Paarmat

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tulostettavaa versiota ei enää tueta ja siinä voi olla renderöintivirheitä. Päivitä selaimesi kirjanmerkit ja käytä selaimen tavallista tulostustoimintoa sen sijaan.
Tämä artikkeli käsittelee hyönteisiä. Paarma-sanan muita merkityksiä on täsmennyssivulla.
Paarmat
Sokkopaarma (Chrysops relictus)
Sokkopaarma (Chrysops relictus)
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Niveljalkaiset Arthropoda
Luokka: Hyönteiset Insecta
Alaluokka: Siipikantaiset Pterygota
Ylälahko: Neoptera
Lahko: Kaksisiipiset Diptera
Alalahko: Kärpäset Brachycera
Heimo: Paarmat
Tabanidae
Latreille, 1802
Alaheimot
Katso myös

  Paarmat Wikispeciesissä
  Paarmat Commonsissa

Paarmat (Tabanidae) on kärpäsiin kuuluva hyönteisheimo. Paarmoja on maailmassa noin 2 500 lajia, joista Suomessa esiintyy 39. Paarmanaaraat käyttävät ravinnokseen ihmisen ja muiden suurten nisäkkäiden verta.

Tuntomerkit

Paarmojen paras tuntomerkki on niiden siipisuonitus. Paarmojen siiven kärkeen tulee Y-mäisesti kahtia haarautuva suoni, jonka haarat yhtyvät siiven reunaan sen kärjen eri puolilla. Paarman silmät ovat hyvin suuret ja täyttävät koko pään. Tuntosarvet ovat pitkät ja sojottavat eteen.[1]

Suomessa tavattavat paarmasuvut eroavat toisistaan ulkonäöltään. Suppupaarmat ovat pieniä ja harmahtavia. Levossa ne pitävät siipiään laskostettuina ruumiin päällä supussa. Sokkopaarmat ovat värikkäitä, niiden ruumiissa on mustia ja vaaleita raitoja ja läiskiä, ja niiden silmät ovat vihreät ja säihkyvät auringonvalossa. Sokkopaarmat pitävät siipiään kolmiomaisesti. Varsinaiset paarmat ovat suurikokoisia, harmahtavan tai rusehtavan sävyisiä, ja monella lajilla on takaruumiissa oranssinrusehtavat läiskät.[2]

Esiintyminen Suomessa

Suomessa esiintyy 39 paarmalajia, jotka kuuluvat kuuteen sukuun.[3] Niistä ihmisen kannalta merkittävimpiä ovat sokkopaarmat, suppupaarmat ja varsinaiset paarmat.[4] Noin puolet Suomen lajeista esiintyy koko maassa. Osa lajeista esiintyy vain etelämmässä, ja pari lajia vain Lapissa. Pohjoisen Suomen olosuhteet ovat paarmoille hyvät, sillä siellä on runsaasti soita ja kosteikkoja. Tämän vuoksi monia lajeja tavataan siellä muuta Suomea runsaslukuisempina.[5]

Suomen paarmalajit suvuittain:[3]

Elintavat

Paarma viihtyy vesistöjen ja kosteikkojen läheisyydessä, sillä sen toukat elävät matalassa vedessä ja rantalietteessä. Vahvana lentäjänä se pystyy siirtymään kauas synnyinsijoiltaan.[7]

Kun paarman toukka kuoriutuu noin viikon kuluttua muninnasta, se putoaa veteen tai kosteaan rantalietteeseen. Toukka kehittyy aikuiseksi hitaasti – kahdessa tai kolmessa vuodessa – ja pohjoisessa jopa sitäkin hitaammin. Se luo nahkansa monta kertaa. Toukka syö muita hyönteisiä ja selkärangattomia. Sokkopaarman toukka on erikoistunut kuolleisiin ja mätäneviin eläinten ja kasvien jätteisiin.[8]

Aikuisen paarman elinikä on kaksi tai kolme viikkoa. Suomessa varhaisimmat paarmat alkavat lennellä toukokuun lopulla. Niitä esiintyy eniten keskikesällä, ja heinäkuun lopussa ne alkavat vähetä. Paarmat lentelevät erityisesti aurinkoisella ja heikosti tuulisella säällä.[9]

Koiraat järjestävät soidintanssin alkukesällä auringonnousun aikaan. Ne kokoontuvat parviin, joissa on enintään 20 yksilöä. Ne leijailevat noin puolen metrin välein ja tönivät toisiaan syrjemmälle. Naaraat seuraavat koiraiden lentelyä ja valitsevat paritteluun parhaan ja rohkeimman koiraan.[10]

Naaraat etsivät veriannosta, josta saamallaan ravinnolla ne tuottavat joukon munia, munien ne sopivalle alustalle. Koiraiden ainoa tehtävä on löytää parittelukumppani. Ne eivät siksi tarvitse verta, vaan ne syövät kukkien mettä ja kirvojen mesikastetta. Paarmat syövät myös erilaista nestemäistä eläinperäistä ainesta.[11]

Veriateriaa etsivä paarma löytää kohteensa hyvän kaukonäkönsä avulla. Lähietäisyydellä se suunnistaa iholle lämmön ja hienhajun ohjaamana. Paarman suuosat muistuttavat rosoreunaista pistopuukkoa. Niillä naaras puree kohteensa ihoon reiän, josta se imee verta.[1] Varsinaisten paarmojen purema on suurempi ja kivuliaampi kuin muiden paarmasukujen.[12] Puremasta jää iholle verta vuotava haava, joka aiheuttaa paukaman ja kutinaa. Herkimmät ihmiset voivat saada pahojakin iho-oireita. Haava voi tulehtua, jos muut kärpäset pääsevät tuomaan siihen bakteereita. Nauta voi kärsiä paarmoista niin pahoin, että se laihtuu ja sen maidontuotanto laskee huomattavasti.[13] Suomessa paarmat levittävät jänisruttoa ja pernaruttoa, joista ei ihmiselle kuitenkaan ole kovin suurta vaaraa. Tropiikissa paarmat levittävät ihmiseen ja karjaan paljon pahempia tauteja, kuten uniloisia ja onkokerkiaaseja.[14]

Uhat

Paarmat ovat hyönteissyöjälintujen, petokärpästen, petopistiäisten, ampiaisten ja sudenkorentojen ruokaa. Loispistiäiset munivat paarman munien sisään.[15]

Lähteet

  • Itämies, Juhani: Paarman puremaa: Tietoa ja tarinaa kesän pistäjistä. F-Kustannus, 2008. ISBN 978-952-461-157-2

Viitteet

  1. ↑ a b Itämies 2008, s. 10–11.
  2. ↑ Itämies 2008, s. 11–12.
  3. ↑ a b Paarmat – Tabanidae Suomen Lajitietokeskus. Viitattu 28.6.2021.
  4. ↑ Itämies 2008, s. 11.
  5. ↑ Itämies 2008, s. 19.
  6. ↑ https://yle.fi/uutiset/3-11999602
  7. ↑ Itämies 2008, s. 19–20.
  8. ↑ Itämies 2008, s. 25–28.
  9. ↑ Itämies 2008, s. 13.
  10. ↑ Auts, paarma! Suomen Luonto. 4.7.2016. Viitattu 16.11.2017.
  11. ↑ Itämies 2008, s. 8, 13.
  12. ↑ Itämies 2008, s. 17.
  13. ↑ Itämies 2008, s. 22.
  14. ↑ Itämies 2008, s. 24.
  15. ↑ Itämies 2008, s. 25.

Aiheesta muualla

Taksonitunnisteet
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Paarmat&oldid=22514032”