halma
Suomi
Substantiivi
- eräs lautapeli
Ääntäminen
- IPA: /ˈhɑlmɑ/
- tavutus: hal‧ma
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | halma | halmat |
| genetiivi | halman | halmojen (halmain) |
| partitiivi | halmaa | halmoja |
| akkusatiivi | halma; halman |
halmat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | halmassa | halmoissa |
| elatiivi | halmasta | halmoista |
| illatiivi | halmaan | halmoihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | halmalla | halmoilla |
| ablatiivi | halmalta | halmoilta |
| allatiivi | halmalle | halmoille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | halmana | halmoina |
| translatiivi | halmaksi | halmoiksi |
| abessiivi | halmatta | halmoitta |
| instruktiivi | – | halmoin |
| komitatiivi | – | halmoine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | halma- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Aiheesta muualla
- halma Kielitoimiston sanakirjassa
Englanti
Substantiivi
halma
Viitteet
- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 9