Siirry sisältöön

lukija

Wikisanakirjasta

Suomi

[muokkaa]

Substantiivi

[muokkaa]

lukija (12)

[1] Lukija
  1. ihminen, joka lukee
  2. (tietotekniikka) laite tai ohjelma, joka lukee tietoa
  3. ortodoksisessa kirkkokunnassa jumalanpalveluksissa lukeva mieshenkilö. Lukijan aste on pappeuden asteista ensimmäinen ja he kuuluvat ipodiakoneiden ohella alempaan papistoon

Ääntäminen

[muokkaa]
  • IPA: /ˈlukijɑ/
  • tavutus: lu‧ki‧ja

Taivutus

[muokkaa]
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi lukija lukijat
genetiivi lukijan lukijoiden
lukijoitten
(lukijain)
partitiivi lukijaa lukijoita
akkusatiivi lukija;
lukijan
lukijat
sisäpaikallissijat
inessiivi lukijassa lukijoissa
elatiivi lukijasta lukijoista
illatiivi lukijaan lukijoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi lukijalla lukijoilla
ablatiivi lukijalta lukijoilta
allatiivi lukijalle lukijoille
muut sijamuodot
essiivi lukijana lukijoina
translatiivi lukijaksi lukijoiksi
abessiivi lukijatta lukijoitta
instruktiivi lukijoin
komitatiivi lukijoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo lukija-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia

[muokkaa]

johdettu verbistä lukea

Käännökset

[muokkaa]

Liittyvät sanat

[muokkaa]
Yhdyssanat
[muokkaa]

ajatustenlukija, koodinlukija, kuvanlukija, lukijakirje, lukijakunta, lukijamatka, lukijatutkimus, mittarinlukija, oikaisulukija, oikolukija, uutistenlukija, viivakoodinlukija

Aiheesta muualla

[muokkaa]
  • lukija Kielitoimiston sanakirjassa
  • lukija Tieteen termipankissa