kenno
Ulkoasu
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]kenno (1)
- mehiläisten vahasta rakentama toukkien kasvatukseen tai ravinnon varastoitiin tarkoitettu kuusikulmainen lokero, näiden lokeroiden muodostama yhtenäinen kokonaisuus tai näistä lokeroista koostuva levy, joka on ihmisen rakentamassa mehiläispesässä
- Mehiläiset täyttävät kennojaan.
- Sijoittelun kannalta ihanteellisen kennon poikkileikkaus on säännöllinen kuusikulmio.
- päältä tai edestä avoin tai avattava lokero tai säiliö
- sähköpari
- valoa havaitseva tai sitä sähköksi muuttava sensori
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈkenːo/
- tavutus: ken‧no
Taivutus
[muokkaa]Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | kenno | kennot |
genetiivi | kennon | kennojen |
partitiivi | kennoa | kennoja |
akkusatiivi | kenno; kennon |
kennot |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | kennossa | kennoissa |
elatiivi | kennosta | kennoista |
illatiivi | kennoon | kennoihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | kennolla | kennoilla |
ablatiivi | kennolta | kennoilta |
allatiivi | kennolle | kennoille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | kennona | kennoina |
translatiivi | kennoksi | kennoiksi |
abessiivi | kennotta | kennoitta |
instruktiivi | – | kennoin |
komitatiivi | – | kennoine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | kenno- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Etymologia
[muokkaa]vanha germaaninen laina[1]
Käännökset
[muokkaa]1. mehiläispesän kuusikulmainen rakenneosa, niiden kokonaisuus tai niistä koostuva levy
|
3. sähköpari
|
Liittyvät sanat
[muokkaa]Johdokset
[muokkaa]- substantiivit: kennosto
Yhdyssanat
[muokkaa]akkukenno, aurinkokenno, emokenno, hunajakenno, kennojäähdytin, kennokakku, kennokehys, kennokonna, kennokytkin, kennopohja, kennorakenne, koiraskenno, mehiläiskenno, mesikenno, munakenno, pakkauskenno, polttokenno, siitepölykenno, työläiskenno, valokenno
Aiheesta muualla
[muokkaa]Viitteet
[muokkaa]- ↑ Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 358. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.