Veikko Palomaa
| Veikko Palomaa | |
|---|---|
 Veikko Palomaa |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 28. helmikuuta 1865 Sauvo |
| Kuollut | 2. joulukuuta 1933 (68 vuotta) Jurva |
| Kansalaisuus | Suomi |
| Ammatti | kirjailija, teosofi, toimittaja |
| Kirjailija | |
| Salanimi | Aate |
| Äidinkieli | suomi |
| Tuotannon kieli | suomi |
| Tyylilajit | tietokirjallisuus |
| Aiheet | teosofia |
| Esikoisteos | Sukupuoliasia järjen ja hengen valossa (1905) |
| Aiheesta muualla | |
 Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Veikko Palomaa (alk. Kustaa Viktor Wahlsten ja vuoteen 1907 Kustaa Viktor Palomaa,[1] 28. helmikuuta 1865 Sauvo – 2. joulukuuta 1933 Jurva) oli suomalainen kirjailija ja toimittaja, joka käytti nimimerkkiä Aate. Toivola tuli tunnetuksi 1800-luvun lopulla suomalaisen baptismin näkyvänä hahmona ja myöhemmin teosofisena kirjailijana.[2][3][4]
Vuonna 1905 Palomaa perusti Omatunto-lehden yhdessä Pekka Ervastin ja Maria Ramstedtin kanssa. Hän toimi myös suomentajana ja kirjoitti paljon lehtiartikkeleita. Palomaan kirjoittama ja kääntämä kirjallisuus oli teosofishenkistä, mutta hänet muistetaan myös sukupuoliasioita käsittelevistä kirjoista, joista yksi painos jopa takavarikoitiin.
Varhainen elämä ja koulutus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kustaa Viktor Vahlsten syntyi Sauvossa 1865. Hänen vanhempansa olivat suutari ja satulaseppä Hemming Vahlsten ja Helena Vahlsten (o.s. Wall). Koti oli köyhä, ja Kustaa joutui käymään kerjuulla, mutta hän pääsi kuitenkin opiskelemaan Turun suomalaiseen lyseoon vuonna 1880. Hän sai rahallista tukea opiskeluun Elias Lönnrotilta, ja lyseon latinanopettaja N. R. af Ursin avusti häntä tarjoamalla ilmaisia aterioita. Kustaan opiskelu päättyi kuitenkin 8. luokalla erottamiseen, koska hän oli tunnustanut aviottoman lapsen.[5]
Opiskelujen jälkeen Vahlsten toimi kotiopettajana ja lähti sitten merille. Hän ehti työskennellä myös kiertelevänä kirjakauppiaana ja sahalla. Vuonna 1886 hän suomalaisti sukunimensä Palomaaksi.[6]
Uskonnollisena julistajana
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Baptistisaarnaajana (1890–1897)
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Palomaa kääntyi baptistiksi 1891 ja kävi saarnaajakoulun.[6] Palomaa oli pelkäämätön sananjulistaja ja hän teki saarnamatkoja ympäri Suomea. Palomaan saarnamatkat ulottuivat itärajan yli Kuokkalaan ja Pietariin asti.[2]
Palomaa toimi myös baptistien hengellisenä opettajana. Palomaa toimi 1800-luvun lopulla saarnaajakoulun suomalaisena opettajana Åmossassa, Forsbyssä ja Vaasassa. Palomaa hallitsi kuutta eri kieltä ja monet hänen kokouksistaan olivat kaksikielisiä.[2]
Palomaa oli mukana perustamassa baptistien lehteä Totuuden Kaikua vuonna 1896, ja hän toimi sen ensimmäisenä toimittajana luoden lehdelle selkeän linjan.[7] Myöhemmin hän matkusteli Saksassa ja Yhdysvalloissa.[6]
Teosofisena ajattelijana (1897–1933)
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vuoden 1897 aikoina Palomaa alkoi esittämään teosofisia näkemyksiä ja hänet erotettiin baptistiyhdyskunnasta. Palomaa antautui teosofiksi ja julkaisi useita teosofisia teoksia. Palomaa kääntyi takaisin uskoon vielä kuolinvuoteellaan 1933.[2]
Ura toimittajana
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Palattuaan Suomeen Palomaa jatkoi työtä toimittajana. Hän pääsi aputoimittajaksi Vaasassa ilmestyneeseen Pohjalaiseen vuonna 1899. Kaksi vuotta myöhemmin hän siirtyi Työmieheen ja avusti myös vuodesta 1902 alkaen Työmiehen Illanviettoa. Palomaa käytti kirjoituksissaan nimimerkkiä Aate. Hän kuului Sörnäisten työväenyhdistykseen.[8] Vuonna 1900 hän koki teosofisen herätyksen ja ryhtyi sen innoittamana pitämään työväenyhdistyksessä teosofisia esitelmiä.[9]
Lehtikirjoittajana Palomaa herätti erityisesti huomiota sukupuolimoraalia koskevilla kannanotoillaan. Vuonna 1902 hän ehdotti avioliitotonta yhteiskuntaa, mihin Agathon Meurman kirjoitti vastustavan kirjoituksen. Omassa elämässäänkin Palomaa toteutti vapaata sukupuolimoraalia: vaimonsa muutettua pois 1902 Palomaa ryhtyi suhteeseen emännöitsijänsä Eeva Liisa Keverin kanssa, ja heille syntyi kolme lasta vuosina 1905–1913. Lisäksi Palomaa hankki vielä lapsia vihityn vaimonsakin kanssa.[9]
Omatunto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vuonna 1905 Palomaa perusti Pekka Ervastin ja Maria Ramstedtin kanssa teosofisen Omatunto-lehden.[10] Saman vuoden joulukuussa Palomaa erotettiin Työmiehen toimituksesta; jo aikaisemmin teosofisten kirjoitusten julkaiseminen oli kielletty Työmiehen Illanvietossa.[9] Palomaa toimi vuonna 1906 jonkin aikaa Matti Kurikan Elämä-lehden toimitussihteerinä mutta riitautui Kurikan kanssa ja jätti lehden.[11]
Marraskuussa 1906 Palomaa valittiin komiteaan, jonka tehtäväksi annettiin valmistella Teosofisen seuran Suomen-osaston perustamista.[10] Hän toimi uuden Kalevala Loosin sihteerinä ja kiersi seuran matkapuhujana.[12]
Vapaana kirjailijana
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Loppuelämänsä Palomaa toimi vapaana kirjailijana ja julkaisi teosofista kirjallisuutta sekä kaksiosaisen elämäkerran Elämän kourissa (1915–1920).[11] Teos Lemmen salaisuudet (1911) takavarikoitiin oikeuden määräyksestä[9], mutta siitä ilmestyi uusi painos Yhdysvalloissa 1917. Palomaa kirjoitti myös kuolemaansa asti artikkeleita teologisiin lehtiin.[9] Hyvin kielitaitoisena – Raoul Palmgrenin mukaan Palomaa osasi 17:ää kieltä[13] – hän suomensi myös paljon kirjallisuutta.[9]
1920-luvulla Viipurissa toimineella Kustannusosakeyhtiö Tietäjällä oli hallussaan noin 50-60 Palomaan julkaisematonta käsikirjoitusta. Ne olivat joutuneet sinne sen jälkeen kun Pekka Ervast luovutti Teosofisen Kirjakaupan ja Kustannusliikkeen Kustannusosakeyhtiö Tietäjälle. [14]
Yksityiselämä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vuonna 1893 Palomaa meni naimisiin torpparin tyttären Hedvig Sofia Korpisen kanssa. Heille syntyi vuosina 1894–1909 kahdeksan lasta.[9]
Palomaa asui 1920-luvulla Lempäälässä ja hän muutti sitten vuoden 1927 tienoilla Jurvaan. Viimeiset vuotensa Palomaa asui Jurvassa vaimonsa Sofian kanssa puuttellisissa oloissa. Palomaa ei enää kyennyt ansiotyöhön sairauden vuoksi ja he joutuivat elämään avustusten varassa.[15][16][17][18]
Bibliografia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Omat teokset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Sukupuoliasia järjen ja hengen valossa (Teosofinen kirjakauppa, 1905)
- Rakkaus ja lempi sekä silmäys sukupuoliasiain salaisuuksiin (Kustannusliike Vellamo, 1908)
- Elämänkysymys teosofian valossa (Teosofinen kirjakauppa, 1910)
- Hengenjano: mietteitä totuudenetsijän sisäisistä kokemuksista (Teosofinen kirjakauppa, 1910)
- Jumala ja rikoslaki sekä ”Jumalanpilkan” mahdollisuus: vähän käsitteiden selvitystä (1911)
- Lemmen salaisuudet: salatieteellinen katsaus sukupuolielämän sisäisiin syihin (1911)
- Omistusoikeus: katsaus omistamistarpeen syntyyn, kehitykseen ja päämäärään (Kalle Kaukoranta, 1911)
- Elämän suurin salaisuus: salatieteellinen katsaus olemisen lakeihin (1912)
- Johdonmukaisuuden laki: katsaus elämän siveellisen hallinnon syntyyn ja perusteihin (Teosofinen kirjakauppa, 1913)
- Sukupuolielämän salaisuudet: silmäys sieluelämän salakammioihin (Kalle Kaukoranta, 1914)
- Jälleensyntymisen välttämättömyys: johtopäätelmiä todistettuna (Teosofinen kirjakauppa, 1915)
- Kohtalon koulussa eli kirjavia elämänvaiheita, osa 1 (Teosofinen kirjakauppa, 1915).
- Kansallisuus ja kieli: katsaus Suomen kansan henkiluontoisuuteen (Teosofinen kirjakauppa, 1917)
- Lemmen salaisuudet tieteellinen katsaus sukupuolielämän sisäisiin syihin (Brooklyn, (N.Y.): Philosophic Publishing Co, 1917)
- Kieltolain siveellinen arvo (1920)
- Kohtalon koulussa eli kirjavia elämänvaiheita, osa 2 (Tietäjä, 1920)[9]
Suomennokset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Besant, Annie: Ihminen ja hänen ruumiinsa (Teosofinen kirjakauppa, 1907)
- Besant, Annie: Jälleensyntyminen (Teosofinen kirjakauppa, 1905)
- Besant, Annie: Karma (Teosofinen kirjakauppa, 1907)
- Butler, Hiram Erastus: Kaita tie voittoon (Teosofinen kirjakauppa, 1910)
- Chambers, Arthur: Kuoleman jälkeinen yksilömme (Otava, 1925)
- Jinarajadasa, C.: Veljeys tulevan uskonnon sanoma : toveruuden ja kauneuden evankeliumi (1924)
- Leadbeater, C. W.: Kuolemanjälkeinen elämä ja miten teosofia sen paljastaa (Teosofinen kirjakauppa, 1912)
- Leadbeater, C. W.: Teosofian ulkopiirteet (Pekka Ervast, 1904)
- Ramatsharaka: Parantaminen sielun voimilla ja hengellä (Teosofinen kirjakauppa, 1911)
- Rogers, L. W.: Kehityksen salainen puoli (J. Hirvelä, 1924)
- Steiner, Rudolf: Joulu: esitelmä, jonka jouluk. 13 p. 1907 piti T:ri Rudolf Steiner (Teosofinen kirjakauppa ja kustannusliike, 1910)
- Steinsvik, Marta: Avioliitto ja suvunjatkaminen (Teosofinen kirjakauppa, 1910)[19]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Aalto, Pirjo: Pekka Ervastin elämänvaiheita Pekka Ervastin kotisivut. 2008. Arkistoitu 14.9.2009. Viitattu 5.6.2010.
- Elo, Kirsti: Kalevala Loosin historia (pdf) teosofinenseura.fi. 2003. Arkistoitu 7.10.2013. Viitattu 5.6.2010.
- Fennica-haku
- Lohikko, Anneli: Tulo Suomeen Suomen Babtistikirkon verkkosivut. Viitattu 5.6.2010.
- Palmgren, Raoul: Joukkosydän: vanhan työväenliikkeemme kaunokirjallisuus. 1. Helsinki: WSOY, 1966.
- Pollari, Mikko: Veikko Palomaa Kansallisbiografia-verkkojulkaisu. 15.1.2010 (päivitetty 2.5.2011). Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Viitattu 5.6.2010.
- Toivola, Veikko: Suomalaisen baptismin tienraivaajia. Tampere: Kodin Ystävä, 1983. ISBN 951-99490-1-1
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Nimenmuutosilmoitus, Suomalainen Wirallinen Lehti, 25.05.1907, nro 117, s. 2, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
- ↑ a b c d Toivola 1983, s. 57–59
- ↑ Veikko Palomaa, Turun Sanomat, 09.12.1933, nro 333, s. 3, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
- ↑ Lehtemme perustaja ja sen ensimmäinen toimittaja Veikko Palomaa, Totuuden kaiku, 01.01.1934, nro 1, s. 11, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
- ↑ Palmgren 1966: 182, 512.
- ↑ a b c Palmgren 1966: 182.
- ↑ Lohikko.
- ↑ Palmgren 1966: 182–183, 512.
- ↑ a b c d e f g h Pollari 2010.
- ↑ a b Aalto 2008.
- ↑ a b Palmgren 1966: 183.
- ↑ Elo 2003; Palmgren 1966: 183.
- ↑ Palmgren 1966: 512.
- ↑ Kirjeitä toimitukselle. Palomaan pula, Ruusu-risti : okkultinen aikakauskirja, 01.11.1928, nro 9, s. 22, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
- ↑ Kielenkääntäjä (Palomaan lehti-ilmoitus), Aamulehti, 20.01.1924, nro 17, s. 12, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
- ↑ Henkilötietoja. 60 vuotta täytti..., Helsingin Sanomat, 07.03.1925, nro 65, s. 6, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
- ↑ Palomaan kirje Ruusu-Risti-lehden toimitukselle, Ruusu-risti : okkultinen aikakauskirja, 01.11.1927, nro 9, s. 49, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
- ↑ Toimittajalta, Ruusu-risti : okkultinen aikakauskirja, 01.02.1931, nro 2, s. 7, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
- ↑ Fennica
| Kansainväliset | |
|---|---|
| Kansalliset | |
| Henkilöt | |
