Pyreneittenkoira

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä.
Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan.
Pyreneittenkoira
Avaintiedot
Alkuperämaa  Ranska
Määrä Suomessa rekisteröity 2383[1]
Alkuperäinen käyttö lampaiden vartiointi
Nykyinen käyttö seura- ja vahtikoira, laumanvartija
Elinikä 10-12 vuotta
Muita nimityksiä chien de montagne des Pyrénées, Great Pyrenees, Pyrenean Mountain Dog, Pyrenäen-Berghund, perro de montaña de los Pirineos, pürenee mäestikukoer, pyrre
FCI-luokitus ryhmä 2 Pinserin ja snautserin tyyppiset, molossikoirat ja sveitsinpaimenkoirat
alaryhmä 2.2 Vuoristotyyppiset molossikoirat
#137
Ulkonäkö
Paino uros 45-73 kg
narttu 39-52 kg
Säkäkorkeus uros 70–80 cm
narttu 65–75 cm
Väritys valkoinen
- joko harmain, vaaleankeltaisin tai oranssein merkein tai ilman niitä

Pyreneittenkoira (ransk. chien de montagne des Pyrénées, baskiksi pirinioetako mendiko txakurra) on ranskalainen laumanvartijarotu, joka on kotoisin Pyreneiden vuoristosta. Se kuuluu FCI:n roturyhmään 2.lähde? Vuonna 2018 se oli Ranskassa 18. suosituin paikallinen rotu[2] - listauksessa se on 18. suosituin, mutta tämä johtuu ainoastaan siitä, että virallinen listaus laskee myös madagaskarilaisen coton de tuléarin ranskalaiseksi roduksi.

Ulkonäkö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pyreneittenkoira on suuri, vaikuttava ja vahva koirarotu, rakenteeltaan jäntevä ja lihaksikas, ei mastiffimaisen raskas.

Pyrre on korkeuttaan pitempi, kaula on hyvin vahva, mutta melko lyhyt. Häntä on tuuhea ja sen kärjessä on mieluiten J:n muotoinen koukku.

Silmät ovat pienet ja mantelinmuotoiset - väriltään meripihkan ruskeat. Ilmeen tulisi olla älykäs ja katseen lempeä sekä hieman uneksiva.

Väritys on valkoinen, jossa voi olla suden- tai mäyränharmaita, vaaleankeltaisia tai oransseja merkkejä esimerkiksi päässä tai hännän tyvessä.[3]

Oikeanlaatuinen turkki on paksu ja päältä karhea. Turkin tulisi olla itsepuhdistuva, eli siitä varisee hiekat pois kun koira kuivuu. Alusvillan tulisi pysyä kuivana, koska kastuessaan se aiheuttaa helposti hot spotia ja muita iho-ongelmia. Varsinkin ulkokoirana eläville yksilöille kasvaakin laadukas, likaa ja kosteutta hylkivä karkea päällyskarva, joka eristää hyvin alusvillan.

Karvanlähdön aikaan keväisin pehmeä pohjavilla lähtee nopeasti laattoina, jolloin perusteellinen harjaus pohjavillan irrottavalla harjalla on tarpeen. Pohjavillaa irtoaa keväisin helposti parikin muovikassillista. Samassa yhteydessä koira kannattaa yleensä myös pestä, mutta muuten etenkään ulkokoiran turkkia ei kannattaisi pestä toistuvasti pesuaineilla.

Noin kerran viikossa suoritettu pohjavilloja myöden harjaus ehkäisee turkin takkuuntumisen. Turkki saattaa takkuuntua etenkin korvien takaa, housuhapsuista, rinnasta ja hännästä. Myös tassujen anturavälien karvoja on tarpeen lyhentää silloin tällöin.

Pyrrellä on kaksoinkannukset takajaloissa ja niiden kynsien lyhentäminen säännöllisesti on tärkeää, etteivät ne pääse repeytymään.[4]

Luonne ja käyttäytyminen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pyreneittenkoiran pääasiallinen käyttötarkoitus on ollut, ja on osin edelleenkin, kotieläinlaumojen suojelu petoeläimiä vastaan. Pääosin suomalaiset pyreneittenkoirat toimivat kuitenkin pihavahdinvirkaa toimittavina perhekoirina.

Laumanvartijaksi aiotun yksilön pitää päästä elämään ensisijaisesti vartioitavien kotieläinten pariin jo varhaisella sosiaalistamiskaudella 7-12 viikon ikäisenä.[4] Parhaita yksilöitäkenen mukaan? laumanvartijaksi ovat yleensä rauhalliset ja hieman syrjäänvetäytyvät pennut. Siksi työkoiraksi tarkoitettu pentu elää vain eläinten parissa, lampolassa tai navetassa, ja siellä aluksi omassa turvallisessa aitauksessaan. Eläinten pitää ehtiä tottua toisiinsa, eikä pentu saa tallautua eläinten jalkoihin. Puolivuotisena koiran voi jo ottaa mukaan laitumelle, mutta yksin se ei voi ottaa vastuuta laumanvartioinnista ennen kuin aikuistuu.

Rotu kehittyy muiden suurten laumanvartijarotujen tavoin varsin hitaasti ja sen voidaan sanoa olevan henkisesti ja fyysisesti kypsä vasta noin 2-3 vuotiaana.

Rotu omaa yhä melko voimakkaan vahtivietin ja reviiritietoisuuden. Perimänsä takia pyrre voi olla varautunut vieraita eläimiä ja ihmisiä kohtaan, vaikka hyväksyykin heidät yleensä ongelmitta omistajaansa mukaillen. Koiraa on kuitenkin suositeltavaa sosiaalistaa erilaisiin asioihin ja paikkoihin etenkin pentuiässä. [5]

Omille ihmisilleen ja omalle laumalleen pyrre on hyvin kasvatettuna ja kohdeltuna loputtoman ystävällinen, pitkäpinnainen, suojeleva ja uskollinen. Se on erinomainen perhekoira, mutta ei toimi palveluskoiramaisen tottelevaisesti, koska siltä puuttuu miellyttämisen halu lähes kokonaan. Pyrreä ei siksi voikaan juuri pitää vapaana yleisillä alueilla.

Pyreneittenkoiralla, kuten muillakin laumanvartijoilla, on hyvin itsenäinen ja omatoiminen luonne, joten se toimii tarvittaessa oma-aloitteisesti jos esimerkiksi sen laumaa uhataan tai vieras tulee sen reviirille koiran ollessa yksin vartioimassa. Pehmeän leppoisan olemuksen ei saa antaa hämätä, omistajatasolla täytyy ennakoida tilanteet, joissa koiran vahti- tai suojeluvietti saattaa aktivoitua.

Pyrre on rohkeudestaan huolimatta myös herkkä ja pehmeäluonteinen koira, se muistaa pitkään niin hyvät kuin huonotkin kokemukset. [6]

Pyrre vaatii kasvuaikana omistajaltaan kärsivällisyyttä, huumorintajua, johdonmukaisuutta ja luontaista rauhallista auktoriteettia. Kovakourainen kasvatus, käskytys tai huutaminen eivät tuota toivottua tulosta, vaan saavat aikaan joko pelokkaan tai arvaamattoman yksilön. Jotkut koirat saattavat kokeilla teini-iässä asemaansa lauman hierarkiassa tai karkailla mikäli siihen avautuu tilaisuuksia.

Pyrre ilmoittaa kuuluvalla haukulla ympäristön tapahtumista ja ohikulkijoista. Jos koira elää ulkona, tämä piirre yleensä korostuu hämärän ja pimeän aikaan. Haukku-ja vahtiherkkyyden vuoksi rotu ei sovellu kovinkaan hyvin taajamaan. Parhaimmillaan se onkin haja-asutusalueen omakotitalossa isolla aidatulla tontilla, missä se saa vapaasti toteuttaa luontaisia viettejään.

Aktiivisena rotuna pyrre tarvitsee joko hyvin aidatun (noin 2 m korkeat aidat) ja tilavan alueen jossa se saa juoksennella vapaasti tai vaihtoehtoisesti reipasta hihnassa ulkoilua päivittäin. Se ei ole tyytyväinen, jos joutuu asumaan pienessä pihahäkissä tai juoksuvaijerissa. Liiallinen fyysinen turhautuminen voi johtaa käytösongelmiin, karkailu taipumukseen tai ylimitoitettuun vahtimiseen.

Turkkinsa puolesta pyreneittenkoira pärjää varsin hyvin ulkokoiranakin. Riittää, että sillä on käytössään lämpöeristetty ja talvikaudella mielellään myös lämmitetty koppi, säänsuojainen tarkkailupaikka/katos mistä se voi vahtia reviiriään sekä tilaa pitää itseään liikkeessä.

Laumanvartijoille melko tyypillisesti pyrrekin on tosin parhaimmillaan saadessaan elää suuremman lauman jäsenenä (ihmiset, toiset koirat tai muut kotieläimet), ei yksinäisenä pihavahtina.

Historia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pyreneittenkoira on hyvin vanha koirarotu. Rotu polveutuu mahdollisesti tiibetinmastiffista tai akbashista, joita kulkeutui paimentolaisten mukana Eurooppaan.

Pyreneittenkoiria käytettiin suojelemaan karjaa ‒ pääosin lampaita ‒ karhuilta, susilta, ketuilta ja ilveksiltä. Kesäisin lampaat laidunsivat Pyreneitten vuoristoylängöillä ja paimen kulki pyreneittenkoirien kanssa niiden mukana. Talvet koirat ja lampaat pidettiin laaksoissa.

Keskiajalla niitä käytettiin myös vahtimaan linnoja ja aatelisten koteja. Pyreneittenkoirasta tuli suosittu esimerkiksi Ludvig XIV:n hovissa.[5]

1900-luvun alussa suuret maapedot hävitettiin Pyreneitten vuoristosta ja laumanvartijakoirien perinteiset työtehtävät loppuivat. Populaatio katosi lähes kokonaan. Susien ja karhujen palattua Pyreneitten vuoristoon, on koiria jälleen alettu käyttää laumanvartijakoirina Euroopassa. Myös Yhdysvalloissa pyreneittenkoiria käytetään tänä päivänä monipuolisesti eri eläinlajien vartioinnissa.

Rotu populaarikulttuurissa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pyreneittenkoira ”Belle” tuli tunnetuksi 1960-luvulla Suomessakin esitetystä ranskalaisesta televisiosarjasta Belle ja Sebastian. Samanrotuinen koira esiintyy myös tarinasta 2010-luvulla tehdyssä samannimisessä näytelmäelokuvassa (2013).[6]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Pyreneittenkoira Suomen Kennelliitto. Viitattu 28.6.2023.
  2. ↑ LOF 2018: Quid des races françaises? Société Centrale Canine. Haettu 4.2.2019.
  3. ↑ [1]
  4. ↑ [2]
  5. ↑ [3]
  6. ↑ Belle ja Sebastian on vanhanaikaisuudessaan viehättävä lastenelokuva, Helsingin Sanomien Nyt-liite 19.3.2015. Viitattu 28.10.2016.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Pyreneittenkoira&oldid=22448587”