La peccatrice
La peccatrice | |
---|---|
Elokuvan nimiö. |
|
Ohjaaja | Amleto Palermi |
Käsikirjoittaja | Amleto Palermi, Luigi Chiarini, Umberto Barbaro, Francesco Pasinetti |
Tuottaja | Giulio Manenti |
Säveltäjä | Alessandro Cicognini |
Kuvaaja | Vaclav Vich |
Leikkaaja | Vincenzo Zampi |
Tuotantosuunnittelija | Antonio Valente |
Lavastaja | Antonio Valente |
Pääosat | Paola Barbara, Vittorio De Sica, Fosco Giachetti, Gino Cervi |
Valmistustiedot | |
Valmistusmaa | Italia |
Tuotantoyhtiö | Manenti Film |
Levittäjä | Manenti Film |
Ensi-ilta | 3. syyskuuta 1940 |
Kesto | 88 min. |
Alkuperäiskieli | italia |
Aiheesta muualla | |
IMDb | |
La peccatrice (”Syntinen nainen”) on vuonna 1940 valmistunut italialainen elokuva. Amleto Palermin ohjaaman melodraaman pääosaa esittää Paola Barbara.
Juoni
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Pikkukaupungin tyttö Maria tulee raskaaksi ja lähtee häpeän painamana pois kotoaan. Marian sulhanen Alberto jättää hänet ja lapsi kuolee. Maria ryhtyy imettämään maanviljelijäpariskunnan lasta, ja he ottavat hänet kotiinsa asumaan. Emännän humalainen veli Salvatore yrittää raiskata Marian, ja tämä joutuu pakenemaan kaupunkiin. Siellä hän tutustuu Pietroon, joka päätyy velkojensa takia vankilaan. Rikas Ottavio pakottaa Marian työskentelemään prostituoituna. Ystävättären kuolema bordellissa herättää Marian vastarinnan. Lopulta hän pakenee kaupungista ja palaa anteeksi antavan äitinsä luokse.[1][2]
Näyttelijät
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Paola Barbara | … | Maria Ferrante |
Vittorio De Sica | … | Pietro Bandelli |
Fosco Giachetti | … | Salvatore |
Gino Cervi | … | Alberto |
Bella Starace Sainati | … | Marian äiti |
Piero Carnabuci | … | Ottavio |
Mario Ferrari | … | Nino Bandelli |
Olga Solbelli | … | Carmela |
Marcella Melnati | … | Gilda-täti |
Anna Maria Falchi | … | Adele, maanviljelijän vaimo |
Armida Bonocore | … | Anna |
Umberto Melnati | … | Paolo, Pietron ystävä |
Camillo Pilotto | … | Andrea, maanviljelijä |
Giuseppe Porelli | … | Angelo Baldelli, Ninon isä |
Aristide Garbini | … | Battista |
Checco Rissone | … | Tonio |
Cesare Fantoni | … | velkoja |
Attilio Dottesio | … | hotellin portieeri |
Angelo Dessy | … | hotellipoika |
Anna Capodaglio | … | Bettina |
Luigi Erminio D’Olivo | … | nopanpelaaja |
Paolo Carlini | … | yökerhon tanssija |
Michele Riccardini | … | Paolon ja Pietron ystävä |
Enza Delbi | … | Pietron lapsenlapsi |
Marichetta Stoppa | … | Ortensia[3] |
Tuotanto, teemat ja vastaanotto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Mustavalkoinen La peccatrice on kuvattu Rooman Kokeellisen elokuvakeskuksen studiossa[1] ja äänitetty Cinecittàssa[4]. Sen käsikirjoitus on veteraaniohjaaja Amleto Palermin ohella kolmen tunnetun elokuvakriitikon Luigi Chiarinin, Umberto Barbaron ja Francesco Pasinettin käsialaa[5][6]. Elokuvan pääosissa nähdään Paola Barbaran lisäksi kolme kuuluisaa miesnäyttelijää: Vittorio De Sica, Fosco Giachetti ja Gino Cervi. Kuvaaja Vaclav Vich tarjoaa puolidokumentaarisia otoksia synnytyslaitoksesta, elonkorjuusta ja pesulatyöstä[5][7].
La peccatrice edustaa 1940-luvun alun italialaisessa elokuvassa tapahtunutta vähittäistä siirtymistä kohti neorealismia, joka huipentui Luchino Viscontin Riivaajissa[8]. Sen naiset ovat taloudellisesti ja seksuaalisesti riistettyjä ja miehet petollisia, hyväksi käyttäviä ja luonteeltaan heikkoja. Elokuvan melodramaattinen aihe – häpeäänsä pakeneva langennut nainen – on sinällään tyypillinen, ja sen tarjoamat ratkaisut – maaseutu, uskonto, äidillisyys ja anteeksianto – ovat perinteisiä. Tummasävyinen La peccatrice ei kuitenkaan pyri välttämään riistiriitoja tai vahvistamaan vallitsevaa järjestystä. Sen sanoma huipentuu loppua edeltävässä kohtauksessa, jossa Maria tarkkailee halveksuvasti sattumalta näkemäänsä entistä rakastajaansa. Toisin kuin esimerkiksi samaa aihetta käsittelevässä Alessandro Blasettin elokuvassa Quattro passi tra le nuvole (1942), nainen on lopulta kasvanut itsenäiseksi ja ottanut vastuun elämästään.[2][7]
Aikalaiskriitikot suhtautuivat Venetsian elokuvajuhlilla esitettyyn elokuvaan myönteisesti sen yleisöä kosiskelevista melodramaattisista konventioista huolimatta. Arvostelijat kiittivät elokuvan rehellisyyttä ja Michelangelo Antonioni ylisti sen päähenkilön sisäistä voimaa ja kompleksisuutta.[1][6]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c Cinematografo.it: Cinedatabase cinematografo.it. Viitattu 27.11.2016.
- ↑ a b Reich, Jacqueline & Garofalo, Piero: Re-viewing Fascism: Italian Cinema, 1922–1943, s. 156–158. Bloomington, Indianapolis: Indiana University Press, 2002. ISBN 0-253-34045-4
- ↑ Anica: Archivio del Cinema Italiano archiviodelcinemaitaliano.it. Viitattu 27.11.2016.
- ↑ Elokuvan alkutekstit.
- ↑ a b Mereghetti, Paolo: Il Mereghetti: Dizionario dei film 2011, s. 2485. Milano: Baldini Castoldi Dalai, 2010. ISBN 8860736269
- ↑ a b Liehm, Mira: Passion and Defiance: Italian Film from 1942 to the Present, s. 32. Berkeley: University of California Press, 1986. ISBN 0-520-05744-9
- ↑ a b Landy, Marcia: Fascism in Film: The Italian Commercial Cinema, 1931-1943, s. 111–115. Princeton: Princeton University Press, 1986. ISBN 0-691-05471-1
- ↑ Brunetta, Gian Piero: The History of Italian Cinema: A Guide to Italian Film from Its Origins to the Twenty-first Century, s. 101. Princeton: Princeton University Press, 2009. ISBN 978-0-691-11988-5
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- La peccatrice Internet Movie Databasessa (englanniksi)