Huttunen työskenteli kivityömiehenä ja kivenhakkaajana Viipurissa ja Helsingissä vuoteen 1920 saakka. Suomen sisällissodan jälkeen hän oli poliittisista syistä vangittuna 1918–1920. Vapauduttuaan Huttunen toimi Suomen Ammattijärjestön järjestäjänä 1920–1922 ja puheenjohtajana 1923–1925. Hän oli Oulussa ilmestyneen Pohjolan Työmiehen vastaava toimittaja 1926–1928 ja Suomen Sosialidemokraatin toimittaja 1928–1930. Huttunen toimi Suomen Ammattiyhdistysten Keskusliiton (SAK) ensimmäisenä puheenjohtajana 1930–1937 ja Kansaneläkelaitoksen johtajana 1937–1943. Huttunen edusti Suomea kansainvälisessä työkonferenssissa vuosina 1925 ja 1931–1933. Hän osallistui kansaneläkelain valmistelutyöhön ja oli valtioneuvoston vuonna 1935 asettaman sosiaalivakuutuskomitean jäsenenä ja valtioneuvoston 1937 asettaman neuvottelukunnan jäsenenä osallistuen kansaneläkelain toimeenpanon valmistelutyöhön.[1][2]
Huttunen kuului SDP:n puoluetoimikuntaan.[1] Toukokuun 1936 puoluekokouksessa Huttunen valittiin SDP:n varapuheenjohtajaksi. Hän voitti äänestyksessä Väinö Salovaaran.[3] Huttunen oli myös Osuusliike Elannon hallintoneuvoston ja edustajiston jäsen.[1]
Huttusen vanhemmat olivat kivenhakkaaja Mikko Huttunen ja Lydia Kukkonen. Huttunen oli naimisissa Elli Maria Roihan kanssa vuodesta 1912 alkaen.[1]
