kunnes

Finnish

Etymology

From the pronominal stem ku- (also in kuka and kun) +‎ -nnes, a terminative suffix. Compare Ingrian kunis and dialectal sinnes, the adverbial sublative suffix -nne and the adverbial lative suffix -s.

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈkunːes/, [ˈkunːe̞s̠]
• Rhymes: -unːes
• Hyphenation^(key): kun‧nes

Conjunction

kunnes

1. (subordinating) until, till

   Osoitamme mieltämme kunnes saamme tahtomme läpi.

   We will demonstrate until our demands are met.

Derived terms

• phrases: kunnes kuolema meidät erottaa, kunnes toisin todistetaan

Related terms

• kun

Further reading

• “kunnes”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎^[1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-02

Anagrams

• sen kun