Voimasointu
Voimasointu (en. power chord) merkitsee sointua, joka rakentuu pohjasävelestä, puhtaasta kvintistä (ns. viitossointu tai kvinttisointu) ja mahdollisesta oktaavista.[1] Se on terssitön vajaasointu. Voimasointuja käytetään enimmäkseen kitaransoitossa, ja erityisesti rock- ja metallimusiikissa. Kvintin tilalla voidaan myös soittaa käännetty kvartti. Nimi "voimasointu" tulee siitä, että puhdas kvintti ei ole duuri eikä molli, ja se kuulostaa näin voimakkaammalta [lähde? ] kuin diatoninen sointu. Voimasointua merkitään yleisimmin isolla kirjoitetulla pohjasävelellä, jonka perässä on luku 5, esim. C5.
Joidenkin lähteiden mukaan rock and roll -kitaristi Link Wray oli pioneeri voimasoinnun käytössä.[2] Blues-kitaristi Elmore James käytti 1950-luvun lopulla voimasointuja särönsoundin kanssa, kuten myöhemmät rock-kitaristit (esimerkiksi kappaleessa "I Need You"). Tunnetuin esimerkki voimasointujen käytöstä lienee Deep Purplen kitaristin Ritchie Blackmoren riffi kappaleessa Smoke on the Water.
Tabulatuuri-esimerkki
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]A5 oktaavilla ja ilman | e|-------------|-------------| H|-------------|-------------| Kyseessä on A-voimasointu. G|---2---------|-------------| Kaikki voimasoinnut on soitettavissa samalla D|---2-tai-7---|---2-tai-----| otteella eri sävelistä, vaihtamalla asemaa. A|---0-----7---|---0-----7---| Esimerkissä on käytetty standardi-viritystä. E|---------5---|---------5---|
Mikäli kitara viritetään standardivireen sijasta täyskvarttiviritykseen, kaikki voimasoinnut voidaan soittaa miltä tahansa kieliparilta käänteisinä kvartteina.
Nuotti-esimerkki
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kyseessä on F5-voimasointu.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ The Canadian Oxford Dictionary. Katherine Barber. Oxford University Press 2004. Oxford Reference Online. Oxford University Press. Vierailtu 5.12.2006.
- ↑ Encyclopaedia Britannica Online, vierailtu 5.12.2006
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]