Mimikry

Mimikry on suojaavan yhdennäköisyyden muoto. Mimikryä esiintyy etenkin kasveilla ja hyönteisillä. Jos esimerkiksi jokin hyönteinen näyttää samalta kuin sellainen hyönteinen, jota saalistajat välttävät, se välttyy itsekin syödyksi tulemiselta. Mimikry on esimerkki lajien koevoluutiosta^lähde?.

Monet eliöt pyrkivät naamioitumaan syömäkelvottomiksi suojavärin turvin tai esittämällä vaikkapa kuollutta lehteä. Tätä ei kuitenkaan pidetä varsinaisena mimikrynä vaan suojaavana yhdennäköisyytenä.

Mimikry suojautumiskeinona

Batesin mimikry

• 
  Ampiainen (Vespula), myrkyllinen pistiäinen.
• 
  Parvikirvari (Episyrphus balteatus), vaaraton kukkakärpäslaji.
• 
  Vaaraton naamiokärpänen.
• 
  Raitalasisiipi (Sesia bembeciformis), vaaraton perhonen.
• 
  Nelivyöjäärä (Leptura quadrifasciata), vaaraton kovakuoriainen.
• 
  Kimalaiskuoriainen (Trichius fasciatus), vaaraton kovakuoriainen.
• 
  Ampiaishämähäkki (Argiope bruennichi), vaaraton hämähäkki.

Usein mimikryllä tarkoitetaan tilannetta, jossa harmiton saaliseläin pyrkii ulkomuodoltaan, väritykseltään tai kuvioinniltaan muistuttamaan eläintä, joka on saalistajien mielestä epämiellyttävä tai jopa vaarallinen kohde. Tällaista jäljittelyä kutsutaan Batesin mimikryksi ilmiötä tutkineen englantilaisen luonnontieteilijän, Henry Walter Batesin mukaan.

Müllerin mimikry

Müllerin mimikryksi kutsutaan ilmiötä, jossa kaksi eliölajia jäljittelee toistensa varoitussignaalia vaikka molemmat lajit ovat saalistajalleen aidosti epämiellyttäviä tai vahingollisia kohteita. Ilmiön selitti saksalainen Fritz Müller, joka havaitsi, että tilanteessa, jossa saalistaja saa epämiellyttävän kokemuksen yhdestä varoittavaa signaalia kantavasta saaliista, kaikki saalista muistuttavat eliöt hyötyvät tästä. Batesin mimikryn tapauksessahan on mahdollista, että saalistaja nappaa ensimmäisenä juuri harmittoman lajin edustajan ja saa näin varoitussignaalista positiivisen kokemuksen. Tällöin kirkas väritys ei suojaa myöskään aidosti haitallisten saalislajien yksilöitä, ainakaan niin kauaa, että tällainen joutuu pedon saaliiksi. Koska Müllerin mimikryssä kaikki samantyyppistä signaalia kantavat saaliit ovat haitallisia, sitä voikin ajatella useamman eliölajin yhteisenä "liittona", jossa kenen tahansa uhrautuminen koituu kaikkien eduksi.

Mertensin mimikry

Mertensin mimikry on erikoinen tilanne, jossa kuolettavan vaarallinen saaliseläin pyrkii muistuttamaan vähemmän vaarallista lajia. Nurinkuriselta vaikuttava ilmiö perustuu siihen, että jos saalistaja kohtaa ensin vaarallisemman lajin, se kamppailun seurauksena luultavasti kuolee, eikä opi välttämään varoitussignaalia esittäviä eläimiä. Toisaalta kamppailu voi koitua myös saaliskandidaatin kohtaloksi. Siksi on saalistajalleen kuolettavan vaarallisen lajin etu, että saalistaja saa epämiellyttävän kokemuksen vähemmän vaarallisen lajin kanssa ja oppii välttelemään varoitussignaalia, jolloin kaikki välttävät konfliktin jatkossa.

Ilmiön kuvasi ensimmäisenä Michael Emsley tutkiessaan pohjoisamerikkalaisia, myrkyllisiä korallikäärmeitä ja niitä muistuttavia vaarattomia telakäärmeitä ja kuningaskäärmeitä. Nimi on peräisin saksalaiselta biologilta Wolfgang Wickleriltä, joka nimesi ilmiön herpetologi Robert Mertensin mukaan.

Wasmannin mimikry

Wasmannin mimikryssä eliö pyrkii muistuttamaan sen ympärillä eläviä eliöitä. Esimerkiksi monet pistiäispesissä elävät loishyönteiset pyrkivät muistuttamaan isäntäpistiäisiä.

Mimikry saalistuksessa

Joissakin tapauksissa eliöt käyttävät yhdennäköisyyttä harmittoman eliön kanssa etuna ravinnonhankinnassaan. Esimerkiksi Aspidontus taeniatus jäljittelee ulkonäöltään ja käyttäytymiseltään puhdistajakalaa (Labroides dimidiatus), joka käyttää ravinnokseen isompien kalojen ihossa eläviä loisia. A. taeniatus esiintyy isäntäkalalle puhdistajana ja saatuaan isäntäkalalta luvan aloittaa loisten nyppimisen A. taeniatus pureekin irti palan isäntäkalan evästä ja ui pakoon ateriansa kanssa. Samantapaista harhautusta käyttävät eräät hämähäkit, jotka tekevät verkkoihinsa rakenteita, jotka muistuttavat kukissa pölyttäjiä houkuttavia kuvioita, mesiviittoja. Eräät hämähäkinsyöjiin lukeutuvat hämähäkkilajit värisyttävät saalishämähäkin seittiä tavalla, joka erehdyttää saaliin luulemaan, että kyseessä on parittelukumppani. Päästyään uhrinsa luokse hämähäkinsyöjä kuitenkin saalistaa verkon omistajan samaan tapaan kuin hämähäkit syövät verkkoon lentäneet hyönteiset.

Ilmiötä kutsutaan joskus Peckhamin mimikryksi George ja Elizabeth Peckhamin mukaan.

Mimikry lisääntymisessä

Kimalaisorhon kukka muistuttaa pistiäisnaarasta.

Eräät kasvit käyttävät yhdennäköisyyttä etuna lisääntymisessään. Tämä ilmiö jaetaan Bakerin ja Dodsonin mimikryihin sekä valeparitteluun.

Bakerin mimikryssä kaksikotisen kasvilajin emikukinto muistuttaa saman lajin hedekukintoa, muttei tarjoa pölyttäjille mettä. Bakerin mimikry on yleistä papaijakasvien heimon (Caricaceae) lajeilla. Dodsonin mimikryssä sen sijaan kasvilajin medetön kukka muistuttaa toisen lajin medellistä ja tulee pölytetyksi mettä tarjoavien kukkien ohessa.

Valeparittelussa kukka muistuttaa ulkonäöltään ja tuoksultaan pölyttävän hyönteislajin edustajaa. Pölytyksen suorittaa pahaa-aavistamaton hyönteinen, joka luulee kukkaa oman lajinsa yksilöksi, mutta saakin vain siitepölyä siirrettäväksi seuraavaan harhauttavaan kukkaan. Suomessa esiintyvistä kasvilajeista valeparitteluun turvautuu ainakin kimalaisorho (Ophrys insectifera), jonka kukat muistuttavat Argogorytes-suvun pistiäisnaaraita.

Katso myös

• Vapaamatkustajan ongelma
• Suojaväri
• Mimeesi
• Konvergentti evoluutio
• Silmälaikku

Aiheesta muualla

• Stevens (2005), The role of eyespots as anti-predator mechanisms, principally demonstrated in the Lepidoptera. Biol. Rev. 80, 573 (englanniksi)