aro

Katso myös: Aro, aró, äro

Kansainvälinen

Lyhenne

aro

1. araonan kielitunnus (kolmikirjaiminen, ISO 639-2)

Suomi

Substantiivi

aro (1)

1. luonnonvaraisen heinä- ja ruohokasvillisuuden ja joskus myös pensaiden peittämä verrattain kuiva ja puuton kasvillisuusvyöhyke
2. kostea ranta- tai luonnonniitty (Juslen 1745)

Ääntäminen

• IPA: /ˈɑro/
• tavutus: a‧ro

Käännökset

1. luonnonvaraisen heinä- ja ruohokasvillisuuden ja joskus myös pensaiden peittämä verrattain kuiva ja puuton kasvillisuusvyöhyke

azeri: çöl englanti: steppe saksa: Steppe f.

turkki: bozkır uzbekki: dasht

Liittyvät sanat

• pusta, preeria, pampa, steppi

Yhdyssanat

aroaasi, aroeläin, arohumala, arohyyppä, arokakadu, arokana, arokasvi, arokettu, arokissa, arokosteikko, arolammas, arolilja, arosuohaukka, arotasku, arovarpushaukka, arovyöhyke, heinäaro

Aiheesta muualla

• aro Kielitoimiston sanakirjassa
• aro Suomen murteiden sanakirjassa
• aro Tieteen termipankissa
• aro Suomen etymologisessa sanakirjassa

Englanti

Substantiivi

aro (monikko aros)

1. (slangia) aromantikko, aromanttinen henkilö

Espanja

Substantiivi

aro m. (monikko aros)

1. vanne; rengas

   los aros de cebolla – sipulirenkaat

2. (koneenosa) rengas

Aiheesta muualla

• aro Real Academia Españolan sanakirjassa (espanjaksi)

Esperanto

Substantiivi

aro

1. joukko

Ido

Substantiivi

aro

1. (yksikkö) aari

Suomen romani

Prepositio

aro

1. vastaa suomen illatiivia ja inessiiviä (sisällä, sisälle)