Siirry sisältöön

uhata

Wikisanakirjasta

Suomi

[muokkaa]

Verbi

[muokkaa]

uhata (73-D) (taivutus[luo])

  1. ~ (part.) olla uhkana jklle
    Sukupuutto uhkaa monia eliölajeja.
  2. ~ (part.) aiheuttaa uhka jklle jllak
    Ryöstäjä uhkasi vanhusta puukolla.

Ääntäminen

[muokkaa]
  • IPA: /ˈuhɑt̪ɑˣ/
  • tavutus: u‧ha‧ta

Taivutus

[muokkaa]

sanan uhka vartalosta uha- ja suffiksista -ta

Etymologia

[muokkaa]

sanan uhka vartalosta uha- ja suffiksista -ta[1]

Käännökset

[muokkaa]
Nämä käännökset on merkitty korjattaviksi.

Liittyvät sanat

[muokkaa]
Johdokset
[muokkaa]

Aiheesta muualla

[muokkaa]
  • uhata Kielitoimiston sanakirjassa
  • Artikkelit 384, 385 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa

Viitteet

[muokkaa]
  1. Ison suomen kieliopin verkkoversio: § 330 Supistumaverbien rakenne ja merkitys. Kotimaisten kielten tutkimuskeskus 2008.