kynä

Tulostettavaa versiota ei enää tueta ja siinä voi olla renderöintivirheitä. Päivitä selaimesi kirjanmerkit ja käytä selaimen tavallista tulostustoimintoa sen sijaan.

Katso artikkeli Kynä Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi

Substantiivi

kynä (10)

(anatomia) linnun sulan ruodin ontto tyviosa
väline, aiemmin sulkakynä, jolla voi piirtää tai kirjoittaa
(murteellinen) kuurna
Terva valuu kynää pitkin hautasuppilosta haudan ulkopuolelle ja edelleen tynnyriin.

Ääntäminen

IPA: /ˈkynæ/, [ˈk̟ʷynæ]

tavutus: ky‧nä

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	kynä	kynät
genetiivi	kynän	kynien (kynäin)
partitiivi	kynää	kyniä
akkusatiivi	kynä; kynän	kynät
sisäpaikallissijat
inessiivi	kynässä	kynissä
elatiivi	kynästä	kynistä
illatiivi	kynään	kyniin
ulkopaikallissijat
adessiivi	kynällä	kynillä
ablatiivi	kynältä	kyniltä
allatiivi	kynälle	kynille
muut sijamuodot
essiivi	kynänä	kyninä
translatiivi	kynäksi	kyniksi
abessiivi	kynättä	kynittä
instruktiivi	–	kynin
komitatiivi	–	kynine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	kynä-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

(kirjoitusväline) sulan kärkeen muotoiltiin vuolemalla terä musteelle tai tuššille

Käännökset

1. sulan ruodin ontto tyviosa

englanti: quill, calamus
espanja: cálamo m.
latgalli: spolva f.

saksa: Feder f., Kiel m.
ukraina: перо n.
viro: suleputk

2. kirjoitusväline

azeri: qələm
englanti: (mustekynä) pen, (lyijykynä) pencil; (sulkakynä tai kuvaannollisesti) quill
espanja: (lyijykynä) lápiz, (kuulakärkikynä) bolígrafo, (mustekynä) pluma
italia: penna f.
latgalli: raksteitivs m.
latina: calamus m., penna f., stilus m.
puola: pióro n.
ranska: plume f., (mustekynä) stylo m., (lyijykynä) crayon m.
romani (Suomen): ranniboskiero

romania: pix n.
ruotsi: penna
saksa: Stift m.; sulka~, mustekynän kärki Feder f.; puhek. Schreiber m.
turkki: kalem
ukraina: (lyijy- tai värikynä) олівець m., (mustekynä) ручка; (sulkakynä t. kuvaannollisesti) перо
unkari: toll
uzbekki: qalam
venäjä: (lyijykynä tms.) карандаш, (mustekynä) ручка; (sulkakynä t. kuvaannollisesti) перо
viro: pliiats; sulg

Liittyvät sanat

Johdokset

substantiivit: kynäelmä
verbit: kyniä, kynäillä

Yhdyssanat

aniliinikynä, ehostuskynä, huopakynä, huultenrajauskynä, insuliinkynä, kajaalikynä, kirvesmiehenkynä, kivikynä, kolikynä, korostekynä, kosmoskynä, kuitukynä, kuivamustekynä, kulmakynä, kuulakynä, kuulakärkikynä, kynäjalava, kynäjousi, kynäkaukalo, kynäkotelo, kynälamppu, kynämies, kynäniekka, kynäniska, kynänjälki, kynänkärki, kynänkäyttäjä, kynänpätkä, kynänpää, kynänteroitin, kynänterä, kynänvarsi, kynänveto, kynäpiirros, kynäsota, kynäteline, laapiskynä, liimakynä, lukukynä, lyijykynä, meikkikynä, mustekynä, punakynä, rajauskynä, rasvakynä, ruokokynä, silmänrajauskynä, sinikynä, sinipunakynä, sulkakynä, säiliökynä, timpurinkynä, tussikynä, täytekynä, valokynä, värikynä

Idiomit

kynä on miekkaa mahtavampi

Aiheesta muualla

kynä Kielitoimiston sanakirjassa
Kysymyksiä ja vastauksia sanojen alkuperästä: Kynä. Kotimaisten kielten keskus
Artikkeli 1187 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa