Kronometri

Omega Seamaster -kronometri

Kronometri on kello, jonka koneisto täyttää puolueettoman tutkimuslaitoksen testien perusteella käyntitarkkuudelle asetetut vähimmäisvaatimukset. Mekaanisen koneiston käyntitarkkuudelle asetettu vähimmäisvaatimus on −4...+6 sekuntia vuorokaudessa.

Kronometrin historiaa

Ajan tarkka mittaaminen oli ensiarvoisen tärkeätä avomerenkulussa, jossa paikannus tapahtui mittaamalla tunnettujen tähtien korkeutta horisontista. Kun tähtien korkeus ja tarkka aika tunnettiin, sekstanttia käyttäen voitiin kohtalaisen luotettavasti määritellä sijainti ilman muita kiintopisteitä. Koska alusten liike merenkäynnissä aiheutti kellojen käyntiin merkittäviäkin poikkeamia, mittaustarkkuutta pyrittiin kehittämään kellojen käyntitarkkuutta parantamalla. Tarkkoja, merenkulkuun tarkoitettuja kelloja ryhdyttiin kutsumaan kronometreiksi.

Britannian hallitus lupasi 1700-luvun alussa 20 000 punnan palkkion sille, joka keksisi luotettavan keinon paikan määrittämiseksi merellä. Tämän palkinnon sai vasta vuonna 1759 John Harrison, joka kehitti tarpeeksi tarkan laivakronometrin. Hänen kronometrinsa nro 4 vietiin viideksi kuukaudeksi merelle, ja vielä sen jälkeenkin se poikkesi oikeasta ajasta vain 54 sekuntia.

Suomen tiettävästi ensimmäisen kronometrin valmisti Kokkolassa kelloseppä Antti Särkelä vuoden 1829 jälkeen.

Kronometri nykypäivänä

Nykyään kronometriksi voidaan kutsua kelloa (sen tyyppiin katsomatta), jonka koneisto on läpäissyt puolueettoman sveitsiläisen laitoksen Contrôle Officiel Suisse des Chronomètresin (COSC) testin. Testaamatonta kelloa ei voida kutsua kronometriksi, vaikka koneisto ylittäisikin vaatimukset. Kerran annettu sertifikaatti on ikuinen, eli kelloa voidaan edelleen sanoa kronometriksi, vaikka se jostakin syystä ei enää täyttäisikään asetettuja vaatimuksia.

Jokainen koneisto testataan erikseen, ja hyväksytyt koneistot merkitään COSC:n antamalla todistusnumerolla. Näin ollen sertifikaatti on aina yksilöllinen eikä koneistotyyppikohtainen. Sertifikaattitodistusta ei tyypillisesti toimiteta kellon mukana, vaan todistuksesta kiinnostunut omistaja voi halutessaan tilata oman kellonsa sertifikaatin COSC:ltä.

Testi on alun perin suunniteltu siten, että testin läpäissyt kronometri olisi taatusti riittävän tarkka päivittäiseen käyttöön. Mekaanisen koneiston tarkkuutta mitataan 16 päivän ajan viidessä eri asennossa ja kolmessa eri lämpötilassa. Kellon käyntinopeuden ja sen variaation (vaihtelun) lisäksi mitataan lämpötilan ja asennon vaikutukset niihin. Tämä testi on standardoitu nimikkeellä ISO 3159.

Myös sähköisille kvartsikelloille on nykyään olemassa oma ja huomattavasti vaativampi versionsa testistä. Kvartsikellot testataan 20 päivän ajan vaihtelevissa lämpötiloissa ja magneettikentissä ja niille annetaan tuhansia voimakkaita tönäisyjä. Kvartsikelloja koskeva tarkkuusvaatimus on 0,07 sekuntia vuorokaudessa.

Sertifikaatin merkitys

Käsityönä valmistettujen mekaanisten kellojen kohdalla sertifiointi on tärkeä tapa todistaa työn korkea laatu. Sertifikaatti osoittaa, että kyseessä on tarkka ajan mittaukseen tarkoitettu mittalaite. Laadukkaaseen kronometriin liittyy myös tietty status: se kertoo omistajansa kunnioittavan perinteistä käsityötä ja hienomekaanista osaamista.

Kvartsikellojen kohdalla sertifikaatin hyöty on kuitenkin kyseenalainen, koska tarkkuusrajalla ei tässä tapauksessa ole käytännön merkitystä. Mikä tahansa kvartsikello ylittää helposti mekaanisille kronometreille asetetut käytettävyyteen perustuvat rajat. Toisaalta erityisen suuresta tarkkuudesta kiinnostunut käyttäjä ei tyydy edes kvartsikronometriin.

Katso myös

• Laivakronometri

Lähteet

• Oja, Heikki: Aikakirja 2007. Helsinki: Helsingin yliopiston almanakkatoimisto, 2007. ISBN 952-10-3221-9 Teoksen verkkoversio (viitattu 30.7.2011). (Arkistoitu – Internet Archive)

Aiheesta muualla

• Contrôle Officiel Suisse des Chronomètres
• ISO 3159