Briard

Briard oli Pete "Räkä" Malmin ja Andy McCoyn johtama punk-rock-yhtye, joka toimi aktiivisesti 1977–1979. Yhtye on herätetty uudelleen henkiin projektiluontoisesti vuosina 1983 ja 1996.

Historia

Briard syntyi Malmin tavattua Andy McCoyn veljen Ilkan. Ilkka ehdotti Andya yhtyeen kitaristiksi ja Philadelphia Motherfuckers -yhtye syntyi. Myöhemmin nimi muutettiin Briardiksi Malmin koiran rodun mukaan. Yhtye esiintyi syksyllä 1977 Linnanmäen päättäjäiskonsertissa, jonka ansiosta Briard sai levysopimuksen Finndisc-levy-yhtiöltä. Linnanmäen keikka oli legendaarinen: Järjestäjät olivat juuri ennen keikkaa sanoneet yhtyeelle, että ettehän sitten soita liian lujaa – nuorukaisten vahvistimet kun näyttivät olevan täysillä. Pete Malmi vastasi: "Ei huolta, niitten pitää vaan olla tässä vaiheessa täysillä, ettei niihin pääse kertymään staattista sähköä." Parin minuutin kuluttua myös Pasilassa ja muissa lähikaupunginosissa päästiin nauttimaan Briardin keikasta. Tosin keikka keskeytettiin kolmen biisin jälkeen. Pete sai puhuttua bändinsä Linnanmäelle keikalle väittämällä, että yhtye kuulostaa Matilta ja Tepolta.

Englanti tuli Briardin laulukieleksi suorastaan luonnostaan. Meininki oli kansainvälistä: Hulkon veljekset olivat asuneet Tukholmassa ja Pete Malmi seitsemän vuotta Englannissa. Briardin ensisingleä vuodelta 1977 "I Really Hate Ya"¹ (B-puolella "I Want Ya Back") pidetään Suomen ensimmäisenä punklevytyksenä. Singlen tuotti Kassu Halonen. Läpimurtonsa yhtye teki seuraavalla singlellä "Fuck The Army" (B-puolella "Product Of TV-Generation").

Yhtyeellä oli kokoonpanon kanssa ongelmia, joten live-esiintymisiä oli harvoin, esimerkiksi Wallininkadun Kill Cityssä ja Elmun klubilla sekä yksi salainen keikka Tavastialla. "Fuck The Army" -kappale liittyy siihen, että Pete Malmia otti päähän, kun yhtyeen basistin Ilkka "Ikke" Hulkon täytyi siirtyä asepalvelukseen Lappiin. Ikken tilalla bassoa soitti Timo Huovinen. Briardin piti olla Sex Pistolsin lämmittelybändinä Työväentalolla 18. tammikuuta 1978, mutta keikka tunnetusti peruuntui, koska muun muassa lastensuojelujärjestöt sekä Helsingin Sanomien toimittaja Raija Forström vastustivat Sex Pistolsin maahantuloa, ei haluttu yhtyeen "turmelevan" Suomen nuorisoa. Lopulta työministeri Arvo Aalto epäsi Pistolsien työluvat. Sex Pistols kuitenkin hajosi ennen aiottua Työväentalon keikkaa.

Finndiscin kanssa yhteistyö ei sujunut. Tuottaja Kassu Halosen sanottiin halunneen Briardista koko perheen yhtyeen, jonka vuoksi joitain sanoituksia sensuroitiin. Briard siirtyi ensin Poko Recordsille ja vuonna 1979 lopulta Love Recordsille. Love julkaisi Briardin kolmannen singlen Chirpy Chirpy Cheep Cheep vihreänä vinyylinä. Punkin uusio-hengessä purkkapoppia sovitettiin punkille ominaiseen nopeampaan ja raaempaan tyyliin. Chirpy-singlen kansi on parodia Pen Leen Nouveau-levyn kannesta. Vain kaksi kuukautta aiemmin vuoden 1978 puolella Dave Lindholmin bändi Pen Lee oli poseerannut Love Recordsin studiossa miksauspöytään nojaten. Singlen kannessa poseeraavat samassa paikassa ja "samaan tyyliin" Briardin silloiset jäsenet T.B. Widow, Andy McCoy, Sidi Vainio ja Pete Malmi. Singlen kakkospuolelle tuli "Superstars", ja samassa yhteydessä tallennettiin myös kappale "Anarchy in the U.K.K." Tämä oli Andy McCoyn viimeinen levytys yhdessä vanhan Briardin kanssa. Samana vuonna julkaistiin Briardin viimeinen single Rockin' On The Beach. Sen A-puolella kitaraa soittaa Luumu Kaikkonen ja B-puolella Andyn vanha koulukaveri Kulosaaren ruotsinkielisestä koulusta: Jan Stenfors.

Syksyllä 1979 Briard soitti Kill Cityssä. Keikalta tallennetut viisi kappaletta ilmestyivät Johanna-levymerkin Metropolis-kokoelmalevyllä (toinen levy eli D-puoli). Tässä niin sanotun alkuperäisen Briardin kokoonpanossa on Malmin ja Hulkkojen lisäksi Nasse eli Jan Stenfors toisessa kitarassa. Musiikillisesti tallenne on Briardin huippua, eniten hard-rock tyylinen ja nopein versio yhtyeestä. Kokonaista LP-levyä alkuperäinen Briard ei koskaan julkaissut.

Yhtye lopetettiin, kun Andy riitaantui Malmin kanssa ja siirtyi tekemään yhteistyötä Pelle Miljoonan kanssa ja sen jälkeen luotsaamaan Mike Monroen kanssa Hanoi Rocksia. Briard julkaisi 1979 vielä viimeiseksi jääneen neljännen Rockin' On The Beach -singlelevynsä ilman McCoyta. Mike Monroen oli tarkoitus yhdessä vaiheessa tulla Briardiin soittamaan kitaraa, mutta kokoonpano jäi toteutumatta Malmin vaatiessa Monroeta leikkaamaan pitkät hiuksensa, mihin Monroe ei suostunut.

Antti ja Ilkka Hulkko esiintyvät Helsingin Sanomien kuukausiliitteen Perhesiteitä-sarjassa joulukuussa 2017. Ikke Hulkko kertoo omassa osuudessaan, että Pete Malmin kova esiintymispelko oli syynä Briardin toiminnan kuihtumiseen.

Vuonna 1983 Briardin koko tuotanto levytettiin uudelleen levylle, ja vuonna 2005 levy julkaistiin uudelleen.

Kokoonpano

1977 (1. single)

• Pete "Räkä" Malmi – laulu
• Andy McCoy – kitara, laulu
• Ilkka Hulkko (Jan Vincent) – basso
• Seppo "Sidi" Vainio – rummut

1978 (2. single)

• Malmi
• McCoy
• Timo Huovinen – basso (tuurasi Ilkka Hulkkoa tämän ollessa armeijassa / levynkansissa nimellä Sam Sodomy)
• Vainio (levynkansissa nimellä Serious Lee Insane)

1979 (3. single)

• Malmi
• McCoy
• T.B. Widow – basso (tuurasi Ilkka Hulkkoa tämän ollessa armeijassa)
• Vainio

1979 (4. single)

• Malmi
• Luumu Kaikkonen – kitara (singlen A-puoli)
• Jan Stenfors (sittemmin Nasty Suicide) – kitara (singlen B-puoli)
• Ilkka Hulkko (Jan Vincent) – basso
• Vainio

Vuoden 1983 elokuussa albumin levyttänyt kokoonpano

• Malmi
• McCoy
• Hulkko
• Vainio
• Måns Kullman – basso (3 raidalla), kitara (2 raidalla) ja taustalaulu (3 raidalla)

Vuoden 1996 comebackissa

• Pete "Räkä" Malmi – laulu
• Andy McCoy – kitara, laulu, piano
• Angela Nicoletti – laulu
• Archie (The 69 Eyes -yhtyeestä) – basso
• Jussi Jetson (Jussi 69) – rummut

Julkaisut

Albumit

• Miss World (1983, Johanna)
• Andy McCoy & Pete Malmi: Briard (1996, RCA)

Singlet

• "I Really Hate Ya" / "I Want Ya Back" (Delta, 1977)
• "Fuck The Army" / "Product Of The TV-Generation" (Poko Rekords, 1978)
• "Chirpy Chirpy Cheep Cheep" / "Superstars" (Love Records, 1979)
• "Rockin' On The Beach" / "Miss World" (Love Records, 1979)
• "Fuck The Army" (RCA (BMG), syyskuu 1996)
• "River Of Dreams" (RCA (BMG), lokakuu 1996) (Promo)

Muuta

• "Backstreet Boys" / "I Want Ya Back" / "Miss World" / "Fuck The Army" / "Superstars" Metropolis-livekokoelma-albumilla (Johanna, 1980)
• "Philosophy" Hilse-LP-kokoelma-albumilla 1979

Aiheesta muualla

• Briard (Arkistoitu – Internet Archive)
• Hanoi Rocksin sivut (Arkistoitu – Internet Archive)