The Dead Boys
| The Dead Boys | |
|---|---|
 |
|
| Tiedot | |
| Toiminnassa | 1976–1979, 1987, 2004–2005 |
| Tyylilaji | punk rock, glam punk |
| Kotipaikka |
 Cleveland, Ohio, Yhdysvallat |
| Laulukieli | englanti |
| Entiset jäsenet | |
| Levy-yhtiö |
Sire, Bomp!, Revenge, Hell Yeah, Bacchus, Bad Boy, Cold Front, Relativity |
The Dead Boys oli yhdysvaltalainen punkyhtye Clevelandista, Ohion osavaltiosta. Yhtye oli aktiivinen vuosina 1976–1979. Sen tunnetuimpia kappaleita ovat ”Sonic Reducer” ja ”Ain't It Fun”. The Dead Boys oli ensimmäisiä punkyhtyeitä.[1]
Perustaminen ja 1970-luku
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]The Dead Boys syntyi yhtyeestä Rocket From The Tombs ja oli alkuperäiseltä nimeltään Frankenstein. Uuteen kokoonpanoon kuuluivat laulaja Stiv Bators, kitaristit Cheetah Chrome ja Jimmy Zero, basisti Jeff Magnum ja rumpali Johnny Blitz. Yhtyeen jäsenten muutettua New Yorkiin heinäkuussa 1977[2] Joey Ramonen kehotuksesta he alkoivat käyttää lempinimeä Dead Boys, joka esiintyi heidän aikaisemman yhtyeensä kappaleessa ”Down in Flames”[1]
New Yorkissa The Dead Boys keräsi pian huomiota skandaalimaisilla lavaesiintymisillään. Säädytön elehtiminen ja kiroilu kuuluivat aina ohjelmaan. Yhtye soitti usein legendaarisella rock-klubilla CBGB's, ja vuonna 1977 se julkaisi debyyttialbuminsa Young, Loud and Snotty. Albumilta löytyy yhtyeen punk-klassikko ”Sonic Reducer”.[1]
Vuonna 1978 Dead Boys julkaisi toisen albuminsa We Have Come for Your Children. Albumilla Ramones-yhtyeen Joey Ramone ja Dee Dee Ramone laulavat taustoja. Levyllä on kappale ”Ain't It Fun,” joka on yhtyeen tunnetuimpia.[1]
The Dead Boysin levy-yhtiö Sire Records painosti yhtyettä muuttamaan tyyliään ja musiikkiaan valtayleisölle sopivammaksi, ja tämä johti bändin hajoamiseen vuonna 1979.[2] Yksi viimeisistä esiintymisistä päätyi rockdokumenttiin D.O.A.: A Rite of Passage. Vain muutama kuukausi hajoamisen jälkeen yhtyeen täytyi ryhtyä sopimustaan kunnioittaen työstämään yhdessä livealbumia. Yhtiölle kostaakseen Bators lauloi tarkoituksellisesti väärin ja lopputulos oli käyttökelvoton. Kun materiaali lopulta kelpasi Bomp! Recordsille, Bators äänitti lauluosuutensa uudestaan.
Vuonna 1990 Stiv Bators jäi auton alle ja kuoli kotonaan kolarin aiheuttamiin vammoihin.[1]
Kokoontumiset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]1980-luvulla The Dead Boys teki yhdessä useita esiintymisiä. Se julkaisi uudelleen ensimmäisen albuminsa vuonna 1989, ja tästä vastasi nuori Bob Clearmountain. Hän työskenteli tuolloin studioapulaisena.
Syyskuussa 2004 elossa olevat jäsenet kokoontuivat yhtä hyväntekeväisyysesiintymistä varten Clevelandissa. Vuonna 2005 he soittivat toisen hyväntekeväisyyskeikan CBGB's-klubilla ja toisen keikan halloweenina.
Populaarikulttuurissa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Beastie Boys sämpläsi Dead Boysin ”Sonic Reduceria” kappaleessa ”An Open Letter To NYC” vuonna 2004.
Vuonna 2013 julkaistiin amerikkalainen komediaelokuva nimeltä CBGB. Elokuvassa Stiv Batorsia esittää näyttelijä Justin Bartha, Näyttelijä Rupert Grint, joka tunnetaan parhaiten työstään Harry Potter -elokuvasarjan Ron Weasleynä, esittää elokuvassa Cheetah Chromea. Dead Boysin kitaristi Cheetah Chrome tekee elokuvassa cameo-roolin taksikuskina.
Useat artistit ovat tehneet cover versioita Dead Boysin kappaleista, esimerkiksi Guns N' Roses teki albumillaan The Spaghetti Incident? cover-version ”Ain't It Fun” -kappaleesta yhdessä suomalaisen Michael Monroen kanssa. Pearl Jam on puolestaan esittänyt Dead Boysin ”Sonic Reducer” -kappaletta keikoillaan.
Jäsenet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Stiv Bators – laulu
- Cheetah Chrome – soolokitara
- Jimmy Zero – kitara
- Jeff Magnum – basso
- Johnny Blitz – rummut
Diskografia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Studioalbumit
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Young Loud and Snotty (1977)
- We Have Come for Your Children (1978)
Myöhemmät julkaisut
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Night of the Living Dead Boys (1981)
- The Return of the Living Dead Boys DVD (1987)
- Liver Than You'll Ever Be (1988)
- Younger, Louder and Snottier (1997)
- Twistin' on the Devil's Fork: Live At CBGB's (1998)
- All This and More (1998)
- 3rd Generation Nation (1999)
- Live At CBGB's 1977 (2009)
Singlet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- "Sonic Reducer" (1977)
- "Tell Me" (1978)
- "Search and Destroy" (1977)
- "All The Way Down/Nights Are So Long" (1987)
- "Buried Gems" (2000)
- "Paul Sherry goes Back – The Paul Sherry Sessions" (2007)