Asianomistaja
Asianomistaja on luonnollinen tai oikeushenkilö, jonka oikeutta tai etua rikos on loukannut, tai johon rikos on kohdistunut. Suomessa toisin kuin lähes kaikissa muissa maissa asianomistajalla on toissijainen syyteoikeus, eli hän voi vaatia tuomioistuinta tuomitsemaan syytetylle rangaistuksen. Asianomistaja saa itse nostaa syytteen rikoksesta vain, jos virallinen syyttäjä on päättänyt jättää syytteen nostamatta tai jos esitutkintaviranomainen taikka syyttäjä on päättänyt, ettei esitutkintaa toimiteta tai että esitutkinta keskeytetään taikka lopetetaan.[1] Virkarikosten ja väärän ilmiannon osalta asianomistajalla on kuitenkin syyteoikeus ilman syyttäjän edeltävää ratkaisua.[1]
Asianomistajalla on oikeus yhtyä virallisen syyttäjän tai toisen asianomistajan nostamaan syytteeseen ja vedota uuteen seikkaan syytteen tueksi. Asianomistaja voi hakea muutosta asiassa annettuun ratkaisuun siitä riippumatta, onko hän käyttänyt asiassa puhevaltaa.[1]
Asianomistajarikokset ovat sellaisia henkilön yksityisiin intresseihin liittyviä rikoksia, joiden osalta virallinen syyttäjä ei voi nostaa syytettä ilman asianomistajan tekemää syyttämispyyntöä.[2]
Jos joku on rikoksen johdosta saanut surmansa, hänen leskellään ja lapsillaan on oikeus käyttää asianomistajan syyteoikeutta. Mikäli surmansa saaneella ei ole leskeä eikä lapsia, on hänen vanhemmillaan ja sisaruksillaan oikeus käyttää syyteoikeutta. Surmansa saaneen vanhemmilla ja sisaruksilla on oikeus käyttää syyteoikeutta myös siinä tapauksessa, että joku tai jotkut niistä, joilla on ensisijainen oikeus käyttää asianomistajan syyteoikeutta, on epäiltynä kyseisestä rikoksesta.[3]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c Laki oikeudenkäynnistä rikosasioissa 1 luku 14 §. . Ajantasainen lainsäädäntö. Finlex
- ↑ Vuorenpää, Mikko: Prosessioikeuden perusteet, s. 131. Helsinki: Talentum, 2009.
- ↑ Laki oikeudenkäynnistä rikosasioissa 1 luku 17 §. Ajantasainen lainsäädäntö. Finlex