Siirry sisältöön

järkytys

Wikisanakirjasta

Suomi

[muokkaa]

Substantiivi

[muokkaa]

järkytys (39)

  1. järkyttyminen

Ääntäminen

[muokkaa]
  • IPA: /ˈjærkyt̪ys/
  • tavutus: jär‧ky‧tys

Taivutus

[muokkaa]
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi järkytys järkytykset
genetiivi järkytyksen järkytysten
järkytyksien
partitiivi järkytystä järkytyksiä
akkusatiivi järkytys;
järkytyksen
järkytykset
sisäpaikallissijat
inessiivi järkytyksessä järkytyksissä
elatiivi järkytyksestä järkytyksistä
illatiivi järkytykseen järkytyksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi järkytyksellä järkytyksillä
ablatiivi järkytykseltä järkytyksiltä
allatiivi järkytykselle järkytyksille
muut sijamuodot
essiivi järkytyksenä järkytyksinä
translatiivi järkytykseksi järkytyksiksi
abessiivi järkytyksettä järkytyksittä
instruktiivi järkytyksin
komitatiivi järkytyksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo järkytykse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
järkytys-

Etymologia

[muokkaa]

Käännökset

[muokkaa]

Liittyvät sanat

[muokkaa]

Aiheesta muualla

[muokkaa]