hikka
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈhikːɑ/
- tavutus: hik‧ka
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | hikka | hikat |
| genetiivi | hikan | hikkojen (hikkain) |
| partitiivi | hikkaa | hikkoja |
| akkusatiivi | hikka; hikan |
hikat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | hikassa | hikoissa |
| elatiivi | hikasta | hikoista |
| illatiivi | hikkaan | hikkoihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | hikalla | hikoilla |
| ablatiivi | hikalta | hikoilta |
| allatiivi | hikalle | hikoille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | hikkana | hikkoina |
| translatiivi | hikaksi | hikoiksi |
| abessiivi | hikatta | hikoitta |
| instruktiivi | – | hikoin |
| komitatiivi | – | hikkoine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | hika- | |
| vahva vartalo | hikka- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset
[muokkaa]Aiheesta muualla
[muokkaa]- hikka Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet
[muokkaa]- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 9-A