Antti Peippo
| Antti Peippo | |
|---|---|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 10. syyskuuta 1934 Lahti |
| Kuollut | 29. kesäkuuta 1989 (54 vuotta) Helsinki |
| Kansalaisuus | Suomi |
| Ammatti | elokuvaaja |
| Muut tiedot | |
| Aktiivisena | 1964-1989 |
Antti Eerikki Peippo (10. syyskuuta 1934 Lahti – 29. kesäkuuta 1989 Helsinki) oli suomalainen elokuvaaja ja elokuvaohjaaja.
Peippo tuli tunnetuksi erityisesti Risto Jarvan elokuvien hovikuvaajana. Lukuun ottamatta elokuvaa Yö vai päivä (1962) hän on kuvannut kaikki Jarvan elokuvat. Jarvan kuoleman jälkeen hän jatkoi kuvaajana muissa Jarvan tuotantoyhtiön Filminorin elokuvissa.
Peipon ainoaksi pitkän näytelmäelokuvan ohjaustyöksi jäi tieteiskauhukomedia Ihmemies (1979).
Antti Peippo alkoi 16-vuotiaasta opiskella maalausta Taideakatemian koulussa ja opiskeli sitä 1950-luvun alkupuolella myös Pariisissa. 1960-luvun alussa hän opiskeli kamerataidetta Taideteollisessa korkeakoulussa, jossa hän seuraavalla vuosikymmenellä opetti. Vuosina 1964–1975 Peippo toimi Filminor-yhtiössä elokuvaajana ja kuvasi muun muassa melkein kaikki Risto Jarvan elokuvat.[1]
Peipon ura jatkui aina 1980-luvun lopulle asti lyhyet elokuvien ja lyhyiden dokumenttien ohjaajana ja kuvaajana. Hän näytteli myös pieniä osia useissa elokuvissa. Vuonna 1972 valmistunut Viapori – Suomenlinna palkittiin parhaan lyhytelokuvan Jussilla.[2] Kettu-mitalin hän sai vuonna 1983 Helsinkiä valokuvanneesta venäläisupseerista Ivan Timiriasevista kertovalla elokuvalla Sivullisena Suomessa ja Risto Jarva -palkinnon omaelämäkerrallisella lapsuuskuvauksella Sijainen, joka palkittiin Tampereen elokuvajuhlilla 1989 myös kotimaisen sarjan pääpalkinnolla. Elokuvataiteen valtionpalkinnon Peippo sai vuosina 1972, 1973 ja 1981.[1][3]
Peippo kuoli syöpään kesäkuussa 1989 54-vuotiaana.[3] Hänet on haudattu Vanhalle hautausmaalle Lahteen.[4]
Filmografia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ohjaajana
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- 1972: Viapori – Suomenlinna
- 1973: Suomalainen pöydänkattaja
- 1975: Leikkien mallit
- 1977: Menneen ajan kuvat
- 1979: Ihmemies
- 1979: Graniittipoika (lyhytelokuva Wäinö Aaltosen veistoksesta)
- 1981: Seinien silmät
- 1983: Sivullisena Suomessa
- 1984: Kolme salaisuutta
- 1984: Risto Jarva, työtoverini
- 1985: Ateneumin joululehti
- 1985: Nykytaiteen museo
- 1987: Ratsastus Aasian halki
- 1987: Hotelli Belvedere
- 1989: Sijainen
- 1989: Valtakunnan sydän
Elokuvaajana
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- 1964: X-Paroni
- 1965: Onnenpeli
- 1965: Asuminen ja luonto
- 1967: Kaupungissa on tulevaisuus
- 1967: Kansanvakuutus turvanamme
- 1968: Nainen ja yhteiskunta
- 1969: Ruusujen aika
- 1970: Bensaa suonissa
- 1970: Maaseudun tulevaisuus?
- 1972: Kun taivas putoaa...
- 1974: Yhden miehen sota
- 1975: Mies, joka ei osannut sanoa ei
- 1976: Loma
- 1977: Jäniksen vuosi
- 1978: Vartioitu kylä 1944
- 1983: Menestyksen maku
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Kuolleita: Elokuvaohjaaja Antti Peippo. Helsingin Sanomat, 4.7.1989, s. 12.
- ↑ www.jussit.fi, Vuosi 1972.
- ↑ a b Antti Peippo Elonetissä.
- ↑ Antti Eerikki Peippo 10.9.1934-29.6.1989 BillionGraves. Viitattu 27.11.2023.
Kirjallisuutta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Aaltonen, Jouko & Kyösola, Satu & Suhonen, Ville (toim.): Dokumenttielokuvan suuri tuntematon. Katseita Antti Peippoon. Helsinki: Aalto Arts Books, 2020.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Sedergren, Jari: Peippo, Antti (1934–1989) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu. 22.10.2018. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Viitattu 14.7.2019.
- Antti Peippo, esseedokumentin mestari, Risto Jarva -seura
- Antti Peippo muistelee (Arkistoitu – Internet Archive), Risto Jarva -seura
- Gérard Courantin lyhytelokuva Antti Peipon kasvoista, YouTube
- Antti Peippo Elonetissä.
| Kansainväliset | |
|---|---|
| Kansalliset | |
| Henkilöt | |
