Siirry sisältöön

lupa

Wikisanakirjasta
Versio hetkellä 20. huhtikuuta 2024 kello 13.29 – tehnyt HunsBot (keskustelu | muokkaukset) (Lisätty aiheesta muualla: Suomen viittomakielten verkkosanakirja (Suvi))
Katso myös: lūpa

Suomi

Substantiivi

lupa (10-E)

  1. päättävässä asemassa olevan antama suostumus jonkin tekemiseen
    Äiti ei anna lupaa.
    Ei sinne saa omin luvin mennä!
    Saanko luvan?
  2. viranomaisen antama oikeus jonkin tekemiseen
  3. (vanhahtava) koulusta annettu loma
    Koulun luvalla menemme mummolaan.

Ääntäminen

  • IPA: /ˈlupɑ/
  • tavutus: lu‧pa

Taivutus

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi lupa luvat
genetiivi luvan lupien
(lupain)
partitiivi lupaa lupia
akkusatiivi lupa;
luvan
luvat
sisäpaikallissijat
inessiivi luvassa luvissa
elatiivi luvasta luvista
illatiivi lupaan lupiin
ulkopaikallissijat
adessiivi luvalla luvilla
ablatiivi luvalta luvilta
allatiivi luvalle luville
muut sijamuodot
essiivi lupana lupina
translatiivi luvaksi luviksi
abessiivi luvatta luvitta
instruktiivi luvin
komitatiivi lupine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo luva-
vahva vartalo lupa-
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia

indoeurooppalainen, mahdollisesti germaaninen laina[1]

Käännökset

Liittyvät sanat

Johdokset
Yhdyssanat

arpajaislupa, aseenkantolupa, elinkeinolupa, hallussapitolupa, hirvenkaatolupa, hirvilupa, huvilupa, jatkokäsittelylupa, julkaisulupa, kaatolupa, kauttakulkulupa, kulkulupa, lakkolupa, liikennelupa, lupa-anomus, lupabyrokratia, lupahakemus, lupakirja, lupalappu, lupamaksu, lupapäivä, lupapäätös, lupatarkastaja, luvananto, luvanhaku, luvanvarainen, lähtölupa, maahantulolupa, maahantuontilupa, oleskelulupa, opetuslupa, poikkeuslupa, poistumislupa, rakennuslupa, saarnalupa, siirtolupa, taksilupa, televisiolupa, toimilupa, tuontilupa, työlupa, valituslupa, vientilupa, ympäristölupa

Aiheesta muualla

  • lupa Kielitoimiston sanakirjassa
  • lupa Tieteen termipankissa
  • Artikkeli 497 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa

Espanja

Substantiivi

lupa f. (monikko lupas)

  1. suurennuslasi; luuppi
    mirar con lupa – tarkastella suurennuslasin kanssa
    Necesito una lupa para poder leer este texto. – Tarvitsen suurennuslasin voidakseni lukea tämän tekstin.

Indonesia

Verbi

lupa

  1. unohtaa

Italia

Substantiivi

lupa f. (monikko lupe [luo])

  1. (naaras)susi

Liittyvät sanat

Kroaatti

Verbi

lupa

  1. (taivutusmuoto) yksikön 3. persoonan preesens verbistä lupati

Latina

Substantiivi

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
nominatiivi lupa lupae
akkusatiivi lupam lupās
genetiivi lupae lupārum
datiivi lupae lupīs
ablatiivi lupā lupīs

lupa f. (1)

  1. (naaras)susi
  2. prostituoitu, huora

Liittyvät sanat

Synonyymit

Portugali

Substantiivi

lupa f. (monikko lupas)

  1. luuppi; suurennuslasi

Puola

Substantiivi

lupa f.

  1. luuppi; suurennuslasi

Tšekki

Substantiivi

lupa f.

  1. luuppi; suurennuslasi

Viitteet

  1. Kaisa Häkkinen: Suomi on kuuden kerroksen kieli. Tiede, 2018. Artikkelin verkkoversio (doc).