miehenpuoli

Suomi

Substantiivi

miehenpuoli

1. (vanhahtava, raamatullinen) miessukupuolen edustaja, mies

   Ja Aabraham otti poikansa Ismaelin sekä kaikki kotona syntyneet ja kaikki rahalla ostamansa palvelijat, kaikki Aabrahamin perheen miehenpuolet, ja ympärileikkasi sinä samana päivänä heidän esinahkansa lihan, niinkuin Jumala oli hänelle sanonut. -1.Moos 17:23

   Kylä taitaa joutua ahdinkoon kun täältä ei enää päiväsaikaan löydä muita miehenpuolia kuin vanha Akusti ja nelivuotias Pikku-Kalle, joka on mummonsa hoivissa.

Ääntäminen

• IPA: /ˈmie̯henˌpuo̯li/
• tavutus: mie‧hen‧puo‧li

Liittyvät sanat

• naisenpuoli
• maskuliini
• miespuolinen

Aiheesta muualla

• miehenpuoli Kielitoimiston sanakirjassa