaamista ja henkilöstön riittävyyttä, niin nähdään että näissä niin sanotuissa perinteisemmissä tehtävissä se on vahvempaa. Ja vielä ollaan ehkä matkalla kohti sitä semmoista uudempaa, uudempaa osallisuutta tukevaa ja kansalaisuutta tukevaa kirjastoa, ja toisaalta myös sitä osaamista jota kirjastossa tarvitaan. Ja tässähän tullaan tullaan sitten nopeasti tähän osaamisen kehittämisen keskusteluihin, ja tietysti siihen työhön mitä ehkä aluehallintovirastot niinku oma omilla osaamisen kehittämisen panoksillaan, miten me sitten tuetaan alueellista kehittämistehtävää tekeviä kirjastoista, joilla se kirjastoammatillisen osaamisen kehittäminen on todella fokuksessa. Että tää niinku kietoutuu kyllä mielenkiintoisella tavalla nää nää tehtävät ja visiot ja tulevaisuuden osaamiset niin toisiinsa.

[Leena] Joo se on ihan totta ja edelleen itse asiassa mä oon jotenki kauheen viehättynyt siitä yhteistyöpykälästä ja se jollain tavalla mulle, vähän niinku leimahduksenomainen, kun mä tajusin tässä syksyn aikana että miten merkittävä se on, ja miten on ehkä itsekin liian vähän sitä tuonut esille. Niin tietyllä tavalla mä ajattelen sen myös niin, että se liittyy tähän osallisuuteen ja tosi vahvasti, ja yhteisöllisyyteen, että juuri niinkun yhteistyöllä sellaisten kumppanuuksien kautta niin tota sitä semmosta niinku aitoo, yhdessä tekemistä, sitä että kirjastoissa toimii vaikka, no, mitä tahansa muita toimijoita kirjastotilan sisällä. Niin se on sitä osallisuuden vahvistamista ja yhteisöjen rakentamista ja yhteisöjen kehittämistä. Se on mun mielestä jotenki nyt tuntuu että se on avain se yhdessä tekeminen niinku todella vahvasti. Moneen suuntaan.

[Mika] Joo. Ja täähän on viime vuosina korostunut, jos ajatellaan tätä yhtä  aluehallintoviraston kirjastotoimen niin kuin vahvaa toimintaa, tai jos sanotaan semmoista niinku kulmakiveä, peruskiveä tälle meidän toiminnalle, elikkä meidän valtionavustuksia. Niin täähän on niinku valtavan paljon viime vuosina on tää yhteistyön tekeminen ja erilaiset niin kun, erilaiset sopimiset yhteistyöstä ja muusta, niin on noussut myös näissä meidän valtionavustusten hakemisen ja myöntämisen yhteydessä framille, että kyllä ehkä on sitten myös siellä puolella nähty se että saadaan sitten leveämmillä hartioilla ja ehkä siellä moniammatillisuudella niinku aikaan merkittäviä ja vaikuttavia tuloksia myös siellä hankkeen ja kehittämisen puolella. Että tavallaan, tietysti kirjasto voi hakeutua niihin yhteistyöverkostoihin siellä ihan sen normaalin toimintansa puitteissa mut sitten se että se on niinku nähty myös siellä vahvana tukena ja ehkä jopa jonkinlaista niinku periaatteellisena asiana näille kehittämistoimenpiteiden rahoitukselle, kehittämisrahoitukselle, että tehdään työtä niin että sen potentiaalinen vaikuttavuus sitten saavuttaa laajempia kohderyhmiä. Mikä tulee sitten niiden verkostojen kautta.

[Leena] Joo kyllä. Kirjastojen välinen yhteistyö, se on aivan aivan elintärkeä, musta on niinku tosi jännä kuulla sellaisista tapauksista kunnista, jossa siis niinku nää muut toimijat kuin kirjastot - ne oli usein kolmannen sektorin toimijat saattoi olla myöskin jotain kuntatoimijoita - ne olivat tunnistaneet sen kirjaston mahdollisuudet niinku omalle toiminnalleen. Ja oli niinku aktiivisesti tuomassa sitä omaa toimintaansa, ja samalla toivat myös uusia niinku asiakkaita sinne kirjaston puolelle. Jotka olivat heidän asiakkaita, eivät välttämättä kirjaston asiakkaita, mutta että tämä niinku yhteisellä touhuamisella niin tota, näissähän asiakkaatkin vaihtoivat ikään kuin niinku paikkaa. Ja se on musta kans tärkee juttu, koska kyllähän me tiedetään et ei kaikki käytä kirjastoa, enkä mä tarkoita että kaikki pitää käyttää kirjastoa, mutta tavalla kaikille joille se voisi olla niinku tarpeen tai avuksi, tai jotka voisivat saada sieltä jotain, niin olisi hyvä että heille aukenisi se mahdollisuus ja se todennäköisesti on niin, että vahvasti näitä uusia asiakkuuksia asiakkuuksia syntyy, tai vahvemmin, juuri sitä kautta että sinne tulee sellaisia toimijoita jotka tuovat mukanaan sitten uutta väkeä.

[Mika] Joo. Joo tää on tosi iso asia ja iso kysymys. Jos mietitään sitä, mä en tiedä voiko sanoa julkisissa palveluissa mitään uusasiakashankintaa, mutta siis tän tyyppiset, miten käyttäjät saadaan tulemaan sitten palvelujen äärelle. Että tässä on kyllä tuhannen taalan paikka jos ajatellaan niinku kunnan sisällä semmoisia kulttuurin tai sivistyksen palvelupolkuja, että miten ne uudet käyttäjät löytävät kirjastoon, mikä on ikään kuin se heidän kontaktipiste josta he niinkun pääsee, ja saavat sen ensikosketuksen kirjastoon, koska sen jälkeen kun se ovi on avattu ja palveluihin tutustuttu, niin siinä, siinä voi sitten olla että se imu vetää tavallaan mukaan sinne kirjaston palvelujen käyttäjäksi. Mutta juuri tää ensikontaktin saaminen, jos on kyseessä henkilö jolla ei välttämättä oo sitten semmoista niinku kontaktia tai käsitystä siihen, että mikä kirjasto tänä päivänä on. Että toi on kyllä tosi tärkeä nosto ja huomio.

[Mika] Oikeastaan keskustelu kääntyy sillä tavalla loppupuolelle. Tässä on ollut tosi mielenkiintoisia havaintoja, joita ollaan päästy yhdessä tässä tekemään, mutta mainitsit tuossa aikaisemmin keskustelussa tän avin julkaiseman peruspalvelujen arviointiraportin. Ja tota meillähän kirjastotoimen osalta arvioitiin sitä henkilöstön riittävyyttä, henkilöstön osaamista ja sitten kirjastojen johtamista. Ja niin kun yleensäkin tämmöisissä kyselyaineistoissa, niin sieltä vastauksista nousi esiin niin kuin sekä huolenaiheita, että sitten ilon ja tyytyväisyyden aiheita. Esimerkiksi kirjastoammattilaisten koulutustaso ja sitä kautta osaaminen on kohonnut viimeisen kymmenen vuoden aikana ihan merkittävästiKIN, jos verrataan siihen aikaisempaan tähän teemaan liittyvään arviointiin. Ja sitten toisaalta huolen aiheena on esimerkiksi esitetty tää, että kirjastojen johtajuudessa näkyy tietynlaisia hajautumisen merkkejä, ja se ehkä painottuu nyt sitten pienempiin kuntiin ja pienempiin kirjastoihin. Onko näiden lisäksi jotain semmoisia ajatuksia, tai minkälaisia ajatuksia nää tulokset herätti sillä ministeriön suunnalla?
[Leena] Ensinnäkin se oli mun mielestä tavattoman hyvä, että se selvitys tehtiin ja tuota saatiin sitten näitä tuloksia. Olkoonkin että osa tuloksista oli sellaisia että ne oli niinku sitten se varmasti teillä niinku ministeriössäkin osin tiedossa, mutta totta kai siellä oli paljon sellaista faktaa, jota ilman muuta tarvitaan ja tarvittiin. Musta kuitenkin on niinku rehellistä kuitenkin todeta, ja pitää todeta, että tää kysymys, täähän liittyy niinku laajempaan keskusteluun, laajempiin asioihin. Eli tää liittyy siis totta kai niinku kuntatalouteen ja kuntien erilaisuuteen hyvinkin vahvasti. Siihen ylipäätään miten kunnat saa rekrytoitua eri puolilla Suomea väkeä, ja tietysti kun me luetaan, että päivähoitoväkeä ei saada pääkaupunkiseudullakaan, niin tavallaan tässä on tämmöisestä aika monimutkaisistakin asioista kysymys. Eikä se minusta ole niinku ei ole älyllisesti ihan rehellistä irrottaa tää ikään kuin kirjastohenkilöstön problematiikkaa niinku koko tästä isommasta kuviosta. Ja tottahan tässä on kysymys myös sitten niinku alan koulutuksesta, koulutustarjonnasta, että monet asiat liittyy toisiinsa. Tossa oli viikonloppuna, taisi olla tieto siitä että meillä on, oliko niin että meillä on viisi kriisikuntaa tällä hetkellä, eli sellaiset jotka ovat jo valtiovarainministeriö on luokitellut kunniksi, jotka eivät kykene hoitaa lakisääteisiä tehtäviään. Ja sitten meillä on paljon kuntia jossa on niinku suuria vaikeuksia, ja toisaalta myös sitten tässä niinku on viestitty vahvasti sitä, että nyt on hyvinvointialueiden käynnistyessä ensi vuoden alussa, niin varmaan on edessä semmoinen kunnissa semmoinen niinku vähintäänkin parin vuoden jakso, jolloin niinku katsotaan, että miten nää asiat nyt sitten niinku asettuu. Eli minkälaiseksi se kuntatalous ja kuntien niinku mahdollisuudet tarjota ja hoitaa nää lakisääteiset palvelutehtävänsä, niin minkälaiseksi se muodostuu. Ja mun mielestä se on niinku koskee myös kirjastoja erittäin vahvasti, että nyt varmaan on niinku semmoinen hetki että nyt meillä on noi tiedot, nyt pitää katsoa niinku että miten tää, miten tää kuvio on niinku tästä lähtee asettumaan, ja onko sitten jotain, johon meidän pitäisi myös niinku lainsäädännön kautta koettaa sitten vaikuttaa. Etttä tällä hetkellä ajattelen, niin että tuo on erittäin niinku tärkeetä tietoa, mut nyt täytyy myöskin sillai rauhassa katsoa että kuinka kuinka tota tää tulevaisuus tästä, kunnissa, minkä näköiseksi se muuttuu. Ja mitä muuta niinku yli kehittämiseen liittyvää sitten valmistelua on menossa ja tota tulossa niin.

[Mika] Joo, kyllä. Ja tossa varmaan on kyllä, että jos kytketään sitä kirjastojen toimintaa tähän laajempaan kuntalaisten hyvinvointiin, ja kulttuurihyvinvointiin, mutta miksei niinku laajemminkin hyvinvointiin, niin kyllähän siinä on tietenkin sitten, se asettaa vaatimuksia myös sille, että millä tavalla sitten kirjaston viranhaltijat ikään kuin viestii oman kuntansa päättäjille siitä kirjaston osuudesta ja roolista sen kunnan hyvinvoinnin kehittämiseen ja edistämiseen. Että tässä on paljon myös tämmöistä tavallaan sitten niin kun suoraan kirjastoille ja siellä toiminnan kehittämisestä vastaaville kaatuvaa, ikään kuin viestintävastuuta ja sitä oman toiminnan niinku esillä pitämisen haastetta. Että miten ikään kuin se kirjasto paalutetaan osaksi sitä tulevan sivistyskunnan palvelutuotantoa ja prosesseja.

[Leena] Kyllä, se on varmasti juuri noin.

[Mika] Ihan loppuun vielä, Leena, niin millaisia terveisiä haluaisit lähettää kirjastoille, ja myös kirjastojen asiakkaille? Nyt eletään syksyä 2022, niin tuota millaisilla sanoilla haluaisit lähettää nytten tämän podcastin sitten ilmoille?

[Leena] Tota, kirjastoille niin haluaisin sanoa, ja tää pohjautuu nyt tosiaan tähän aikaisemmin mainitsemaani kierrokseen jota tässä on tota syksyn aikana tehty. Niin tota mä jotenkin suhtaudun niinku, mitenkä mä sanoisin sellaisella, nöyryydellä ja niinku ylpeydellä samanaikaisesti kirjastoihin ja kirjaston väkeen. Ja tavallaan niinku ylpeydellä siinä mielessä, että mitä työtä he tekevät. Ja sitten vähän niinku sillai, että mäkin voin olla niinku, mäkin oon osa tota kirjastoväkeä. Että jotenkin haluan ajatella sen niin, koska pidän sitä työtä niin tavattoman merkityksellisenä. Että se on, mulla oli tosiaan syksyn aikana semmoisia joitakin kohtaamisia kirjastoammattilaisten kanssa eri puolilla Suomea. Tuli kyllä niinku aika huikea tunne että oho mitä väkeä, että hienoa kuulua siihen joukkueeseen vaikka pieneltä osin. Ja asiakkaille mä niinku -  ja samalla niinku itselle asiakkaana - niin kyllä niinku sanoisin, että tota pysytään uteliaina, eli et suhtaudutaan niinku edelleenkin uteliaasti ja entistä uteliaammin ihmisiin ja tota maailmaan. Ja muistetaan sekin, että tota nimenomaisesti sieltä kirjastojen kautta voi tyydyttää sitä uteliaisuutta ihmisiin ja maailmaan niinku ihan erityisellä tavalla, että sitä kautta pääsee kokemaan niin moninkertaisesti. Ja jotenkin pidetään se kirjasto niinku, pidetään se siinä arjessa. Mä oon itte huomannu että parhaat jutut kirjastosta mä löydän sillain vähän niinku yllärinä. Että kun tota mä en oo kauheesti mitään suunnittelu, vaikka jonkun kävelylenkin yhteydessä niin mä hiippailen hengailemaan kirjastoon, se on jotenkin siinä reitillä. Niin sitten kun katsoo mihin siellä sitten törmää, niin monta kertaakin törmää just siihen, mitä ei tiennytkään tarvitsevansa mutta kuitenkin tarvitsee. Eli tota jotenkin että se pysyy sellaisena arkisena ja niinku mukana tuossa, niinku joka päivä, niin sillai mä ajattelen että me asiakkaina parhaiten hyödynnetään kirjastoo.

[Mika] Kiitos mielenkiinnostasi ja tervetuloa kuuntelemaan myös tulevia Ääniä ylitarkastuksen maailmasta. Käy tutustumassa myös aluehallintoviraston blogeihin, joissa avaamme kirjastotoimen liittyviä asioita säännöllisesti. Blogit löytyvät osoitteesta avi.fi/blogi. Sosiaalisen median valikoiduissa kanavissa löydät meidät hakusanalla AVI Kirjastotoimi. Kuulemiin ja näkemiin.

[Mika] Hyvää vuorokaudenaikaa ja tervetuloa kuuntelemaan aluehallintovirastojen kirjastotoimen podcastia Ääniä ylitarkastuksen maailmasta. Minä olen ylitarkastaja Mustikkamäki ja työskentelen Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirastossa. Tässä jaksossa vieraanamme on kulttuuriasiainneuvos Leena Aaltonen opetus- ja kulttuuriministeriöstä. Keskustelumme aiheena ovat muun muassa kirjastolaki, kirjastojen rooli sivistyksen kentällä, sekä yhteistyö eri toimijoiden välillä. Tervetuloa mukaan.

[Mika] Tervetuloa avin kirjastotoimen podcastiin Leena, kiitos kun saatiin sut mukaan. Oli kiva että löysit meille aikaa tässä vielä syksyn ja loppusyksyn kiireissä. Mutta siis
sinä toimit opetus- ja kulttuuriministeriössä kulttuuri- ja taidepolitiikan osastolla ja tarkemmin sanottuna vielä siellä taiteen ja kulttuuriperinnön vastuualueella. Ja sun nimike on kulttuuriasiainneuvos, niin mä olisin halunnut ihan ensimmäisenä kysyä sulta sellaista asiaa, että millainen sun oma urapolku on ollu, ja miten sä oot päätynyt opetus- ja kulttuuriministeriöön näiden kirjastoasioiden pariin?

[Leena] Joo, tää onkin jännä, mä luulen että mun niin sanottu urapolku on ollu aika traditionaalinen tietyllä tavalla eli eli tota on tämmöinen humanistinen tausta siis mun ensimmäinen rakkaus oli ranskan kieli ja kirjallisuus ja ja tota niitä sitten ryhdyin opiskele oppilaaksi tultua niin ja sitten tää kirjallisuus olisi se joka lähti niinku painottumaan vahvemmin ja ja tota sitä tää tuli tää kirjastoala ikään kuin mieleen tai mahdollisuudeksi että ai että sekin sekin on olemassa ja tota mä opiskelin helsingissä ja ja ja sitten oli tietysti niinku kirjasto on oppinut niin oli oli niinku lähdettävä Tampereelle ja ja suoritettavan ne siellä ja ja tota näin tei ja sitten jotenkin tää kirjastonhoitajajuus niin se se on sitten leimannut tai kirjastoalan mä oon ihan sen jälkeen mä en ole tehnyt niinku harhan retkiä juurikaan pikkuisen puikahdin opettajuuden puolelle nyt sekin liittyi kirjastoalaan että mun eka työpaikka mun eka työpaikka oli mä olin valmistunut kirjastonhoitajaksi niin niin se oli Hämeenlinnan kaupunginkirjastossa ja mä olin siellä pari vuo ja mä olin siellä pari vuotta, sit seuras tämmöinen ammattikorkeakoulukirjastovaihe. Siinä vaiheessa 90-luvun alussa synnytettiin ammattikorkeakoulun järjestelmiä ja ja tota sinne piti saada myös niinku sitten syntymään kirjastot ja se oli tosi tosi kivaa hommaa kanssa koska siinä oli siis tämmöinen niinku kehittämisdraivi päällä paljon vastavalmistuneita kirjastoammattilaisia, jotka lähti tekeen vähän niinku uutta. Ja tota sitten ammattikorkeakoulukirjaston myötä, niin tota sitten mä tajusin siinä kohdassa että tää on niin vahvasti sidoksissa tähän niinku oppimisen ja oppimisen ja tiedonhankinnan ohjaukseen, et sitten hakeuduin opettajaopintoihin. Ja kun valmistuin, sain ne opettajaopinnot, niin mä en jatkanutkaan enää sit siinä kirjastotyössä, vaan sit aukeni mahdollisuus siirtyy tonne Turun ammattikorkeakouluun, kirjastoalan koulutusohjelmaan, jossa tarvittiin opettajia just sattumoisin. Ja siellä mulla vierähtikin sit kakstoista vuotta. Ja ja sen jälkeen sitten yksi vuosi aluehallinnossa hallintohommissa ja nyt sitten tän ministeriössä on tulee 10. vuosi on menossa joo että tämmöinen ja nyt kun mä kerron tän niin tää vaikuttaa niinku tässäkin kauhean looginen, eihän nää oo näin menny vaan ja ne on sattumaa ja johdatustakin, ehkä.

[Mika] Tää on mielenkiintoinen nosto toi opettajuus, ja se pedagoginen osaaminen, että se on kuitenkin tässä viime vuosina niinku yleisten kirjastojen kentälläkin vahvistu todella paljon se keskustelu siitä, et minkälaista sen kirjastopedagogisen osaamisen tulisi olla. Ja tavallaan kuinka sitä sitten otetaan käyttöön siellä arjessa, ja ja niinku niissä yleisen kirjaston tehtävissä. Että en tiedä oliko, oliko silloin nää keskustelut kuinka pinnalla, niin kun tunsitko yleisten kirjastojen puolta lähtiessäsi sitten sinne amkkikentälle, ja ja kannoitko tavallaan sieltä mukana jotain, jotain muuta sitten takaisin tullessasi hallinnon puolelle? Että onks tää pedagogiikka ollu sulle nyt sitten kuinka, kuinka semmoinen, ei ehkä leimaava tekijä mut semmoinen mitä oot kantanut mukana näiden kaikkien vuosien ajan?

[Leena] Joo, kyl mä itse asiassa luulen, että että se on on juurikin noin. Mun mielestä se on jännä juttu, että kun kirjastojen ammattilaisethan on niinkun, siihen liittyy siihen ammattilaisuuteen niinku tosi vahvasti, siis pedagoginen osaaminen. Me ei vaan aina hoksata sitä koska se on tosi vahvasti niinku yksilöiden ohjaamista. Ollut pitkään ja on myös tänä päivänä. Että sitten se niinku tavallaan se ryhmien ohjaaminen, joka tuli sitten siellä niinku amkkipuolella vahvemmin, joka nyt myös on yleisten kirjastojen puolella, erilaisia lukutaitoja esimerkiksi kun ohjataan ja opastetaan, niin niin se ryhmän ohjaaminen on ehkä se joka niinku tuntu sitten siltä, että tätähän mä en niinku osaa ilman, että joku mua niinku auttaa ja kertoo niinku, että mitä kaikkea tähän liittyy. Että se tavallaan se pedagogiikka-käsite niinku kanssa, että miten me se kulloinkin ymmärretään. Mutta toi on jännä, et sit kun mä tulin hallintoon niin musta oli niinku tosi mielenkiintoista huomata et hallinnossa siis tällanen kaikenlainen fasilitointi, niin sehän on tänä aikana kun mä oon ollut, se on lisääntynyt valtavasti. Se oli heti kun mä tulin, niin se oli semmonen asia johon kiinnitti huomiota, että okei, täälläkin haetaan koko ajan niitä työmenetelmiä, niinku miten erilaisten sidosryhmien tai ylipäätään ihmisten kanssa niinku toimitaan, että saadaan saadaan kaikki se tieto mitä mitä heillä on, mikä tarvitaan nyt vaikkapa lakihankkeisiin.

[Mika] Aivan, aivan. Toihan on mielenkiintoinen kehityskulku, kun ajattelee että tää niin kun kansalaisten osallisuuden lisääminen on niinku valtavan voimakkaasti noussut tapetille viimeisten vuosien aikana. Niin voisi ehkä sanoa ja luonnehtia niin, että täällä valtionhallinnossakin siihen on, siihen on ihan hyvät… ja niinku ymmärretään se osallisuuden merkitys täällä.

[Leena] On, on, ihan oikeesti on, ja sitten myös tekoja. Itse asiassa on aika jännä, mä olin viime viikolla niin tota, olin siinä Erätauko-koulutuksessa itse, joka on meillä ministeriössä tota, oli järjestetty siellä meidän henkilöstölle. Että se kuvaa niinku juuri siitä, että minkälaisella tavallaan työotteella niin yhä enemmän ja enemmän töitä tehdään hallinnossa.

[Mika] No hei, tota, voisitko sä avata vielä vähän sitä teidän opetus- ja kulttuuriministeriön organisaatiota, ja ehkä vielä spesifimmin sitä, että miten nyt kirjastot näkyy ja sijoittuu… mä tuossa kerroin, kerroin tavallaan sitä että minkälaiselle osastolle ja vastuualueelle siellä sijoitut, mutta mimmoinen organisaatio niinku kirjastoasioissa OKM:ssä on? Millaisilla resursseilla kirjastoasioiden eteen tehdään töitä siellä ministeriössä?

[Leena] Joo, se on tietysti aina nää organisaatiorakenteet niin on vähän vähän niinku kryptisiä ja ja sitten kun rupeaa miettimään miksiköhän tää on näin niin sitten siellä on monta kertaa semmoinen joku ihan historiallinen selitys, mitä voi olla vaikea enää tästä ajasta hahmottaa. Mutta meillä siis kirjastoasiat on kahdella osastolla, että yleiset ja sitten Celia, eli näkövammaisten kirjasto, niin ne on ne on sillä osastolla jossa itse olen eli kulttuuri- ja taidepolitiikan puolella. Ja sitten korkeakoulu- ja tiedepolitiikan osastolla on sit Varastokirjasto ja ja ja tuo Kansalliskirjaston ohjaus. Et tämmöinen niinku ja tämmöinen, kaks osastoa on on niinku kirjastoasioiden kanssa tavalla tai toisella tekemisessä. ja sitten jos mä vedin niinku sitä mun lähipiirukkaa jonka tehdään yleisesti kirjastoa ja tuon näkövammaisten kirjastojen kanssa töitä niin niin meillä on sellainen 3 ihmiset ydintiimi ja ja tota meistä 2 on infotutkimuksen, niinku kouluttautuneita kirjastoalalle ja sitten on on niinku vahvaa osaamista sitten tuolta ihan siis työelämästä kirjastoalan työelämästä. Ja tota KTP on, elikkä siellä tiedepuolella on yks esittelijä, jonka, pääsääntöisesti yks esittelijä, jonka vastuulla on sitten nää tota, Kansalliskirjasto ja sitten tuo, Varastokirjasto-asiat. Mut se tavallaan että tää on vähän hämäävää, koska tota, nyt mä puhun yleisistä kirjastoista, niin ne kirjastoasiathan oikeestaan niinku liittyy, ne liittyy siis kunta-asioihin, ne liittyy kulttuuriseen moninaisuuteen, ne liittyy varhaiskasvatukseen, perusopetukseen nuorisotoimen milloin vähän niinku milloin mihinkin. Eli tietyllä tavalla toi oli semmoinen ydin a orukka joka meillä on ydin tiimi meidän kolmikko niin sitten sitten kuitenkin niinku työkollegoina kirjastoasioissa on aikamoinen määrä ihmisiä hyvinkin niinku erilaisella substanssitaustalla, ja tota eri osastoilta, että se se ei ehkä hahmotu ulospäin ja se on toisaalta myös se kaikkein, tai on hirveän kiinnostava ja ihan ihan se niinku paras puoli mun mielestä ministeriössä, kun puhutaan kirjastoasioista.

[Mika] Toi on varmasti muuten ihan totta, että se semmoinen tietynlainen moniammatillisuus joka, joka teilläkin siellä on, niin se ei välttämättä näy, jos ajatellaan ihan meidän yleisiä kirjastoja. Niin siellä helposti nousee sitten ne semmoset henkilöt, jotka on se kontakti ja yhdyspinta sinne ministeriön suuntaan. Mutta tavallaan sitten se kaikki mikä siellä niinku fasadin tai esiripun takana on, niin se ei ehkä oo niin itsestään selvää tai selvää sitten tuota meidän, meidän alan niinku yleisten kirjastojen ammattilaisille, toi on mielenkiintoista kuulla.

[Mika] Tuota, miten, jos jos niinku tuosta henkilöstöresurssien näkökulmasta kysyin niin, niin niin, nythän ilmeisesti käy niin että tässä esillä ollut tietynlainen rakenteellinen uudistus ei tule tapahtumaan opetus- ja kulttuuriministeriössä, jonka ministeri Kurvinen aikanaan laittoi liikkeelle, et ilmeisesti tää uudistus, uudistus nyt sitten jää toteutumatta. Mutta tietysti meillä on menossa niinku valtavan paljon muuta mullistusta ja, ja niinku esimerkiksi kirjastojen valtionosuusrahoituksen tulevaisuudessa tapahtuu muutoksia ja ja veikkausvoittovarojen tulevaisuutta ollaan tässä nyt viimeisen kahden vuoden aikana aika voimakkaastikin niinku työstetty eteenpäin parlamentaarisesti ja ja varmasti erilaisissa asiantuntijaryhmissä. Niin pystytkö vielä kuvailemaan, tai minkälainen näkymä sinulla on siihen että miten tää kirjastojen perustoiminnan rahoitus ja ja sitten tää kehittämistoiminnan rahoitus tulevaisuudessa tulee, tulee rakentumaan, ja näkyykö siellä enemmän myrskypilviä vai poutasäätä?

[Leena] Joo, tosta ministeriön sisäisestä organisaatiouudistuksesta, niin sitä ei sitä ei jatketa. Että se keväinen ajatus jota tutkailtiin, että yhdistettäisiin tää kulttuuri- ja taidepolitiikan osasto jossa itse olen tähän nuoriso- ja liikuntapuolen osastoon, tai tehtäisiin niistä tämmöinen yhteinen kokonaisuus ja siinähän niinku taustalla oli vahvasti se, että kun asiat on sillä tavalla limittäin ja lomittain, niin siinä ajateltiin että olisiko tämmöinen tota osastojen yhteen laittaminen, niin olisiko se tapa myös tehostaa sitä yhteistyötä. Mutta, mutta sitten on päädytty siihen, että on muita tapoja, että sitä yhteistyötä toki tarvitaan, mutta että ei jatketa enää tältä pohjalta sitten sitä sitä uudistamisajatusta. Mutta sä kysyit tuosta rahoitusasiasta sitten vielä, tota se on on tosiaan niin että että nyt tässä on ollut käynnissä ja on käynnissä näitä isoja, niinku rahoitukseen liittyviä prosesseja ja ja muutoksia. Että meillähän siis ministeriössä on, on tai OKM:n budjetista tulee nää, yleisten kirjastojen kehittämistoimenpiteisiin suunnatut rahat, ja kaikki muu tulee sitten sieltä perusrahoituksesta, kuntien peruspalvelujen valtionosuuksista. Ja tota, täs meidän kehittämisrahotuksessa niin, sieltähän on ollut tosi todellakin niinku enemmän rahaa ollut siellä rahapelituottojen, elikkä sen Veikkauksen momentilla ja ja, hallitushan on päättänyt, että ne tota siirretään sinne budjettiin ja ja tota meillähän on siellä valmiina budjetissa momentti yleisille kirjastoille. Siinä mielessä tota, en näe niinku siinä mitään semmoista niinku, ei niitä tummia pilviä ei ole näkyvissä, että kehittämisrahaa tarvitaan jatkossakin. Ja tota, ei ole tiedossa semmoista että siihen resurssiin olis tarvetta kajota. Minusta näyttää niinku, että aika lailla, tässä tilanteessa missä nyt ollaan niin niin tota, ollaan tässä lähitulevaisuudessakin.

[Mika] Joo. Joo se on ihan positiivinen viesti kuitenkin se, meidän kentän toimijoille että. Tässä ollaan paljon, paljonkin keskusteltu viime aikoina siitä kun ollaan kentän kanssa käyty keskusteluja ihan valtakunnallisesti, miten miten tavallaan se kirjastojen kehittäminen tapahtuu, minkälaisessa kontekstissa se tapahtuu ja minkälaisilla resursseilla se tapahtuu. Ja siitä on ehkä tullut vähän semmoinen itsestäänselvyyskin siitä lausahduksesta, että nää erityisavustukset kirjastojen alueelliseen paikalliseen kokeilu- ja kehittämistoimintaan on yksiä niitä harvoja, ellei ainoita korvamerkittyjä kirjastoille tulevia, tämmöisiä kehittämisrahahoja. Ja tietysti se on ollut valtavan hieno resurssi kirjastoille ja ymmärrettävistä syistä siitä halutaan pitää kiinni. Toi on kiva kuitenkin tulevaisuuden näkymä, tavallaan sen perustoiminnan lisäksi niiden uusien toimintamuotojen ja olemassa olevien palvelujenkin kehittämiselle se, että siellä on sitten mahdollisuus saada resursoituja niitä muutenkin kun sieltä, sieltä niinku valtionosuusjärjestelmästä tavallaan siihen peruspalvelun tuottamiseen.
[Mika] Mutta, tuota, jos mennään keskustelussa eteenpäin, niin ajattelin niinku kirjastolakiin kääntää katseen. Meillähän siis voimassa oleva kirjastolaki on nyt ollut käytössä tai voimassa pian kuus vuotta, ja tuota niinku, lainvalmistelussa tarkasteltiin aikanaan hyvin laajasti kirjastojen toimintaympäristöä ja, ja ennakoitiin hyvin laajasti puitteita kirjastojen toiminnalle tulevaisuudessa. Nyt kun ollaan tosiaan kohta kuusi vuotta käyty tätä, lainausmerkeissä uutta kirjastolakia, niin miten sä näet tällä hetkellä, onko kirjastolaki pysynyt perässä tässä yhteiskunnan muutoksessa? Onko jotain semmoisia asioita tai tematiikkoja noussut tässä kuuden vuoden aikana esiin, jotka kaipaisi korjauksia tai tarkennuksia vai onko, onko tää meidän voimassa oleva kirjastolaki tavoitteineen ja tehtävineen edelleen semmoinen kehys, joka antaa kirjastoille hyvät mahdollisuudet toimia ja myös kehittää toimintaansa?

[Leena] Mä uskon että se on, että se on toimiva toimiva kehys. Mä sain siitä sellaisen suoran palautteen kun tässä syksyn aikana, kun kierrettiin kirjastoja eri puolilla Suomea ja tota, yhdessä tilaisuudessa aika mainiosti yksi ammattilainen totesi että tota kirjastolaki on hänelle lohdun asiakirja, ja niin se.. rupesin niinku oikein kuulostelemaan että mitä, että se oli niin runollisesti ilmaistu se, että hänelle kirjastolaki on sellainen raami, että kun hän joskus pohtii omaa tekemistään, et onko tämä, että pysyykö tämä, onko hän työn ytimessä, kirjastotyön ytimessä, niin tota, hän lukee kirjastolain nimenomaisesti sitä tehtäväpykälää ja löytää kyllä itsensä ja tekemisensä sieltä. Tää tuntu tietysti kauheen hyvältä, tän tyyppistä palautetta on tullut oikeestaan vähän niinku koko ajan tähän asti, nimenomaisesti siitä tehtäväpykälästä, että se raamittaa sitä tekemistä, antaa sitä selkärankaa sitä raamia ja sitä kehystä. Sehän siinä se idea juuri onkin. Et tota, sitä pidän onnistuneena. Samoin pidän onnistuneena, lakia onnistuneena tavallaan tän verkoston, kehittämisverkoston niinku luojana tai niinku sen no se on sitten vahvistajana. Että meillä on nää erityiset tehtävät, erityiset kehittämistehtävät ja sitten ihan erityiset, esimerkiksi kielen liittyvät kehittämistehtävät tietyillä kirjastolla. Et se verkko on niinku lailla turvattu mun mielestä hyvin. Mut se mikä ehkä, voi olla että unohtuu, tai ei nouse riittävästi esille on se yhteistyöpykälä, joka musta linkittyy siis vahvasti siihen tehtäväpykälään, elikkä että kirjasto voi toimia yhteistyössä, se toimii yhteistyössä niinku kirjastokentän kanssa, mutta se voi toimia yhteistyössä hyvin monien niinku eri tahojen kanssa niiden tehtävien toteuttamiseksi. Ja sitä mun mielestä kannattaa ehkä niinku miettiä ja ottaa se niinku sillä tavalla mahdollisuutena että ihan oikeasti että, että niitä kumppanuuksia on ja niitä tarvitaan, jotta kaikki ne tehtävät tulee niinku mahdollisimman järkevästi paikallisesti tehtyä, et kaikkea ei tarvitse tehdä yksin. Tällanen ajattelu mulle on tässä niinkun oikeestaan tän syksyn aikana myöskin kirkastunut. Se mitä sanoit, että mikä sitten vaatii niinkun ehkä entraamista jollain aikataululla, niin on ilmiselvää että tossa peruspalvelujen arvioinnissa nousi esille, siinä kartotettiin tätä henkilöstöasiaa, niin se on ollut tässä tietysti voimakkaasti esillä, ja se on semmonen asia mitä pitää niinku oikeesti katsoa, että onko siinä sitten jotain sellaista, ajan myötä, joka vaatii niinku päivittämistä.

[Mika] Aivan. Toi toi on kyllä tosi tosi hienoa, mitä sanoit tuosta, tuosta niinku tehtäväpykälään liittyvästä semmoisesta niinku lohdusta, tai miten, miten sitä käytetään ja hyödynnetään ihan siellä ammattilaisten semmoisessa arkiajatteluussakin, ehkä sen semmoisen ammatillisen ajattelun lisäksi. Että noi kuulosti tosi, noi ajatukset. Täällä aluehallintovirastoissakin on kirjastotoimen asiantuntijat tässä tämän vuoden aikana kiertäneet kenttää, ja käyneet näitä keskusteluja kirjastojen kanssa, niin musta tuntuu että aika usein nousee myös se semmoinen arvopohja ikään kuin sieltä tehtäväpykälästä, että tavallaan niinkun tosi moni ammattilainen identifioituu ikään kuin siihen meidän yleisten, ja niinku laajemminkin kirjastokentän arvopohjaan niiden tehtävien kautta. Eli se on kyllä niinku siinä mielessä mun nähdäkseni se muotoilu on todella onnistunu, että, et sieltä pystyy ammentamaan sitä konkreettista tekemistä mut sen lisäksi sieltä pystyy myös ammentamaan ja vahvistamaan sitä arvopohjaa, jonka päälle niinku rakennetaan sitä kirjastotyötä.

[Leena] Mä oon siis ihan samaa mieltä, ja mä oon ollu oikeastaan vähän hämmentynytkin siitä, että se on nimeomaisesti se laki on niinku niin toimiva juuri siellä missä sen pitää ollakin, elikkä niinkun kirjastoammattilaisten keskuudessa. Eli että se on niinku heille merkittävä, että he pystyy niinku sen avulla sitä omaa työtään niinku miettimään ja, ja todellakin siis se että teenkö nyt sitä ydintyötäni, jaa, katsonpas pykälää kuusi, näytän tekevän. Niin musta se on aika hurmaavaa.

[Mika] Ehkä sananen siitä seuraavaksi, aina on vaikea ajatella sitä että ketkä on meidän, meidän niinkun sisällöntuotannon ydinryhmää, kun me esimerkiksi näitä podcasteja tehdään. Mut jos ajatellaan sellaista kuulijaa, joka ei välttämättä ole niin sisällä, että on esimerkiksi opiskelija, opiskelee alaa tai on muuten kiinnostunut kirjastoasioista ja on meidän podcastiin törmännyt, niin olisin niinku tämmöiseen keskusteluun kääntynyt seuraavaksi, että meillähän valtion aluehallinto toimii kahdeksan eri ministeriön ohjauksessa, ja opetus- ja kulttuuriministeriö on tietenkin yksi näistä kahdeksasta, niin me aluehallintovirastojen kirjastotoimessa ollaan läheisessä vuorovaikutuksessa koko ajan ministeriön suuntaan näissä meidän yleisissä kirjastoissa, heihin liittyvissä asioissa. Ja esimerkiksi nää meidän myöntämät erityisavustukset tähän jo edellä mainittuun kokeilu- ja kehittämistoimintaan, niin myönnetään sen jälkeen kun avi ensin hakee määrärahat opetus- ja kulttuuriministeriöstä. Niin millaisena sä itse näet ministeriön ja avien välisen suhteen, tai tai ehkä sen ministeriön ja avien välisen vuorovaikutuksen kirjastoasioissa?

Mika] Hyvää vuorokaudenaikaa ja tervetuloa kuuntelemaan aluehallintoviraston kirjastotoimen toimialapodcastia Ääniä ylitarkastuksen maailmasta. Tässä podcast-sarjassa tutustutaan aluehallintovirastojen kirjastotoimeen, ensivaiheessa meidän tiedon tuotannon ja arvioinnin toimintaan ja erityisesti vuoden 2021 peruspalvelujen arviointiin - sen asetelmiin, tuloksiin, johtopäätöksiin ja toimenpide-ehdotuksiin. Tuonnempana pyrimme nostamaan muitakin mielenkiintoisia asioita omasta toiminnastamme kuultavaksi. Minä olen ylitarkastaja Mustikkamäki ja työskentelen Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirastossa.

[Mika] Tässä viidennessä jaksossa keskustelemme vuoden 2021 peruspalvelujen arvioinnin johtopäätöksistä ja toimenpide ehdotuksista. Mitä ne tarkoittavat, miten niitä pitäisi lukea ja ennen kaikkea: mitä ne ovat. Mukana virallisesti mutta ystävällisesti Kristiina Kontiainen Etelä-Suomen avista ja Susanne Ahlroth avien ruotsinkielisestä yksiköstä. Tämä jakso päättää samalla peruspalvelujen arviointia koskevan podcast-jaksojen sarjan.

[Mika] Me ollaan aikaisemmissa jaksoissa keskusteltu peruspalvelujen arvioinnista arviointiasetelman kautta, henkilöstön riittävyyden ja osaamisen ja kirjastojen johtamisen näkökulmista. Jos ollaan nyt ammennettu tätä aihepiiriä riittävästi tyhjiin, niin voitaisiin kääntää se katse sinne johtopäätöksiin ja toimenpide-ehdotuksiin, joka on näissä peruspalvelujen arvioinnissa se yks semmoinen rakenteellinen, keskeinen osa. Mutta ennen kuin mennään varsinaisesti niihin kysymyksiin, niin ehkä vielä semmoinen yksi yleinen kysymys, että miten me täällä aveissa nähdään nää toimenpide-ehdotusten luonteet tai merkitykset kirjastoille? Ja ehkä laajemminkin kunnille - mitä me ikään kuin oletetaan että kunnat ja kirjastot näillä meidän toimenpide-ehdotuksilla tekevät? Kristiina?

[Kristiina] No mehän tässä arvioinnissa, niin mehän saadaan niinkun, tulokset on niinkuin keskimääräisiä tuloksia, että mitenkä peruspalvelut toteutuu keskimäärin, ja tuota keskimääräisyydessä on aina se ongelma sitten, että se sehän jää vähän niin kuin kädenlämpöiseksi sitten, se että siellä ei niinku erotu - jollei sitten tarkkaan katsota - niitä ääripäitä niin tota, miltä sen kuva sitten näyttää. Että se aineistohan meillä on niinku olemassa, ja me voidaan itse sitten käyttää niinku sillä tavalla kun me keskustellaan kuntien ja kirjastojen kanssa, ja tiedetään sitä kautta että minkälaisia tuota asioita ehkä pitäisi niin kun tarkemmin kunnassa ottaa esiin. Tai mitkä tarvitsee niin kun tukea. Ja samoin sitten näissä toimenpide-ehdotuksissa, niin me voidaan esittää tämmöisiä suosituksia siitä, että mitä kunnissa voitaisiin tehdä jos ja kun tulee tällaisia heikkouksia esiin. Että vaikka me tuodaan näitä ikään kuin ongelmia esiin, mutta me yritetään myös tuoda ratkaisuja esiin näiden toimenpide-ehdotusten avulla. Ja tuota nyt sitten tällä kierroksella, kun meillä oli aiheena tää henkilöstö ja johtamisen riittävyys, niin siitähän niinku ymmärrettiin jo heti alussa että tämä ei ole pelkästään kirjaston ratkaistava ongelma, vaan se on niin kun kunnan asia, ja tuota sen mukaan ne meidän toimenpidesuosituksetkin, niin niitä ei voida niinku rakentaa sillä tavalla, että ikään kuin lisätään sitä ja lisätään tätä. Koska realiteetit tunnetaan, että raha ei ole niinku ratkaisu, ja varsinkaan silloin kun sitä rahaa ei ole - missäpä sitä nyt onkaan - niin sitten me niin kun siinä toimenpidesuosituksissa (…) niin ajatuksena on se, että kunnissa niinku suunnittelisi etukäteen ja haettaisiin niinku vaihtoehtoja ennen kun tehdään päätöksiä, ja ennakoidaan että mitenkä ne päätökset sitten vaikuttaa kirjaston toimintaan - ja sitten niihin kirjaston kuntalaisille antamiin palveluihin. Että ne meidän toimenpidesuositukset ei toteudu yleensä niinku rahalla, vaan nimenomaan semmoisella niinku hyvällä tahdolla ja hyvällä suunnittelulla ja yhteistyöllä. Eikä etenkään mitään hokkuspokkus-temppuja voi olla, vaan ne on niinku semmoista pitkäjänteistä työtä, ei mitään tämmöisiä niinku hätäratkaisuja, vaan se pitää niinku tuota miettiä, ja sitä asiaa jotenkin enemmän. Ja tosiaan niinku meidän toimenpidesuosituksissa ei valtakunnallisestikaan saa olla passiivia, vaan aina pitää olla subjekti, ja tota sen takia koska itse oltiin sitä tekemässä, niin meidän piti myös itsellemmekin laittaa joku tuota toimenpidesuositus joka liittyisi tähän koulutusten suunnitteluun yhdessä ake-kirjastojen kanssa.

[Susanne] Ja, de här åtgärdsförslagen är ju ofta ganska svåra att formulera, eftersom vi, den här utvärderingen baserar sig på ett genomsnitt och vi inte går in på kommunvisa resultat. Men vi försöker göra de här åtgärdsförslagen, formulera dem så konkret samtidigt så allmängiltigt som möjligt, så det är liksom, det kan vara ganska besvärligt. Men vi försöker varje fall rikta det mot rätt håll och det där, därför kan vi rikta de här åtgärderna eller förslaget till åtgärder till biblioteken, till kommunen, till regionförvaltningen, till ministeriet - styrande ministeriet till exempel. I år så var de har, våra slutsatser och åtgärdsförslagen baserar sig liksom bara slutsatser så de är sådana, att vi var tvungna att rikta dem till kommunen. Ja det blir då bara ett egentligen som riktar sig till oss själva. Men jag skulle ändå säga att det här finns alltså slutsatser och åtgärdsförslag, men den här utvärderingen ger så mycket mer än bara de här, utan där finns den där informationen som vi har byggt på, som ändå berättar mycket mer än att än bara de här åtgärdsförslagen.

[Mika] No mennäänkö sit käymään vielä vähän tarkemmin ja yksityiskohtaisemmin läpi näitä meidän johtopäätöksiä ja toimenpide-ehdotuksia vaikka ihan valitsemassanne järjestyksessä.

[Kristiina] Mä lähden taas, jälleen kerran kirjastolaista, eli se meidän johtopäätös kirjastolain toteutumisesta nyt sitten tässä johtajakysymyksessä oli se, että vaikka niitä kirjastolain kelpoisuusvaatimuksia on väljennetty, niin siitä huolimatta kelpoisia johtajia on entistä vähemmän.

[Susanne] Och det att vi bygger så mycket på bibliotekslagen har ju också att göra med att det egentligen vårt enda bibliotekspolitiska dokument. Vi har inga andra kvalitetsrekommendationer eller egentligen heller nå, nog finns det kulturpolitiska strategier att följa, men i varje fall, det är det dokument vi jobbar med. Och för den här delen så har vi kommit till ett sådant åtgärdsförslag att den person som kommunen anställer för att leda biblioteksverksamheten ska ha behörighet enligt bibliotekslagen. Det är ju tre olika saker då, att det räcker inte alltså den nominella chefen räcker inte till på biblioteket, det ska finnas en direktör som har den där lagliga yrkeskompetensen, de där tre: högre högskoleexamen, ledarförmåga och god förtrogenhet med bibliotekens uppgifter och verksamhet. Så det är liksom, det är inte bara den där högre högskoleexamen, man behöver också den där ledarförmåga och man behöver ha också den där kännedomen om bibliotek.

[Kristiina] Tää voi kuulostaa  vähän yksinkertaiselta, että me sanotaan että pitää noudattaa lakia, mutta tuota se ei ole kuitenkaan käytännössä sitten itsestään selvä asia.

[Susanne] Sen vår andra slutsats var den att ledningen av bibliotekens är splittrad, och det leder till att ansvaret för den verkliga ledningen och utvecklingen av biblioteket ofta är otydlig, och det här gör det svårare att verkställa bibliotekslagen kommunens eller bibliotekets uppgift där och att använda bibliotekens resurser effektivt.

[Kristiina] Joo, äsken oli vähän puhetta siitä, että jos kunta haluaa maksimaalisesti käyttää niitä voimavaroja, mitä kunta on veronmaksajien rahoja sijoittanut siihen kirjastoon, ne halutaan niinku tehokkaaseen käyttöön, niin silloin kunnalle on tietenkin edullista että kunta määrittelee selkeästi sen johtajan vallan ja vastuun, ja sitten että sillä johtajalla on aikaa johtaa ja kehittää sitä kirjaston toimintaa kirjastolain mukaisesti. Ja tää on semmoinen, mikä maksaa aikaa ja vaivaa kunnassa tehdä se, mutta se ei maksaa rahaa, jos siellä on jo kuitenkin se johtaja.

[Kristiina] Joo, tästäkin jo vähän puhuttiin johtopäätöksenä tai tuossa aikaisemmassa keskustelussa, että kirjastolla ylipäätään on vaikeuksia hoitaa niitä lakisääteisiä tehtäviään jos henkilökuntaa ei palkata poistuvien tilalle - ammattitaitoista henkilökuntaa ei palkata poistuvien tilalle - tai sitten niihin ei saada päteviä hakijoita.

[Susanne] Och där föreslår vi då som en åtgärd att kommunen förbereder sig för sån här hotande personalbrist, som kommer nog att bli ganska aktuell i många kommuner, för att vi har ju också ganska stor andel som kommer bli pensionerade under följande åren. Och att man då förbereder sig genom att beakta synergier, och sen på ett övergripande och förutseende sätt bedömer, vilka kompetenser man behöver i den här servicen. Och att den här rekryteringen baserar sig på den här bedömningen att man har den där framsynen, och liksom försöker tänka framåt vad  kommer vi att behöva i vår kommun.

[Susanne] Sen, för det fjärde så konstaterar vi, att en god grundutbildning och yrkeskompetens hos bibliotekspersonalen räcker till för de traditionella uppgifterna, men att det behövs nytt kunnande. Och som åtgärd där då att ledningen för biblioteket ska tillsammans med personalen definiera och planera det kunnande som behövs, att där är nog en dialog och diskussion som kan hjälpa i det fallet.

[Kristiina] Joo, ja tähän tää meidän viides johtopäätös siitä, että tää osaamisen kehittäminen kirjastossa on järjestelmällisempää kuin mitä se oli vielä kymmenkunta vuotta sitten. Mutta vaikka otetaan täydennyskoulutusta, niin tää hankittu uusi osaaminen ei aina kuitenkaan muuta niitä vanhentuneita toimintatapoja. Ja sitä me tietenkin mietittiin pitkään, että mistähän se nyt mahtaa johtua ja tuota, siinä tämän johtopäätöksen perusteella tultiin siihen toimenpide-ehdotukseen, että ensinnäkin se että, kunta mahdollistaa kirjastojen henkilökunnalle sen osaamisen kehittämisen ja sitten kirjaston johto - kirjaston johdon tehtävänä on sitten varmistaa se, että henkilöstö voi hyödyntää niitä uusia tietojaan ja taitojaan sen kirjaston toiminnan ja palvelujen kehittämisessä. Ja sitten ake-kirjastot eli alueellista kehittämistehtävää hoitavat kirjastot ja sitten avit huomioivat koulutuksissa - yllätys yllätys, kirjastolaissa määritellyt kirjaston tehtävät. Eli tässä tuota ikään kuin se laki taas, jälleen kerran, on se meidän selkäranka ja ohjenuora.

[Susanne] Ja, och det är bra att det finns utskrivet i bibliotekslagen - bibliotekens uppgifter - så det ger väldigt bra verktyg också att arbeta med, till exempel vad gäller den här kompetensutvecklingen.

[Mika] Tää on niinku mielenkiintoinen tilanne myös, kun voidaan ajatella jollakin tavalla että koronapandemia on ainakin hiipumaan päin, mutta sitten näyttäisi siltä että kuitenkin kaikenlaisia toimintatapojen muutoksia kunnissa on seurannut siitä, että ei olla päästy vaikka kohtaamaan, tai lähtemään koulutuksiin, tai tapaamaan muutenkaan kollegoja. Että täähän on niinku myös mahdollisuus nyt sitten kunnissa ja sitä kautta kirjastoissa pohtia tätä osaamisen kehittämistä ja ylläpitoa uudella tavalla, kun ollaan ehkä totuttu toisenlaisiin käytäntöihin ja toimintatapoihin nyt pandemian aikana. Että toivottavasti se myös niin kun avaa silmiä uudenlaisille mahdollisuuksille osaamisen kehittämiseen - nimenomaan kun puhutaan tästä viimeisestä toimenpide-ehdotuksesta ja johtopäätöksestä.

[Susanne] Jag skulle ännu vilja säga till det här om fortbildningar, att det är ju också viktigt nu att tycker jag att se, att även om det ordnas mycket distansutbildning alltså i digitala former, så att också komma ihåg att en del av kompetensen är det där att man kan föra dialog med varandra, att man kan liksom möta andra. Och det lyckas inte alltid så bra bara på skärmen, så att också öppna för att det blir möjligt att träffa kolleger i samma rum och liksom spinna vidare på olika idéer och tankar där, som kan leda mycket längre till och med än att man bara liksom är mera den mottagande parten när man deltar i webbinarier. Så att jag hoppas att vi hittar någon slags bra medelväg här nu framöver.

[Kristiina] Ja kun tätä vielä laajentaa siihen suuntaan, asiakkaitten suuntaan siihen, miten tämmöiseen niinku tapaamiseen, ja kun - jos ja kun me halutaan tietää, mitä asiakkaat - kirjaston käyttäjä tai ei käyttäjä - haluaa kirjastolta, niin silloinhan tämä just että tavataan niin kun vastakkain, niin kun nenätysten ja keskustellaan, niin täähän kaikki menee niinku siihen suuntaan, että myös asiakkaat otetaan mukaan siihen kirjastotoiminnan kehittämiseen.

[Susanne] Det här ”nenätysten” är jättebra ord här.

[Mika] Kyllä. Oli mielenkiintoinen ja hyvä keskustelu tästä meidän peruspalvelujen arvioinnista. Kiitoksia Kristiina ja Susanne tästä.

[Susanne] Tack.

[Kristiina] Kiitos.

[Mika] Hyvää vuorokaudenaikaa ja tervetuloa kuuntelemaan aluehallintoviraston kirjastotoimen toimialapodcastia Ääniä ylitarkastuksen maailmasta. Tässä podcast-sarjassa tutustutaan aluehallintovirastojen kirjastotoimeen, ensivaiheessa meidän tiedon tuotannon ja arvioinnin toimintaan ja erityisesti vuoden 2021 peruspalvelujen arviointiin - sen asetelmiin, tuloksiin, johtopäätöksiin ja toimenpide-ehdotuksiin. Tuonnempana pyrimme nostamaan muitakin mielenkiintoisia asioita omasta toiminnastamme kuultavaksi. Minä olen ylitarkastaja Mustikkamäki ja työskentelen Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirastossa.

[Mika] Tässä jaksossa ääneen palaavat tutut asiantuntijavieraat Kristiina Kontiainen Etelä-Suomen aluehallintovirastosta ja Susanne Ahlroth aluehallintovirastojen ruotsinkielisestä yksiköstä. Keskustelemme kirjastojen johtamisesta ja siihen liittyvistä monipuolisista kysymyksistä. Tervetuloa mukaan.

[Mika] Jos palataan, tässä palataan puhumaan sitten tästä arvioinnin siitä osuudesta, että puhumme kirjastojen johtamisesta, niin olisiko sieltä jotenkin semmoisia yleisiä huomioita joita voisi tehdä johtamiseen liittyen? Kristiina?

[Kristiina] Jos otetaan ensin niinku, kaivetaan tää kirjastolain kohta, jossa sanotaan että, määritellään kirjastolaitoksen johtavan henkilön pätevyys. Että hänellä pitää olla soveltuva ylempi korkeakoulututkinto, johtamistaito ja hyvä perehtyneisyys kirjastojen tehtäviin ja toimintaan. Ja tää hyvä perehtyneisyys nyt tarkoittaa niinku työkokemusta ja sillä tavalla ammatillista perehtymistä. Ei aktiivista kirjaston käyttöä sinänsä, vaan että pitää olla vähän enemmän ja tuota yleisesti ottaen – niin, tässä tuli esiin että kahdella kirjastolla kolmesta on kirjastolain mukainen johtaja. Yksi kolmasosa kirjastoista on vailla lain mukaista pätevää johtajaa, ja varsinkin pienissä kirjastoissa näitä kelpoisia johtajia on vähemmän kuin 10 vuotta sitten kun viimeksi näitä asioita tarkasteltiin. Vaikka sitä lain kelpoisuusvaatimusta on väljennetty, tää oli sillä tavalla yllättävä asia toisaalta, että olisi voinut kuvitella.

[Susanne] Å en sidan var det överraskande och å andra sidan var det här är ju en sån sak som man fäste vikt vid då är då man gav utlåtanden om den nya bibliotekslagen, ja, att det här var en sak som man många var rädda för, att så här kommer det att gå, speciellt i mindre kommuner. Så att det här liksom svarar nog delvis också på den rädslan som fanns då.

[Kristiina] Joo, juu, niin se lausunnosta tuli esiin se, että siinä oli musta kun hyvin ikään kuin semmoinen ennuste tänne laille. Että kun hyvin käy, niin se on hyvä juttu, mut sitten jos se, siinä jos käytetään ikään kuin porsaanreikänä sillä tavalla että, sillä että se lain henki ei toteudu, niin silloin käy niin että tuota kelpoisia johtajia on vähemmän. Että mennään yli siitä missä aita on niinku matalin, niin tota tää oli.

[Susanne] Och alltid kan man inte rekrytera (…) man kan ju alltid höja också på de där, det där skrivelse som finns i bibliotekslagen, det är ju liksom det där ”minimi”. Man kan ju också kräva mera behörighet.

[Kristiina] Joo, mutta sitten se, että okei, jos on muodollisesti pätevä, mutta sekään ei tee niinku autuaaksi, jos ihmisellä ei ole aikaa, että niinku hoitaa sitä tehtävää sitten, ja tää oli semmoista (…) niin kun mikä tässä tuli selkeästi esiin, että varsinkin niissä avovastauksissa että (…) jos miettii, puhutaan nyt vaikka niinku laadusta - johtamisen laadusta - niin se vaihtelee kyllä hyvin paljon kirjastoissa. Ja mä oon sitä tuossa nyt miettinyt ja mielessäni jakanut sitten vähän niinku karkeasti kolmeen ryhmään kirjastot tämän johtajuuden perusteella. Ja tää on niinku ihan mun omaa ajattelua tai jaottelua, että ei mitenkään niin kun tule siinä, tai ole siinä arvioinnissa mutta että se ihannetilanne on se, että on kirjasto jolla pätevä, osaava johtaja jolla on sitten vielä aikaa johtaa ja kehittää sitä kirjastoa. Niin tää on niinku se varmaan se paras tilanne.

[Mika] Toteutuuko tämmöinen ideaali missään?

[Kristiina] Joo ja tuossa musta se näkyy sitten siinä, että se vaikuttaa siihen kirjastoon rooliin siinä kunnassa muutenkin sitten, että siellä johtajalla on sitten niin kun pätevyyttä, kompetenssia jotenkin niin kun olla siinä kunnassa, kunnan toiminnassa ja tuoda se kirjaston rooli sitä kautta esiin. Se on mun mielestä niinku se paras tilanne, ja tosiaan että tässä voisi ehkä sanoa senkin vielä, että koska tuossa kelpoisuusvaatimuksessa ei puhuta siitä ammatillisesta - että ei tarvitse välttämättä ole kirjastoalan ihminen jos on hyvä johtaja, niin se se riittää.

[Kristiina] Tietenkin vielä parempi, että jos on sitten sitä ammatillista, kirjastoammatillista taustaa, mutta se ei ole välttämättömyys. Mutta näitäkin on, mitä mieltä oot Susanne löytyykö Suomesta tämmöisiä?

[Susanne] Ja, det finns verkligen, men jag är inte riktigt säker på om det finns i mindre kommuner, att det är nog kanske gjort de här större städerna, större kommunerna. Men man ser ju nog att det syns där i kommunen på det sättet också, tycker jag att biblioteket får en synligare plats och tar också en synligare plats för att det finns liksom en ledare som kan ta den, och som kan liksom nätverka med andra ledare i kommunen säkert också. Men att det där, det verkar som det skulle bli liksom som när ni inte sådana ”A-klass” och sen andra klasser när det gäller chefskapet.

[Mika] Mehän ollaan tavallaan sitä kyllä sillä tavalla niinku just huomioitu, niin kun itsekin tuota, että kun ollaan pohdittu että pitäisikö pienempiin kirjastoihin -pienemmissä kunnissa toimiviin kirjastoihin - jollain tavalla kiinnittää erityistä huomiota, niin kun heidän tukemiseen, tai niinkun informaatio-ohjauksen keinoin tai jollakin muulla tavalla ottaa huomioon. Ja tiedetään myös se, että tätä samaa keskustelua on sitten käyty alueellisissa kehittämiskirjastoissa ainakin tietyissä kaupungeissa ja tietyillä alueilla. Että otettaisiin pienemmät kirjastot ja kunnat nyt fokukseen ja tuettaisiin heidän osaamisensa kehittämistä, tuettaisiin ehkä heidän johtajuutta jotenkin erityisillä keinoilla. Mutta nääkin, mitä nyt tässä keskusteltiin, niin voisi olla ihan hyviä perusteita kääntää katsetta sitten erityisesti pienempiin.

[Susanne] Ja och i den här utvärderingen så tog vi ju de små kommunerna under speciell lupp, alltså vi fokuserade på kommunerna som har mindre än femtusen invånare, och tittade där liksom på olika indikatorer då och där kan man nog se en skillnad på många olika sätt.

[Kristiina] Toinen on sitten tämä nyt on tämmöinen niinku muodollinen johtajuus, että on kirjastoja joilla on niinku pätevä ja osaava johtaja, jolla on kaikki nämä lain vaatimukset niin kun hänen repertuaarissa. Mutta sitten sillä yhdellä ihmisellä on myös muita toimialoja hoidettavana, että hänellä on niinku kädet täynnä jo töitä ilman sitä kirjastoakin, ja tuota ettei kerta kaikkiaan oo aikaa kehittää sitten sitä kirjaston toimintaa, ja se on niin kun sen yksittäisen ihmisen kannalta hankala tilanne, että vaikka hänellä on motivaatiota mutta kerta kaikkiaan kun aika ei riitä kaikkeen, niin se tulee ikään kuin mahdoton siitä tehtävästä. Ja sitten mä oon sitä miettinyt, että mitä se tarkoittaa noin niin kun sen kirjaston kannalta sitten, että siinä on sitten, kirjastosta tulee tavallaan niinku semmoinen tukitoiminto kunnan muille toiminnoille - esimerkiksi vaikka opetustoimelle - että kirjastolla ei välttämättä ole niin kuin semmoista omaa linjaa tai semmoista, tai kunnassa ei nähdä sitä kirjastoa niin kun semmoisena omana yksikkönä, jolla olisi niinku joku oma tehtävä. Onneksi on kirjastolaki jossa ne on määritelty, tehtävät, mutta että se on hankalampaa sitten sille ihmiselle itselleenkin ikään kuin ottaa se johtajuus siinä tilanteessa, ja varsinkin sitten jos siellä tuota kirjastossa, niin, jos siellä on ammattitaitoista, pätevää porukkaa, niin silloin se helpottuu tietenkin se johtajan tilanne, jos hän voi niinku luottaa niihin työntekijöihin että he hoitaa sen ikään kuin sen kirjastoammatillisen puolen, ja hän sitten tuota hoitaa siinä muuten siinä kunnassa sen noin niinku hallinnollisesti.

[Susanne] Ja, men att om den där chefen inte är närvarande, inte med där och liksom leder verksamheten så att det kan finnas yrkeskunniga personer, så den där riktlinjen om vart man strävar kan bli ganska otydlig för personalen och det kan hända att det blir många olika linjer där också, om den här chefen aldrig är på plats, och inte har den där kännedomen heller. Och det visar sig kanske sen också här igen att biblioteket är i såna här kommuner knappast så synligt, och de andra verksamheterna tar så mycket tid och utrymme av den här chefens arbete då, att man kanske inte ser liksom det här bibliotekets samhälleliga roll och uppgift utan det är andra verksamheter som kanske upplevs som viktigare där.

[Kristiina] Silloin tulee myös sekin, että mitenkä kunnassa nähdään, että onko se kirjasto, onko se niin kuin se ikään kuin sijoitus vai onko se niin kun kulu. Että jos tää, että jos sitä ei oikein kukaan niin kun ei ole aikaa, niinku johtaa sitä ja niitä resursseja mitä siinä kirjastossa on, mitä kunta muuten satsaa, niin silloin ei välttämättä niitä resursseja ja voimavaroja ei voida kunnolla hyödyntää.

[Susanne] Ja, man ser liksom biblioteken som en utgiftspost och inte som en investering i invånarnas välmående och bildning och utbildning, mångsidig läskunnighet, allt det här. Om man inte ser att biblioteket har en roll där och kan vara den liksom som kan agera för invånarna bästa, så då blir det ju bara lanske en utgiftspost, en utlåningsstation i det läget.

[Kristiina] Ja tuo mitä Mika sanoit siitä, että meidän on niin kun hyvä tukea niitä nimenomaan nyt niitä kuntia tai kirjastoja, mikä on tämä ikään kuin tää mun kolmas kategoria. Eli että on kirjasto jolla on - niin kun mä puhun niinku tämmöisestä nimellisestä johtajuudesta - että kunnassa on jonkun ihmisen tehtäväksi nimetty kirjaston hoito, kirjaston johtaminen, mutta sitten käytännössä hänellä ei ole niinku mitään muuta, kuin hän kirjoittaa nimensä johonkin paperiin, mihinkä tarvitaan nyt sitten - virallisiin papereihin - ja sitten vielä se, että jos siellä kirjastossa ei ole ammattitaitoista henkilökuntaa tai sitä ei ole riittävästi, niin ne on sellaisia mitä niinku, mihin meidän varmaan pitää kiinnittää huomiota sitten. Koska silloin siinä on vaarana, että se kirjasto jää täysin niin kun marginaaliin ja tosiaan, että sitten se on niinku semmoinen kuluerä tai säästökohde, jos ikään kun ei ole ketään pitämässä sen kirjaston puolia. Eikä sekään, pitää kirjaston puolta, vaan osoittamassa mikä se kirjaston tehtävä siinä kunnassa on ja kuntalaisten palveluissa.

[Susanne] Såna här bibliotek som på det här sättet har blivit lite lämnade vind för våg, har vi sett nog och där biblioteket har liksom stannat några årtionden tillbaka och ingen utveckling alls har skett, och det finns inte heller några planer för biblioteken. Men vi har också sett sådana bibliotek som har varit vind för våg, och där det har sedan anställts en direktör som kanske har flera verksamheter, men är en driftig, och en som har den där viljan att också lyfta bibliotekets tjänster så är ibland kan det också gå bra ,att det sen liksom händer, och man ser att det verkligen händer i den där kommunen och det biblioteket.

[Kristiina] Ja just tästä koulutuksesta, elikkä aina kannetaan niinku huolta että onko ammattitaitoista alan koulutusta saanutta henkilökuntaa, ja onko johtajalla sitä - mitä se mitä laki enää edellytä – sitä, niin se että tässä maassa on kirjastoja joissa on johtajia joilla ei ole alan koulutusta mutta erittäin hyvin hoitavat homman. Ja on niin kun toisenlaista näkemystä siitä kirjastotoiminnasta kuin mitä ehkä niin kun jossakin muussa tilanteessa, ja se on minusta niinku kauhean rohkaisevaa ja tuota. Mutta mä en tiedä että mitenkä sekin on sellainen, se ei ole ikään kuin että onko se tuuristakin vai mistä se on kiinni. Ehkä se motivaatio, ja ihmisellä pitää olla motivaatiota ja sitten että jos ajattelee työnantajan puolelta niin, että sillä työntekijällä - kirjaston johtajalla - on aikaa niinku siihen kirjaston johtamiseen, ja on se näkemys että sitä voidaan kehittää, että se ei vaan jää semmoiseksi staattiseksi, niin se on varmaan niinku kaikista tärkeintä.

[Susanne] Och att personalen upplever att den här chefen har tid.

[Kristiina] Niin. Kyllä. Joo.

[Mika] Miten te niinkun… johtamiskysymys sitten yleisemmin, että näettekö te että maantieteellä on merkitystä tänä päivänä niinku siinä kirjastojen johtamisessa, tai kuntien mahdollisuuksissa sitten löytää - nyt tässä oli vähän kategorisoitu näitä erilaisia johtamisen tyylejä tai johtajatyyppejä - mutta että mikä se maantieteen merkitys tänä päivänä on hyvän, osaavan ja riittävän johtajan löytämisessä. Saadaanko kaikkialle Suomeen hyviä kirjastonjohtajia?

[Kristiina] Nythän näyttää siltä, että on kauhean vaikea… niin kun jos paikkoja on auki, niin saada porukkaa rekrytoitua ja sitten - en tiedä onko se sattumaa - mutta sen jälkeen kun tää kelpoisuuspykälää väljennettiin, niin nythän sitten tuota esimerkiksi alan oppilaitoksia, niin ovat vähentäneet alan koulutusta. Että se että onko se sitten syy vai seuraus, en tiedä, mutta että näin kuitenkin on käynyt ja tuota… niin, mutta kyllä maassa, maa on niin kun erilaisissa tilanteessa, että Itä- ja Pohjois-Suomi on ollut niin kun aina sillä tavalla, siellä on ollut sellainen että on ollut vaikeuksia saada tuota pätevää porukkaa. Ja sitten taas nämä alat, siis paikkakunnat joissa on alan koulutusta, niin siellä saattaa olla jopa vähän tuntuakin sitten.

[Susanne] Men sen å andra sidan är det inte heller så att södra Finland skulle liksom ha lätt att rekrytera, eller alltså om man tänker till exempel på Nyland, där finns stora kommuner och där finns starka huvudstadsregionen. Sen finns det små kommuner på båda sidorna, kan det finnas och det kan vara svårt också på områden med tätare befolkning, där det finns små kommuner att locka till sig chefer. Ja det beror mycket på hur attraktiv den där kommunen är annars också, vad finns det för möjligheter, och sen också i vilket liksom ska man säga tillstånd det här biblioteket är. Kräver det nya investeringar i bibliotek, kräver det nya byggnader eller finns det redan en ganska bra infrastruktur. Att vilka utmaningar stöter man på, ska man sköta allt det här sen vid sidan om många andra uppgifter, så då blir det nog ganska krävande.

[Mika] Tässä varmaan, täältä tulee niinku sitten osaamisen kehittämisen kysymykset aika tärkeäksi, jos ajatellaan että meillä on erilaisilla pätevyyksillä olevia johtajia kirjastoissa, että miten me avina, miten alueelliset kehittämiskirjastot tukee sitten johtajia ikään kuin siinä omassa työssään. Mikä mikä se meidän panos voi olla ja onko siellä sitten erilaisilla osaamisen kehittämisen ja oppimisen tavoilla merkitystä. Että mehän tiedetään että tämmöiset vertaismentorointi-tyyppiset, niinku johtajien väliset sparraukset toimii joissakin tapauksissa, ja ollaan itsekin nyt järjestetty tämmöisiä niinku lyhyitä johtajawebinaareja tässä ja jonkin aikaa, jossa tarkoitus on tuoda esille sitä, eli erilaisia näkökulmia siihen johtamiseen. Että työkalut sitten tavallaan niin kun näiden vaikkapa pienempien kuntien kirjastoalan pätevyyttä tai osaamista omaavien johtajien tukemiseen niin voi olla hyvin monenkaltaisia, ja sielläkin ehkä sitten on erilaisiin tilanteisiin erilaisia lääkkeitä joilla voidaan auttaa johtajia ja kirjastoja.

[Mika] Kiitos mielenkiinnostasi ja tervetuloa mukaan tuleviin jaksoihin, joissa jatkamme peruspalvelujen arvioinnin purkamista ja kuulemme lisää Ääniä ylitarkastuksen maailmasta. Käy tutustumassa myös aluehallintoviraston blogeihin, joissa avaamme kirjastotoimeen liittyviä asioita säännöllisesti. Blogit löytyvät osoitteesta avi.fi/blogi. Ja laita saman tien seurantaan kanavamme sosiaalisessa mediassa. Sekä Twitterissä että Facebookissa meidät löytää hakusanalla AVI Kirjastotoimi. Moi moi!

[Susanne] Hej och välkommen att lyssna på podcasten Röster från överinspektionens värld. Podcasten är delvis tvåspråkig. Vi som gör podcasten jobbar inom biblioteksväsendet på regionförvaltningsverket. Vi talar bland annat om vår informationsproduktion och utvärdering, och dyker ner i andra intressanta frågor i vår verksamhet. Programledare är Mika Mustikkamäki, han jobbar som överinspektör på regionförvaltningsverket i Västra och Inre Finland.

[Mika] Tässä jaksossa jatkamme edelleen keskustelua peruspalvelujen arvioinnista. Fokuksessa ovat erityisesti osaamisen kehittäminen ja osaamisvaatimukset tämän päivän kirjastoissa. Virallisesti mutta kevyellä otteella keskustelemassa Kristiina Kontiainen Etelä-Suomen avista ja Susanne Ahlroth avien ruotsinkielisestä yksiköstä. Tervetuloa mukaan.

[Mika] Miten tavallaan tuo, ollaan puhuttu nyt sitä henkilöstön riittävyydestä ja osaamisesta, mutta että minkälaisia seikkoja tuossa kyselyssä nousi sitten esiin niistä mahdollisuuksista siihen oman osaamisen kehittämiseen?

[Kristiina] Joo, se niitä on niinku riittävästi ihan niinku ähkyyn asti. Että tuota, ja etäosallistuminen oli saanut näitä mahdollisuuksia vielä, mutta tuota niin just tää, että ne rutiinityöt ehkä estää sen osallistumisen. Ei ole tarpeeksi väkeä siihen asiakaspalveluun tai sitten että jos ja kun oppii uusia asioita, niin ei pysty siirtämään sinne perustyöhön sitä, mut sitten kun miettii tuota varsinkin näissä kirjastojen avovastauksissa tuli musta hyvin esiin semmoisia niinku ratkaisuja näille ongelmille ja tuota ehkä onkin niinku hyvä - vaikka meidän tässä arvioinnissa ehkä tulee vähän niinku semmoisia aina ongelmia tai haasteita, niin kuin nykyään sanotaan, niin esiin - mutta että on parempi keskittyä niihin ongelmien ratkaisuun. Tää liittyy siihen meidän kyselyyn kun me kysyttiin kirjastolta, että tuota onko kirjastossa koulutussuunnittelua tai semmoista, että mitä kukin, minkälaista tietoa ja taitoa kukin työntekijä tarvitsee jotta kirjasto pääsee niihin tavoitteisiin, mitä siellä kirjastossa ja kunnassa on laitettu kirjastolle. Ja että kirjaston johto ja henkilökunta niinku yhdessä miettii, että mitä sitä, minkälaista tietotaitoa tarvitaan jotta pysytään kehityksessä mukana, ja sitten siihen liittyy myös tavallaan sen työn järjestäminenkin sitten, että kun tulee uusia toimintatapoja, uusia tapoja ajatella asioista, niin mistä me voidaan luopua. Se on niinku yksi tärkeä, mikä se luopuminen jostakin asioista, mitä voidaan muuttaa ja mistä voidaan luopua kokonaan. Ja sitten että nää tulee niinku siellä kehityskeskustelussa sitten esiin, että kun työntekijä käy esimiehen kanssa keskusteluja siitä, että miten mihinkä hänen kannattaisi niin kun satsata niin tuota siinä voi niin kun siinä kohtaa sitten se työpaikan tarve ja sitten sen työntekijä tarve -niitä varmaan on hyvä sovittaa yhteen. Ja toi mitä on tullut monta kertaa mieleen tässä kun kirjastojen kanssa on juteltu, niin se että kun ei riitä aikaa, mutta samaan aikaan meillä on nyt sitten aika paljon omatoimikirjastoja otettu käyttöön, niin sehän mun mielestä, kirjastot voi ihan rohkeasti laittaa kirjaston omatoimisesti auki ja lähteä koulutukseen. Että sitäkin voi hyödyntää edelleen. Näitä on ratkaisuja, vielä tässä luettelen ikään kuin, niin tuota mikä tuli tuossa meidän kyselyssäkin esiin, niin reilusti yli puolet kirjastoista pitää yhteyttä muihin kirjastoihin tai käy kylässä tutustumassa että mitenkä muualla tehdään, ja sehän on erittäin hyvä tämmöinen vertaistuki mikä on kirjastossa jo käytössä. Ja sitten toinen, mikä on ihan semmoinen inhimillinen juttu tietysti, niin on se että me kaikki haluttaisiin pysyä siinä, mitä me itse osataan tehdä. Kauhean vaikea niinku miettiä, että lähtisin nyt sitten jotakin ihan uutta opettelemaan, että se on ihmeellistä mutta tässä esimerkiksi niinku työkierto ja mentorointi, niin se näyttää olevan yksi semmoinen tapa miten kirjastossa käytetään ja käydään katsomassa, mitä työkaverit tekee joko omassa kirjastossa tai jossakin muualla.

[Susanne] Jo, det var intressant att se vilka andra sätt bibliotekspersonal använder för sin kompetensutveckling, andra sätt än traditionella, att delta i något seminarium eller webbinarium. 1/3 svarar att de använder just den här arbetsrotationen och mentorskap, och nästan 2/3 svarar kamratstöd och besök i andra bibliotek. Jag tror att det här är ganska unikt för biblioteksbranschen, att man tar reda på och frågar hur andra gör, och kanske hittar sina lösningar där och tat lärdom och att man delar öppet och fritt med varandra, det är en styrka.

[Mika] Niin, kuitenkin toimijakenttä on melko pieni kun ollaan melko pienessä maassakin tavallaan, että sitä ammattilaiset toisaalta niin kun verkottuneita, verkostoituneita toistensa kanssa kuitenkin ja erilaisia mahdollisuuksia kohtaamiseen kuitenkin on.

[Susanne] Ja biblioteken kan vara små med en liten personal och det kan vara långa avstånd till följande kommunbibliotek så det är nog säkert helt nödvändigt också att hålla den där kontakten att besöka varandra och se andra platser också.

[Mika] Jos puhutaan muutama sana niin kun näistä välineistä ja teknologiasta ja henkilöstön oppimisesta, niin nousiko tässä kyselyssä tai arvioinnissa yleisemmin niinku esiin semmoisia asioita että minkälaisia kanavia käytetään, miten aluehallintovirastojen koulutukset mahdollistaa oman osaamisen kehittämistä tai suhteessa sitten alueellista kehittämistehtävää tekevien kirjastojen koulutukset ja (…) meillä on nykyään tietysti erilaisia kanavia osallistua ja se osittain ehkä johtaa siihen koulutusähkyn tunteeseen. Mutta oliko tässä poimintoja tai nostoja siitä, että mitä kanavia käytetään, mitkä on tuttuja ja?

[Kristiina] Se, mikä oli kauhean ilahduttava asia oli se, että tää Liboppi on nyt niinku yllättävän paljon käytetty, mun mielestä kun tuota kysyt yleistä käyttöä, niin se oli yli puolet kirjastoista oli käyttänyt sitä. Tietenkään se kerro sitä että kuinka aktiivisesti sitä käytetään, mutta joka tapauksessa se on tuttu ja jos on joka toisessa kirjastossa jo tuttu, niin mun mielestä se on hyvä merkki siitä, että tämmöisille on kysyntää ja sitä kannattaa niin kun hyödyntää sitten.

[Mika] Onko tota, ollaan puhuttu tavallaan nyt niin kun osaamisen kehittämisestä ja niinku tämmöisestä osaamiskartoituksista ja tavallaan semmoista suunnitelmallisesta työstä, jota kirjasto itsessään tekee niin kun oman henkilöstön osaamisen eteen, mutta nousiko tässä esiin, tai muissa aineistoissa esiin sitten se, että mitä se kunta itsessään mahdollistaa? Eli kirjastolla on tietysti liikkumavapautta paljon siinä, miten oman porukan osaamista kehitetään, mutta että miten se emo-organisaatio tai ne puitteet joissa kirjasto toimii, niin saavatko he sieltä tukea tai ollaanko siellä kirjastojen suuntaan kehittämistyönteisiä?

[Kristiina] No se vaihtelee kunnittain, että semmoinen niin kun kunnissa on varmaan niin kun erilaisia kulttuureita sen asian suhteen. Mutta se varmasti yhteinen asiahan on, niin kun vähän niinku työmarkkinoilla muutenkin, että kohta ja nyt on jo aloja, joissa se voi myös, että on pulaa ja sitten kuntien pitää pystyä kilpailemaan niillä markkinoilla. Kuntien pitää olla houkutteleva työnantaja. Niin tässä on varmaan niinku yks semmoinen näkökulma, mitä kunnissa varmasti mietitään nyt jo, että se työhyvinvointi ja työssä jaksaminen niin se perustuu muuhunkin kuin (…) työstä saatuun palkkaan. Ja no palkkaan en ota kantaa nyt, kun tiedetään kaikki mitkä on kirjastoalan palkat, mutta että jos se työ ja se itsensä kehittäminen ja työhönsä vaikuttaminen on hyvin vahvaa ja sille annetaan mahdollisuuksia, niin se on keskeinen osa sitä työhyvinvointia ja työssä viihtymistä. Iso kilpailuvaltti kun kilpaillaan työntekijöistä.

[Susanne] Just ja när det gäller tvåspråkiga kommuner så råder det en stor brist på och efterfrågan på personal, som kan utföra uppgifter som kräver sakkunskap på svenska, med god svenska och kännedom om svenska kultur och så vidare. Men sen också personal som har tillräckligt god svenska för att kunna utföra kundbetjäning. För de här kommunerna så gäller det ju inte bara att aktivt rekrytera också personal som har en god svenska, utan också se till att den här personalen har sedan faktiskt möjligheten att också göra de där uppgifterna på svenska. Det blir väldigt krävande om man ska göra allt både på finska och svenska utan att man att man får tid och möjlighet att jobba på svenska och utföra den där verksamheten, så att den blir synlig också på svenska. Och där gäller det ju också att göra den där kommunen attraktiv också på det sättet. Sen frågar vi i den här enkäten också om rekryteringen, att tar man i beaktande språkkunskaper som behövs för uppgiften i den kommunen, och där var vi nog lite förvånade över att under en tredjedel uppger att språkkunskap är en aspekt som man tar i beaktande. Vi tyckte att det var en liten andel, för vilka olika språk som talas i kommunerna borde ju sen återspegla sig också i personalens sammansättning så att den har tillräckligt många språk.

[Kristiina] Ja mun mielestä tää kielikysymys on, on mikä tavallaan niinku näyttää sen semmoisia että se, se kehittäminen on niinku osa sitä jokapäiväistä työtä, että en mieti vaikka kielitaidon kehittäminen niin kun siinä rakenteessakin ja pelkästään, että se kuuluu niin kun siihen siihen, että se ei ole erillinen asia, vaan se kuuluu siihen jokapäiväiseen työhön ja tässä kun olin yksi koulutustilaisuudessa, niin siellä joku sanoi että niinku se kehittäminen, se ei ole niinku erillinen projekti vaan se on niinku jatkuvaa prosessia, ja mun mielestä se oli niinku erittäin kauniisti sanottu tästä asiasta. Että ei meidän tarvitse niinku stressata siitä että taas alkaa uusi kehittämisprojekti, vaan että jos on se ikään kuin se asenne tai niin kun se, että katsotaan siihen uuteen suuntaan tai kehittävään suuntaan niin sekin oli mun mielestä paljon.

[Mika] Ja tää kielikysymys on siinäkin mielessä mielenkiintoinen, että jos ajattelee sitä niin kun moninaisten työyhteisöjen näkökulmasta, niin onhan se nyt niin että - tai molempiin suuntiin toimii se - että niin kun rikas työyhteisö tai kulttuurisesti moninainen työyhteisö pystyy sitten palvelemaan asiakaskuntaa, joka on vastaavalla tavalla monimuotoista ja taas tietysti toisin päin se, että kun on monimuotoiset toimintaympäristöt tai on kulttuurisesti kirjavaa se oma toimintaympäristö niin se asettaa paineita sitten kirjaston suuntaan, on sitten kysymys kielestä tai niinku muista tämmöisistä kulttuurisesta tekijöistä. Että nää niinku kulkee sillä tavalla käsi kädessä.

[Susanne] Frågan är att man blir sedd och hörd som den som man är språkligt kulturellt och med liksom med ens egna egenskaper och styrkor.

[Kristiina] Ja mun mielestä tää hyvä, Suomi on kaksikielinen maa että mehän voidaan tavallaan aloittaa aina se monikulttuurisuus jo siitä se havainnoista, että meillä on kaksi kieltä, jolloinka se kynnys ikään kuin muidenkin kielien vastaanottamiseen tähän maahan ja muunkielisten vastaanottaminen on niinku matalampi.

[Susanne] Precis.

[Mika] Tuota, jos vielä rekrytoinnista niinku muutama sana lisää. Tässä puhuttiin nyt erityisesti kielinäkökulmasta, mutta mitäs tää meidän kyselydata kertoi muuten kirjastojen rekrytoinnista?

[Kristiina] Joo. Jos siinäkin taas niinku yksinkertaistaa, niin kun ihmisiä jää eläkkeelle tai vaihtaa muihin töihin tai jättää kirjaston, niin ei ole itsestään selvää että se paikka täytetään. Ja tääkin oli se, mikä meillä oli se mututuntuma, mutta että nyt saatiin niinku vahvistusta siihen että näin se vaan on, että ja sitä me, siitä me keskusteltiin erittäin paljon että mikä tässä voi olla ratkaisu. Ja tuota se vähän liittyy tähän samaan, mitkä tuossa oli tuosta henkilöstön? kouluttautumisesta ja siitä, niistä kirjaston tarpeista ja kunnan tarpeista, että minkälaista ihmistä tarvitaan kun vakansseja täytetään. Että se pitää niinku keskustella auki siellä ja tarkastella sitä, että haetaanko nyt just ihan samalla toimenkuvalla ihmistä, uutta ihmistä kun mikä sillä lähtevällä on, vai olisiko järkevää se, että mietitään että mitä nyt ihan oikeasti tarvitaan tässä niiden kirjastossa. Tai koko kunnassa jopa, jos on toivottavasti jo sitä keskustelua myös laajemmin kuin pelkästään sinne kirjastossa. Niin se, että siinäkin taas on hyvä katsoa tulevaisuuteen ja just sieltä, että jos meillä on vahva osaaminen esimerkiksi tässä kirjallisuudessa ja sen tyyppisissä asioissa, niin onko sitä jo tarpeeksi – tarvitaanko jotain muuta osaamista kenties? Että se on niinku tärkeä juttu.

[Mika] Joo, oma mutu ehkä just tuohon asiaan liittyen on se, että niinku tehtäväkuvia aika harvoin pohditaan sillä tavalla ennakoiden tai tulevaisuuteen katsoen - mikä meidän tarve voisi vaikka kolmen tai viiden vuoden kuluttua niin kun tehtäväkentässä. Ja en mä tiedä onko se helppoudesta kiinni tai tottumuksesta kiinni, että kun joudutaan tai päästään ihminen korvaamaan, rekrytoidaan uutta henkilökuntaa, niin sitten mennään niillä olemassa olevilla tehtäväkuvilla koska se on, niin, helpompaa.

[Susanne] Jo, den här nya lagen, som kommer säkert alltid att heta den nya lagen, den möjliggör ju att rekrytera mångsidigt kunnande. Att den gamla lagen med förordningen, så där skulle man då alltid stöda sig på förordningen vad den säger om behörigheten, så det kanske blev lite schablonmässigt också ofta den här rekryteringen då. Utan nu kan man ju då söka personal som har också annat kunnande, eller annan kompetens än den bibliotekskompetensen, för de behov som man har som man måste kunna bedöma att vilken vilka slags kunnande behöver vi nu här.

[Kristiina] Joo, täs on just kirjastojen, tässä justiin kirjastolaki antaa hyvät mahdollisuudet siihen, että ei ole enää niitä tiukkoja kelpoisuusvaatimuksia, että voi olla erilaisia ihmisiä kirjastossa erilaisella koulutustaustalla, ja tuota että se niin kun on, ikään kuin elävämpi ja dynaamisempi voi olla se henkilökuntarakenne.

[Susanne] En annan sak är sedan, att hur leder man en sådan personal. Men det kan vi kanske diskutera en annan gång, att det kräver sen mera av ledarskapet igen.

[Mika] Tää on varmaan semmonen, että me halutaan niinku omalta osaltaan rohkaista kirjastoja just katsomaan pidemmälle horisonttiin päin ja ajattelemaan sitä oman toimintaympäristön ja tavallaan sen muuttuvan tehtäväkentän näkökulmasta sitä rekrytointia.

[Mika] Kiitos mielenkiinnostasi ja tervetuloa mukaan tuleviin jaksoihin, joissa jatkamme peruspalvelujen arvioinnin purkamista ja kuulemme lisää Ääniä ylitarkastuksen maailmasta. Käy tutustumassa myös aluehallintoviraston blogeihin, joissa avaamme kirjastotoimeen liittyviä asioita säännöllisesti. Blogit löytyvät osoitteesta avi.fi/blogi. Ja laita saman tien seurantaan kanavamme sosiaalisessa mediassa, sekä Twitterissä että Facebookissa meidät löytää hakusanalla AVI kirjastotoimi. Moi moi!

[Mika] Hyvää vuorokaudenaikaa ja tervetuloa kuuntelemaan aluehallintoviraston kirjastotoimen toimialapodcastia Ääniä ylitarkastuksen maailmasta. Tässä podcast-sarjassa tutustutaan aluehallintoviraston kirjastotoimeen, ensivaiheessa meidän tiedon tuotannon ja arvioinnin toimintaan ja erityisesti vuoden 2021 peruspalvelujen arviointiin - sen asetelmiin, tuloksiin, johtopäätöksiin ja toimenpide-ehdotuksiin. Tuonnempana pyrimme nostamaan muitakin mielenkiintoisia asioita omasta toiminnastamme kuultavaksi. Minä olen ylitarkastaja Mustikkamäki ja työskentelen Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirastossa. Tässä toisessa, vuoden 2021 peruspalvelujen arviointia käsittelevässä jaksossa jatkan keskustelua ESAVIn Kristiina Kontiaisen ja avin ruotsinkielisen yksikön Susanne Ahlrothin kanssa. Sukellamme syvemmälle arviointiprosessiin ja tulosten pohdintaan. Podden är delvis på svenska, välkommen ombord!

[Mika] Millaisella kysymyksenasettelulla tämänkertaiseen arviointiin siis lähdettiin? Mitä tarkalleen ottaen haluttiin tietää, Kristiina?

[Kristiina] Ihan yksinkertaistettuna, niin me haluttiin että onko kirjastoissa riittävästi osaavaa henkilökuntaa ja sitä, että mitenkä kirjastoja johdetaan. Toteutuuko kirjastolaki. Siinä ehkä niin kuin ytimekkäästi.

[Susanne] Precis. Den här utvärderingen var tredelad. Ja det gäller alltså tillräckliga personalresurser, personalens kompetens och ledarskapet. Frågor vi ställde var till exempel att finns det tillräckligt med personal i biblioteken, vilka ändringar har skett efter föregående utvärdering 2012, också hur rekryterar kommunen och har personalen tillräckligt med utbildning och kompetens, och hur upprätthålls den. Sen tittar vi i rapporten om biblioteket leds av en person som uppfyller de här kraven i bibliotekslagen, vem ansvarar i kommunen på biblioteket för utvecklingen och den dagliga verksamheten

[Kristiina] Täähän on semmoinen asia, minkä tavallaan, mä voisin sanoa että niinku mututuntumalla tiedettiin aika monta asiaa tavallaan etukäteen, tai voitiin sanoa että tämmöinen tulos todennäköisesti tulee. Nyt kun tilastoja katsottiin hyvin tarkkaan -mikä oli yksi meidän päälähde tietysti - ja sitten kun me kysyttiin kirjastoilta vielä että mitenkä he itse niin kun näkee sen tilanteen, niin se tietenkin antoi, täydensi sitä kuvaa mikä meillä niin kun oli ennakkoon jo. Ja nyt meillä on sitten se ikään kuin faktapohja sille meidän, mitkä meillä ikään kuin oman työn kautta on tullut, niin tuota se on nyt sitten jotenkin pystytty todentamaan paremmin. Ja paljonhan me käytettiin sitten muitakin tämmöisiä selvityksiä, mitä on tehty. Helsingin kaupunginkirjasto valtakunnallisena kehittämiskirjastona, niin siellä tehtiin hyvä tämmöinen selvitys henkilöstön osaamisesta ja sitä on käytetty, ja sitten me katsottiin näitä opinnäytteitä mitä viime vuosina on tehty tästä teemasta, ja tosiaan että se meidän keskinäinen keskustelu ja se tiedonvaihto, ja mitenkä tää näyttäytyy niin kuin eri alueilla eri puolilla maata, niin sehän on kauhean tärkeä, koska kunnat on erilaisia, alueet on erilaisia, niin niistä keskusteltiin paljon.

[Mika] Tiedonlähteet on siis tosi monipuolisia, jos ajattelee sitä tällä tavalla. Että se ei ole pelkästään tosiaan se meidän tilastotietokanta. Mut onko se tyypillistä että tehdään aina näissä peruspalvelujen arviointikierroksilla tämmöinen erillinen kysely kirjastoilla, jolla sitten kerätään spesifiä tietoa siihen kysymykseen, kulloiseenkin kysymykseen liittyen?

[Kristiina] Kyllä me niinku entistä enemmän, kai siitä on tehty kyselyitä kirjastoille oikeastaan aina - niin kauan kun mä oon näitä tehnyt, niin on tuota niitä tehty, ja nyt viime aikoina, viime vuosina on vielä enemmän puhuttu siitä, että meidän olisi vieläkin enemmän hyvä saada mukaan kirjastoja ja sitten näkymää, mitenkä kirjastot itse ajattelee sen asian, koska siellä on se paras tieto siitä mitenkä ne palvelut toimii. Ja ylipäätään tämä kirjastojen osallistaminen, henkilökunnan osallistaminen niin se on tärkeä ja siihen suuntaan mennään varmaan vieläkin enemmän. Että me ei voida tehdä arviointia ikään kuin vaan paperilla tai teoreettisesti, että siinä tarvitaan sitä semmoista käytännön tietoa.

[Susanne] Ja svarsprocenten brukar ju vara hög när vi gör de här enkäterna och överlag om vi gör några utredningar, det får vi nog tacka biblioteken för att de svarar på sådana här enkäter. Det är inte helt enkelt att bara kryssa i rutan. Vi frågar ju också uppgifter som man måste kolla upp helt enkelt. Vi hade en svarsprocent nu på 95, vilka jag tycker är bra, jag tror att vi hade 98 förra gången. Men det verkar att man upplever att det är viktigt att få de här resultaten och rapporten, så man ser hur det ligger till. Men jag skulle nog säga att den här information som vi samlat in, det att vi läser andra utredningar, avhandlingar och enkäten som ger viktig info är en grund för det gemensamma arbete och det gemensamma kunnandet som kommer fram i våra diskussioner, i våra dialoger, och det är nog det bästa i det här arbetet. Att man inte behöver sitta ensam och kämpa utan tar del av delad kunskap, det är ett viktigt kapital i vårt arbete helt enkelt.

[Mika] Kyllä, ihan samaa mieltä tavallaan, ja just se kun ajattelee sitä aikaa joka käytettiin nyt vaikka tässäkin arvioinnissa siihen yhteiseen keskusteluun siitä, että miten meidän pitäisi lähestyä ja miten tää olisi hyvä tehdä, ja ehkä sekin peruskysymys, että kun tietoa tuotetaan ja kirjastojen toimintaa arvioidaan, että koska tulee vastaan se raja että me kysellään liikaa. Että me ei kuormiteta sit myöskään kirjastoja.

[Susanne] Joo. Det finns också andra som frågar dem. Vi är ju faktiskt inte de enda, så det där det blir nog ganska mycket ibland för biblioteken att försöka svara på.

[Kristiina] Et siinä mielessä tota kirjastoja, jotka sen kaiken perustyön ohella vielä ehtii vastaamaan, se on erittäin iso apu meille, että me saadaan tämmöiset pohjoiskorealaiset luvut vastausprosenttina niin se on on kauhean tärkeää, koska silloin me saadaan se kattavuus ja ikään kuin pohja sille että tuota miks sitä kannattaa tehdä.

[Mika] Kyllä, niinku Susanne sanoikin että kiitos kuuluu kirjastoille hyvin vahvasti siitä että me pystytään sitten näitä tuloksia niin kun uskottavalla tavalla esittelemään, nää kertoo siitä meidän kirjastokentästä ihan valtakunnallisesti oikeita ja niin kun aitoja asioita. Jutellaan hetki siitä että miten tää itse prosessi yleensä, miten ne, millaisia vaiheita arviointiin sisältyy yleisesti tai tällä kertaa. Poikkesiko tämä viimeksi tehty arviointikierros jotenkin aikaisemmista? Haluatko Kristiina tästä aloittaa?

[Kristiina] Tää prosessi on tässä kirjastotoimessa niinku aika pitkälle niinku hiottu, että me ollaan aina pyritty hyvin semmoiseen tehokkaaseen ja tuota taloudelliseen tekotapaan että jokaisella on niinku oma tehtävänsä. Meillä on niinku tämmöinen (…) ja oikeastaan kaikki osallistuu, mutta ehkä kaikki ei osallistu samalla intensiteetillä sitten, että me kirjoitetaan tätä raporttia yhdessä, mutta sitten se joka on päävastuullinen niin sitten se niin kun katsoo sen viimeisen silauksen ja ikään kuin kokoaa sen jutun että siinä säilyy se punainen lanka, niin se on tärkeää.

[Susanne] I år var det ju du som hade huvudansvaret. Och jag måste säga, att jag tittade igår på fotbollsmatch och tänkte att det här är ju nästan som pepa-arbete, att var och en har sin egen uppgift, som du sa, och man spelar tillsammans och man kan inte göra det ensam. Man måste liksom hela tiden följa med, också vad andra gör och säger. Man har ett gemensamt mål och en lagkapten och så här, man ska ha lite spelsinne också och kunna arbeta för det gemensamma. 

[Kristiina] Joo ja se tekeekin sen prosessin niin kun sujuvaksi kun kaikki tietää, että on se yhteinen tavoitemaali ja tuota potkitaan samaan suuntaan. (…) Ja sitten kun me puhutaan kauhean paljon, tätä arviointiraporttia pystytään tai halutaan ja yleensä tehdäänkin niin, että me hyödynnetään sitä mahdollisimman paljon. Niin tulee kaikki keskustelua, ja siinä keskustelussa tulee, että sitten kun tämä raportti on valmis niin sitten me tehdään se ja se ja se, niin ikään kun me jalostetaan eteenpäin. Se ei ole pelkästään tämä raportti mitä me tehdään. Ja ensin alkuunhan se onkin kauhean vaikea, että kun meillä on niinku aivan valtava se massa niin kuin mitä me niinku, paljon keskustellaan ja heitellään asioita ja se on niinku sillä tavalla fokusoimaton jotenkin ensin alkuun, mutta sitten kun aletaan vähän palastelemaan sitä asiaa, joo ja nyt kun tällä kertaa menisin alkuun niin kun mietittiin että nyt taas jälleen kerran pitää pysyttäytyä kirjastolaissa. Katsoa että mitä siellä on, sitten tuota mitä se vaatii kirjastolta ja miten se joku toteutuu ja jos se (…) että aina välillähän meinaa tulla uskonpuute, kun tää on niinku pitkä prosessi. Tää kaiken kaikkiaan kestää melkein puolitoista vuotta, joo, niin niin tuota että se vaatii semmoista turnajaiskestävyyttä sitten, että se jatkuu ja pysyy se semmoinen mielenkiinto siinä ja, mut just sitten tää meidän (…) on, hyvin paljon keskustellaan ja [olen] sanonutkin, että se on, joskus on jopa hauskaa tehdä työtä, ja yleensä on hyvin usein että kaikista on aina niin hyvin mielenkiintoisia – ne rönsyilee ne meidän keskustelut, mutta ehkä sitten onkin se joka siinä on siinä - puhutaan kirjoittamisvastuussa - niin sitten sen tehtävä ikään kuin poimia niitä helmiä sitten sieltä.

[Susanne] Ja, när vi har dom där frågeställningarna och man börjar ta reda på, försöker att hitta information och sen när man kommer till någon slutsats tillsammans, leder det vidare. Att diskutera och titta på olika siffror och att höra de här regionala skillnaderna - ja det är intressant höra olika synvinklar.

[Kristiina] Mä sanoisin että meihin luotetaan nyt aika hyvin kyllä, siihen että kun me mietitään sitä aihetta - tietenkin siihen pitää saada ministeriön siunaus siihen aiheeseen ja teemaan - mutta sitten sen jälkeen niin tuota se on tämmöinen vahva parviäly, joka tuota siinä siihen kootaan ja tuota se, jos mä mietin että mitä meidän ehkä pitäisi tehdä vielä enemmän, jos nyt semmoinen sallitaan tässä, niin kun muut toimialat tekee kanssa näitä peruspalvelujen arviointeja, liikunta, nuoriso ja niin edelleen, niin meidän pitäisi ehkä jossakin vaiheessa vielä enemmän - meillä on vähän niin kuin itua jo siihen, että nuorisotoimen kanssa vähän niin kun katsotaan että minkälaisia raportteja tulee - mutta se on se meidän kehittämispaikka varmaan miten tämmöinen toimialojen rajat ylittävä juttu.

[Susanne] Vi har en bra diskussion med det styrande ministeriet, alltså undervisnings- och kulturministeriet, och kommer oftast då till gemensam slutsats, att det här ska vi utvärdera. Att det finns ett behov och att det är tid att göra det här nu. Men sen vad gäller de olika substansområden som vi har, ungdom, idrott och undervisning och så vidare, så saknar jag att vi skulle någon gång kunna arbeta också här fenomenbaserat, vi är liksom lite i som man på finska säga ”siilot”. Var och en gör sin egen rapport och det skulle kunna vara intressant någon gång att gå tvärsöver våra gränser. Mera utvärdera några större helheter i kommunerna.

[Mika] Niin, ehkä tässä sitten kun käynnissä on tällä hetkellä menossa tämä tiedolla johtamisen kehittämishanke ja ja muita tämmöisiä pyrkimyksiä just ehkä ilmiölähtöiseen asioiden tarkasteluun niin kun meidän toimialojen välillä, niin onko sitten niin että tulevaisuudessa peruspalvelujen arviointiakin tukee yhteiset tietojärjestelmät paremmin kuin tällä hetkellä. Ja tosiaan vielä enemmän siirrytään niinku laajempiin ilmiöihin ja niiden tarkasteluun, jolloin sitten tää toimialojen välinen niin kun yhteinen arviointikin voi mahdollistua toisella tavalla kun tänä päivänä.

[Kristiina] Näin varmasti. Ja sitten miten sitäkin, että tekniikan nimiin ei voi kaikkea vannoa, mutta se että jos me saadaan sitä tietoa kerättyä vähän toisella tavalla, ikään kuin reaaliaikaisemmin ja sitten että tiedon tarvitsijat itse pystyy sitä tietoa keräämään - että me ollaan, tuotetaan sitä tietoa jollekin alustalle, niin silloinhan tää vähän niinku mullistuu tää kuvio toiseen suuntaan. Mutta sitä kun ei vielä tiedä, niin…

[Mika] No siis, ollaan nyt sitten juteltu peruspalvelujen arvioinnista yleisellä tasolla ja ollaan juteltu vähän siitä meidän viimeisimmän arvioinnin kysymyksen asettelusta ja tiedonlähteistä ja prosessista. Niin jos ollaan nyt tutustuttu näihin taustaseikkoihin ja toteutumiseen, niin jos sitten puhuttais enemmän tästä arviointiasetelmakohtaisista tuloksista, ja vaikka nyt sitten ensimmäisenä henkilöstön riittävyydestä ja osaamisesta, niin mitä Kristiina sä voit kertoa nyt sitten kirjastojen henkilöstön riittävyydestä tän meidän arvioinnin pohjalta?

[Kristiina] Sen voisi niinku ensimmäisenä sanoa että tässä tää paras asiantuntija on on ne kirjastot itse, ja me kysyttiin kirjastoilta että mitä mieltä he on siitä, että onko heillä riittävästi osaavaa henkilökuntaa. Niin että riittääkö ne työntekijät ja onko heillä riittävästi osaamista, ja tässä tulos ei sinänsä yllättänyt mutta se antoi niinku vahvistusta sille meidän mututuntumalle, että niin kun kokoelmatyö ja sitten pääsy aineistoihin ja siihen liittyvä työ on niin kun hyvin vahvaa kirjastossa, että niihin riittää eniten henkilökuntaa ja sitten myös osaamista. Mutta sitten se toinen ääripää että missä on niinku vähiten henkilökuntaa ja osaamista, niin sekin oli aika selvä. Kirjastot arvioi että tämmöiseen yhteiskunnallisen ja tuota kulttuurisen vuoropuhelun edistämiseen on vähiten osaamista ja henkilökuntaa tää oli niinku se yleiskuva? tässä osaamisesta. Ja kaiken kaikkiaan kun ajattelee että henkilökunnan määrähän on niin kun absoluuttisesti vähentynyt kirjastoissa, että se oli niinku se yks, ja näyttää siltä että se ei riitä näiden nykyisten tai nykyisen kirjastolain kaikkien tehtävien tekemiseen. Sitten kun meillä tässä arvioinnissa, aina tehdään sitten tämän asiantilan kuvauksen lisäksi tämmöisiä johtopäätöksiä ja toimenpide-ehdotuksia niin tässä tapauksessa melko selvä, että kun vähiten osaamista on tässä kulttuurisessa ja ja yhteiskunnallisessa vuoropuhelun edistämisessä niin se pitää ottaa sitten huomioon myös täydennyskoulutuksessa, että tuota nämä, tämmöistä ammattitaitoa pyritään vahvistamaan edelleen.

[Susanne] Att det finns i bibliotekslagen en skrivelse om att främja aktivt medborgarskap, demokrati och yttrandefrihet så har nog visat sig att det var det var riktigt rätt i tiden att det kom in i lagen, för det har skett så stora samhälleliga förändringar och utmaningar under de här senaste åren. Det känns som att den här skrivelsen i lagen liksom sitter väldigt bra. Den är inte löst hängande där, utan det är ett viktigt uppdrag för biblioteken, och man kanske inte riktigt kunde ana när man skrev lagen om hur aktuell den här paragrafen skulle bli. Jag tänker att vår tid bjuder nu på så många frågor som anknyter till det här, och pockar på att främja demokratin och som biblioteken har möjlighet att lyfta upp i sin verksamhet. Och där föds kompetensen också, alltså inte enbart genom fortbildning, men det är naturligtvis viktigt att man får information, nya insikter, tankar och idéer. Men det föds också den där kompetensen genom aktiv omvärldsbevakning, att man följer med nyheter, diskussioner, debatter och för vidare sådana teman som kommer fram i den här allmänna diskussionen i samhället, i nyheter och så vidare. I form av kanske diskussioner och debatter på biblioteket, olika evenemang och det kan vara utställningar, bokprat och så vidare. Att liksom ta del i den formella fortbildningen, men också att man själv följer med vad som händer i världen och i närsamhället.

[Mika] Sellanen kysymys tosta arvioinnista ja tavallaan niistä tietyllä tavalla ääripäistä, joita siinä kirjastojen vastauksissa nousi esiin. Eli pystyykö kirjastot jollain tavalla esimerkiksi avoimissa vastauksissa tai toisilla tavoin sitten pohtimaan sitä, että jos laki on uusi, ollut voimassa sen viis vuotta, niin onko se kuinka uusi enää, mutta että tavallaan näkyykö se lain muutos edelleenkin siinä, että se koetaan että se yhteiskunnallisen ja kulttuurisen vuoropuhelun edistäminen on niin vaikeata ja siihen ei tahdo riittää niinku määrällisesti tai osaamisenkaan puolesta sitten henkilöstöä?

[Kristiina] Niin, myös siinä välttämättä liity niin kun koulutukseen kanssa mun mielestä, vaan ehkä se on kysymys myös siitä että mikä se, tai pidetäänkö ihan aidosti sitä kirjaston rooliin kuuluvana, onko se ehkä sillä tavalla vähän niin kun herkkä asia kirjastoissa että esimerkiksi tämmöisten jos edes jotain keskustelutilaisuuksia, ja miten se niinku viedään läpi, että tavallaan semmoinen -koska nehän voi niinku nostattaa semmoisia niin kun hyvinkin paljon jopa tunteita ihan niin kun tämmöiset jotkut asiat - niin tavallaan siihen ehkä välttämättä ei niin kun olekaan sitä taitoa, eikä voikaan olla noin vaan, että se on varmaan yksi semmoinen asia mikä tuota nimenomaan nyt tähän, tuota jos puhutaan demokratian edistämisestä, että siinä on myös aina se ikään kuin sellainen oma momenttinsa siitä että mitenkä se pystytään viemään läpi, että se on hyvin ymmärrettävää.

[Mika] Ja tää keskustelu, keskusteluhan on itse asiassa jo aika vanhaa liittyen tähän, tai sitä keskustelua on käyty monta vuotta, että millä tavalla kirjastot voi sitten niin kun jollain tavalla neutraalisti tai asettumalla, asettumatta kenenkään puolelle niin tuoda tämmöistä niin kun poliittisempaa keskustelua sinne kirjastotilaan. Että tota se on sitä keskustelua on käyty aika kauan, ja siellä on tietysti niinku jännä (…) mä itse olen seurannut tosi niinku mielenkiinnolla ja iloisenakin sitä, että miten vaikkapa tää Erätauko-keskustelu ja konsepti on kirjastoihin lähtenyt leviämään, koska siinähän on nimenomaan tarkoitus tuoda niitä mielipiteitä esille. Että ei ole tarkoitus että kenenkään mielipide voittaa, tai että löydetään oikeaa mielipidettä niissä keskusteluissa vaan se, että käydään yhdessä sitä keskustelua ja tota (…) niin, tää on ehkä omasta näkökulmasta ollut semmoinen kiva tapa kirjastoille ja ottaa osaa sitten siihen yhteiskunnallisen keskustelun edistämiseen.

[Kristiina] Joo ja varmaan tämän tapasia työkaluja niinku tarvitaan entistä enemmän, ja ne ollut hyvin niin kun musta rohkaisevia.

[Susanne] Jag skulle vilja återgå till den här frågan om att räcker personalen till, för att vi såg ju att personalen i hela landet i genomsnitt har minskat om man ser till årsverken per 1000 invånare, men också i alla landskap har vi mindre personal. Man kan säga ja och nej. Ja, utbildningsnivån har stigit och deltagande i fortbildning har ökat dels säkert tack vare de digitala möjligheterna. Och kanske kan det minska glappet som kommer av minskade personalresurser, att utbildningsnivån är högre. Och förstås har automationen hjälpt till att personalen räcker till bättre. Men i den här enkäten så frågar vi hur personalen räckte till för bibliotekens uppgifter som nämns i bibliotekslagen, och å andra sidan hur kompetensen räckte till. De här frågorna ställdes på olika ställen i enkäten. Intressant var när man sedan ställer de här svaren bredvid varandra för varje uppgift, så har man uppskattat kompetensen högre än resurserna för de här uppgifterna, så är det alltså så att det här kunnandet finns, men det kommer inte riktigt till användning? Till exempel den här bibliotekens grundläggande uppgift att främja läsning och litteratur, så där hade 85 % svarat att det finns tillräckligt med kompetens på biblioteket, men bara 55 % bedömde att personalen räckte till för det här den här uppgiften. Så det talar förstås om att det är en uppgift som kräver mycket arbete med både innehåll och förmedling, men också att det eventuellt kan finnas en del frustration på biblioteken om man inte har möjlighet att arbeta med det som man är kunnig i. Och då tänker jag att har man inte tid och möjlighet att jobba med det här, har man då motivation att utveckla den här kompetensen, om man känner att man inte ändå får jobba med det? Kanske det här också berättar lite om varför vi får varje år väldigt många ansökningar i de projektansökningar där man söker om understöd för att främja läsande, att det inte riktigt räcker med de resurser man har på biblioteket och då kan man inte göra det där arbetet.

[Kristiina] Ja tämä samahan koskee tekaisi niinku koulutukseen osallistumista sitten voin täydennyskoulutusta se että että ihmisillä ei ole aikaa osallistua tai sitten että jos ne osallistuu koulutukseen ne ei pysty hyödyntämään sitten siinä työssään.

[Susanne] Det är en annan, den till liksom fråga, där hur kan man liksom utnyttja det man har, eller hur kan man, ja utnyttja det, och också förverkliga det i sitt arbete det som han lärt sig.

[Kristiina] Joo, just se että rutiinityöt vie niin kuin sen kaiken ajan, tai jotenkin että se, että semmoiseen uuden tekemiseen ei ole sitten mahdollisuutta ihan oikeasti kuitenkaan.

[Mika] Kiitos mielenkiinnostasi ja tervetuloa mukaan tuleviin jaksoihin, joissa jatkamme peruspalvelujen arvioinnin purkamista ja kuulemme lisää Ääniä ylitarkastuksen maailmasta. Käy tutustumassa myös aluehallintoviraston blogeihin, joissa avaamme kirjastotoimeen liittyviä asioita säännöllisesti. Blogit löytyvät osoitteesta avi.fi/blogi. Ja laita saman tien seurantaan kanavamme sosiaalisessa mediassa, sekä Twitterissä että Facebookissa meidät löytää hakusanalla AVI kirjastotoimi. Moi moi!

[Mika] Hyvää vuorokaudenaikaa ja tervetuloa kuuntelemaan aluehallintoviraston kirjastotoimen toimialapodcastia Ääniä ylitarkastuksen maailmasta. Tässä podcast-sarjassa tutustutaan aluehallintoviraston kirjastotoimeen, ensivaiheessa meidän tiedon tuotannon ja arvioinnin toimintaan ja erityisesti vuoden 2021 peruspalvelujen arviointiin - sen asetelmiin, tuloksiin, johtopäätöksiin ja toimenpide-ehdotuksiin. Tuonnempana pyrimme nostamaan muitakin mielenkiintoisia asioita omasta toiminnastamme kuultavaksi. Minä olen ylitarkastaja Mustikkamäki ja työskentelen Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirastossa. Minulla oli ensimmäisessä jaksossa vieraana Kristiina Kontiainen Etelä-Suomen avista sekä Susanne Ahlroth avien ruotsinkielisestä yksiköstä. Oli mukava saada heidät mukaan keskustelemaan peruspalvelujen arvioinnista yhdessä. Mitä kuuluu och hur står det till, Kristiina ja Susanne? Ja kerrottakoon vielä että podden är delvis på svenska, men jag låter de mera svensktalande ta ansvar för flerspråkighet – även denna gång.

[Kristiina] Kiitos! Arviointi on tehty ja jatkojalostus alkaa.

[Susanne] Jättetrevligt att vara här tillsammans med er, första gången på länge då vi kan träffas. Så det känns riktigt bra.

[Mika] On se hieno juttu olla pitkästä aikaa saman pöydän ääressä. Me ollaan viimeksi tavattu Tampereella syksyllä [2021].

[Susanne] Ja, det var kort tid där det var möjligt att träffas då, det var november och sen blev det igen strängare restriktioner. Men hoppas vi kan fortsätta så här.

[Susanne] Ja, det var kort tid där det var möjligt att träffas då, det var november och sen blev det igen liksom strängare restriktioner. Men hoppas vi kan fortsätta så här.

[Kristiina] Niinpä.

[Mika] Joo, nyt ollaan tosiaan peruspalvelujen arvioinnin tulosten ja oikeastaan sen koko prosessin parissa tässä tänään ja tulevina tulevina aikoina. Tota, mulla oli semmoinen ajatus, että oltaisiin voitu tässä ihan ensimmäisenä keskustella tosiaan siitä, että mistä tässä peruspalvelujen arvioinnissa tai PPA:ssa tai pepassa - rakkaalla lapsella on monta nimeä - niin mistä tässä on kysymys. Mä olisin voinut niinkun ensimmäiseksi Kristiina kysyä sulta, että sä voisit vähän alustaa ja taustoittaa sitä että mistä tässä pepassa siis on kysymys, miksi aluehallintovirasto tekee tämmöistä arviointityötä ja miten sitä tehdään ja mitä me ollaan tässä viime vuosina arvioitu?

[Kristiina] Joo, ensin semmoinen paperinmakuinen vastaus, että koska laki edellyttää, aluehallintovirastolaki edellyttää, että avit arvioi näitä peruspalveluita, eli sitä mitenkä kansalaiset saavat peruspalveluja käyttöönsä. Täähän on tuota valtakunnallinen arviointi, tässä on useita toimialoja, tänä vuonna on pääasiassa nyt opetustoimi, nuoriso ja liikunta ja kulttuuripalvelujen arviointi. Meillä on velvollisuus valvoa sitä että nää peruspalvelut on sitten kaikkien ihmisten saatavilla ja tämä arviointi on sekin yksi tapa katsoa, että mitenkä se toteutuu. Ja sitten tää arviointi on tietenkin sillä tavalla, että me ikään kuin kuvataan että mikä on se tilanne, mutta sitten toisaalta meillä on se idea, että me ikään kuin annetaan suosituksia tai suuntaviivoja että mitä kannattaisi tehdä, että ne peruspalvelut olisi kaikkien saavutettavissa. Ja sittenhän tää on ihan tämmöinen, me kerätään ikään kuin tietopakettia ja nykyään puhutaan paljon tästä tiedolla johtamisesta ja siitä, että tarvitaan niin kun taustatietoa päätöksenteon tueksi. Niin se on niinku yks semmoinen keskeinen asia, mikä tuota meillä tässä on tietenkin tavoitteena. Tiedon kerääminen ja sen jakaminen, ja meitä ohjaavat ministeriöt ohjaavat myös sitten tämän arvioinnin tekoakin. Sillä tavalla ne tehdään tiiviissä yhteistyössä ministeriöiden kanssa - pääasiassa nyt sillä tavalla, että keskustellaan mistä, mitä arvioidaan, ja sitten se arviointi tehdään täällä aluehallintovirastossa, ja ministeriöt sitten toivottavasti pystyvät käyttämään näitä arvioinnin tuloksia niin sitten lakien valmisteluun, ja tuota esimerkiksi valtionavustusten myöntöperusteisiin ja tämän tapaisiin asioihin. Ja me ollaan tässä kirjastotoimessa, meillä on sillä tavalla hyvä tilanne, että me voidaan niinku sanoa että meidän arviointiraportti [on] luettu siellä ministeriössä, että se on ihan, ihan kiva että ei ole mennyt hukkaan se työ. Kun tietenkin sitten se yksi mikä on tärkeä juttu on se, että me yritetään siinä arviointiraportin, niissä toimenpide-ehdotuksissa niinkuin antaa, ja kunnille ja kirjastoille meidän tapauksissa, niin tukea siihen, että mihinkä suuntaan kannattaisi mennä tässä tuota kirjastopalvelujen kehittämisessä.

[Mika] Ja varmaan tärkein huomio, että sitä niinku ei tehdä pelkästään sen lain kirjaimen täyttämiseksi vaan aidosti se tavoite on tukea kirjastoja niinku heidän toiminnassaan, ja viestittää myös niille kunnille tavallaan kirjastojen emo-organisaatioina, että tältä se teidän lapsenne kenttä näyttää ja tällaisia asioita siellä on liikkeessä.

[Susanne] Ja eftersom den här utvärderingen görs både regionalt och nationellt så får vi en ganska bra täckande information om hur landet ligger, då det gäller biblioteken och den här informationen och de här åtgärdsförslagen som här ju också ingår i den här rapporten, kan vara grundsyn för nationella bibliotekspolitiken, resursstyrningen till exempel, men också i kommunerna för ledarskapet. Och speciellt här i årets utvärdering har vi utvärderat ledarskap, det kan ge mål och några av nycklarna för arbetet i kommunerna.

[Mika] Minkälainen aikajänne näissä peruspalvelujen arvioinneissa on siis, eli kuinka usein näitä tehdään?

[Kristiina] Joka toinen vuosi, ja tuota meillä on ollut tässä kirjastotoimessa tavoitteena sekin, että me arvioidaan samoja asioita tietyin väliajoin. Esimerkiksi tämänkertainen arviointikohde, joka oli tämä henkilöstön riittävyys ja henkilöstön osaamisen riittävyys ja johtaminen, niin sitä arvioitiin viimeksi sitten 10 vuotta sitten. Ja tuota edellisenä kertana me arvioitiin pari vuotta sitten kirjastotiloja, ja sitten on arvioitu kirjastoja  lukutaidon edistäjinä, ja sitten lasten ja nuorten kirjastopalveluita. Eli hyvin tämmöisiä keskeisiä asioita, kirjaston ihan niitä perustoimintoja.

[Mika] Eli saadaan vähän semmoista ajallista perspektiiviä myös siihen, että miten tosiaan, miten se kenttä on muutoksessa ja ehkä pystytään tekemään sitten myös kirjastoille näkyväksi sitä meidän vinkkelistä, että miten se heidän pelikenttä muuttuu. Haluatko Susanne täydentää?

[Susanne] Jag tänker på det att den här utvärderingen av bibliotekets verksamhet hör till regionförvaltningsverket också enligt bibliotekslagen, och den här utvärderingen av basservicen är ett sätt att utvärdera bibliotekets verksamhet, men så har vi också sätt som verksamhetsstatistiken och olika användar- och befolkningsenkäter och utredningar. D här basserviceutvärderingen gör vi vartannat år och meningen är ju inte med det här att inspektera hur biblioteken eller kommunerna sköter sig, utan att ta fram information som hjälper kommunerna och också stadsförvaltningen att formulera målsättningar för framtiden och kanske hitta verktyg för att förverkliga tillgängliga och jämlika och också kvalitativt goda bibliotekstjänster för hela landet. Och det är ju just det som basserviceutvärderingen mäter, tillgången till basservicen i kommunerna och där är bibliotekens tjänster en del av den basservicen, och hur kommunerna förverkligar den med de statsandelar som de får. Det är därför staten också vill utvärdera, hur de här statsandelarna används för invånarnas bästa.

[Kristiina] Joo, se on ihan hyvä muistaa se, että tuota kunnat saavat edelleenkin valtionosuutta siihen kirjaston toimintaan, vaikka sitä ei oo erikseen korvamerkitty, ja sen takia on tärkeä niinku tämmöisiä arviointeja tehdä, että mitenkä se toimii kirjastopalvelut kunnassa

[Mika] Ja se on niinku mielenkiintoinen ajatus toi, että tää nyt vaikka, tää on niinku iso kokonaisuus tää peruspalvelujen arviointi, niinku meillä kirjastotoimessakin se on iso pyöräytys joka toinen vuosi, kun sitä tehdään, mutta tavallaan se kehys jossa se tehdään ja jossa niitä tuloksia käytetään on niin kun laajempi sitten siinä mielessä, että arvioidaan avin toimesta myös muita niitä kunnan peruspalveluja. Ja sitten kun tää yhdistetään niihin, niin kunnalla itsellään on mahdollisuus katsoa laajemmin sitä, että mitä heidän palveluille nyt kuuluu arvioivan viranomaisen niinku näkökulmasta. Että sillä tavalla niin kun, kun sitä pohtii kunnan näkökulmasta, niin siinä on niin kun laajempia käytön mahdollisuuksia, mutta sitten toisaalta kun pohtii just sitä meidän tiedontuotannon ja arvioinnin tehtävää laajemmin, niin tää on niinku yksi osa tää peruspalvelujen arviointi meidän oman tiedon tuotannon laajempaa palettia. Ja nää on varmaan semmoisia, jotka on vuorovaikutuksessa niin kun keskenään myös sitten meillä?

[Susanne] Precis, vi tittar ju ofta också på fenomen med hjälp av olika utredningar, eller verksamhetsstatistiken, och ser hur de är kopplade till varandra.

[Kristiina] Joo, me saadaan kuvaa, ja yleiskuva siitä että mikä on tilanne. Ja mä, tai kun toivotaan, että sitten kunnissa saadaan ikään kuin semmoista vertailutietoa, että kunnat voi itse katsoa sitten sen oman palvelunsa tilanne vertaamalla siihen keskimääräiseen tulokseen, mitä nyt saadaan tästä arviointiraportissa.

[Mika] Tota, jos vielä otettais tähän niinku lyhyesti vähän, ei lähdetä vielä perkaamaan varsinaisia sisältöjä, mutta ihan lyhyesti tähän loppuun vielä sitä, että mitä tällä kierroksella lähdettiin siis selvittämään? Jos kerrataan se vielä, että mikä oli niinku teema ja tiedonintressi tässä viimeisimmässä arvioinnissa?

[Kristiina] Joo, niin kun aina, niin lähdetään laista liikkeelle, mikä kuulostaa jotenkin tylsältä, mutta niin se vaan on, koska sitten laki määrittelee, että mitä minkälaisia palveluita kunnassa pitää olla. Niin 2017 kun tuli kirjastolaki, uusi kirjastolaki, uudistettu kirjastolaki voimaan, niin me halutaan tai haluttiin tietää, että miten se toteutuu nyt sitten se uudistettu laki niin henkilöstön ja johtamisen osalta. Että onko sitä osaavaa henkilöstöä riittävästi, johdetaanko kirjastoja ylipäätään. Ja sitten me hyvin paljon mietittiin sitä, että mitä se tarkoittaa kun laissa on sanottu, että pitää olla riittävä määrä osaavaa henkilöstöä, niin tämä ”riittävä” olisi sitten se, mitä me niinku mietittiin vähän perusteellisemmin tässä arvioinnissa.

[Susanne] Jag vill kommentera till det här, vad betyder det här i lagparagraf sjutton, alltså kompetensparagrafen. Vad betyder det här ”tillräckligt”, för att det är ett ord som han väckt många frågor också i biblioteken, och är alltså inte helt vattentätt på det sättet som det är beskrivet där. Men den här lagen som trädde i kraft 2017, ändrade ju starkt på behörighetskraven på personalen och det har funnits ett behov av att utvärdera hur den här uppluckringen av kraven har inverkat på kompetensen och ledarskapet på biblioteken. Och nu då det hade gått fem år sedan den nya lagen trädde i kraft, ansåg vi tillsammans med ministeriet, att det är dags att ta det här som tema och jämföra till den föregående utvärderingen som bygger på uppgifter från 2012, 10 år tillbaka, att hur har de ändrat, har de förändrats på något sätt, i vilken riktning.

[Mika] Kiitos mielenkiinnosta ja tervetuloa mukaan tuleviin jaksoihin, joissa jatkamme peruspalvelujen arvioinnin purkamista ja kuulemme lisää Ääniä ylitarkastuksen maailmasta. Käy tutustumassa myös aluehallintoviraston blogeihin, joissa avaamme kirjastotoimeen liittyviä asioita säännöllisesti. Blogit löytyvät osoitteesta avi.fi/blogi. Ja laita saman tien seurantaan kanavamme sosiaalisessa mediassa. Sekä Twitterissä että Facebookissa meidät löytää hakusanalla AVI Kirjastotoimi. Moi moi!