tarmokkuus

Suomi

Substantiivi

tarmokkuus (40)

se, että on tarmokas

Ääntäminen

IPA: /ˈt̪ɑrmokːuːs/
tavutus: tar‧mok‧kuus

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	tarmokkuus	tarmokkuudet
genetiivi	tarmokkuuden	tarmokkuuksien
partitiivi	tarmokkuutta	tarmokkuuksia
akkusatiivi	tarmokkuus; tarmokkuuden	tarmokkuudet
sisäpaikallissijat
inessiivi	tarmokkuudessa	tarmokkuuksissa
elatiivi	tarmokkuudesta	tarmokkuuksista
illatiivi	tarmokkuuteen	tarmokkuuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	tarmokkuudella	tarmokkuuksilla
ablatiivi	tarmokkuudelta	tarmokkuuksilta
allatiivi	tarmokkuudelle	tarmokkuuksille
muut sijamuodot
essiivi	tarmokkuutena	tarmokkuuksina
translatiivi	tarmokkuudeksi	tarmokkuuksiksi
abessiivi	tarmokkuudetta	tarmokkuuksitta
instruktiivi	–	tarmokkuuksin
komitatiivi	–	tarmokkuuksine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	tarmokkuude-
vahva vartalo	tarmokkuute-
konsonantti- vartalo	tarmokkuut-

Etymologia

sanan tarmokas vartalosta tarmokk- ja suffiksista -uus

Käännökset

1. se, että on tarmokas

Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne.
Huomaa, että voit lisätä vieraskielisiä käännöksiä vain suomenkielisille sanoille.
Etsi käännöksiä: tänne viittaavat sivut, englanninkielinen Wikisanakirja.

Aiheesta muualla

tarmokkuus Kielitoimiston sanakirjassa