Asukasoikeus
Asukasoikeus on aiemmin käytössä ollut nimitys, joka tarkoitti vakaata hallintaoikeutta valtion omistamaan maatilaan eli kruununtilaan. Tilan haltija ja hänen perillisensä saivat viljellä tilaa määräämättömän ajan, kunhan hoitivat sitä määräysten mukaisesti ja maksoivat veronsa.[1]
Ruotsissa hallintaoikeus toisen maahan kehittyi lampuotijärjestelmästä. Alkuaan kruunu antoi maataan lampuodin viljeltäväksi määräajaksi sovittua vuokraa vastaan. Melko pian yleistyi tapa, että velvollisuutensa täyttävät lampuodit saivat asua ja viljellä tilaa sukupolvesta toiseen. Kaarle XI antoi asiasta asetukset 1684 ja 1695. Ne koskivat kruununratsutiloja ja sellaisia kruununtiloja, joiden vero meni sotalaitoksen ylläpitoon. Asukkaiden hallintaoikeus oli kuitenkin epävakaa, kunnes annettiin perustuslain luonteinen asetus 21. helmikuuta 1789. Sen mukaan asukas ja hänen lapsensa saivat pitää tilaa häiritsemättä, kunhan hoitivat maata ja rakennuksia hyvin. Lisäksi asukkaalla oli oikeus lunastaa tila itselleen säädetyssä järjestyksessä (perinnöksiosto).[2]
Suomen kruununtilojen asukasoikeus järjestettiin asetuksella 6. kesäkuuta 1883 (26/1883). Asetusta muutettiin osittain 20. elokuuta 1887. Asetuksen mukaan tilan hallintaoikeus jatkui määräämättömän ajan, ellei asukas laiminlyönyt tilan hoitoa tai jättänyt verojaan maksamatta (verohylky). Asukkaan kuollessa perilliset eivät ilman muuta saaneet tilaa haltuunsa, vaan heillä oli oikeus tulla hyväksytyiksi tilanpidon jatkajina. Asukasoikeutta ei voinut lahjoittaa eikä testamentata, mutta sen voi myymällä tai vaihtaen luovuttaa toiselle. Luovutus tuli päteväksi, kun maaherra hyväksyi ja otti ostajan asukkaaksi. Asukasoikeus oli myös ulosmittauskelpoinen asukkaan velasta.[2] Asetusta muutettiin uudelleen 1937 (laki 260/1937) ja se kumottiin lailla maakaaren voimaanpanosta annetun lain muuttamisesta (1125/1996, 2 §), joka tuli voimaan vuoden 1997 alussa.