Erkko Kivikoski

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Erkko Kivikoski
Henkilötiedot
Syntynyt2. heinäkuuta 1936
Iisalmi
Kuollut11. elokuuta 2005 (69 vuotta)
Turku
Ammatti elokuvaohjaaja
Ohjaaja
Palkinnot

Valtion elokuvapalkinto
Jussi-palkinto

Aiheesta muualla
IMDb
Elonet

Erkko Johannes Kivikoski (2. heinäkuuta 1936 Iisalmi – 11. elokuuta 2005 Turku) oli suomalainen elokuvaohjaaja. Hän teki ohjaajana joukon lyhytelokuvia ja kuusi pitkää elokuvaa, joista hän sai kuusi kotimaista Jussi-palkintoa ja useita ulkomaisia festivaalipalkintoja.[1]

Elämäkerta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kivikoski oli arkeologi Ella Kivikosken sisaruksenpoika.[2] Hänet lähetettiin sodan aikana sotalapseksi Ruotsiin, mikä oli hänelle traumatisoiva kokemus.lähde? Hän oli varttuessaan taitava trumpetisti. Hänen perheensä mielestä hän keskittyi Helsingissä liiaksikin musiikkiin eikä tarpeeksi koulunkäyntiinsä, ja hänet lähetettiin Etelä-Pohjanmaalle Ilmajoelle. Siellä hän jatkoi soittamista, mutta hänen kiinnostuksensa alkoi siirtyä enemmän elokuvaa kohtaan. Hän valmistui Ilmajoella ylioppilaaksi.[2] Vuonna 1957 hän valmistui merkonomiksi ja hakeutui sen jälkeen alan töihin, mutta suurinta vetoa hän tunsi kuitenkin elokuvantekoon. Elokuvauran rinnalla hänellä oli Solna-ravintola Helsingin Munkkiniemessä.[1]

Kivikoski aloitti vuonna 1959 Fennada-Filmissä kamera-assistenttina, kuvaajana ja lyhytelokuvaohjaajana ja vuodesta 1962 Anelma Vuorion johtamassa Elokuva Oy:ssä, jossa hän teki lyhytelokuvan Tori, joka sai Jussi-palkinnon ja Berliinin elokuvajuhlilla Hopeisen karhun. Kasvanut maine mahdollisti sen, että hän saattoi tehdä kokoillanelokuvan Kesällä kello 5. Elokuva sai Jussi-palkintoja ja vuoden suurimman valtionpalkinnon; teos oli myös yleisö- ja arvostelumenestys.[3] Seuraava pitkä elokuva oli Käyntikorttini..., joka sai tuoreeltaan kehnot arvostelut mutta jota on myöhemmin arvostettu.

Elokuvat Kuuma kissa? ja Kesyttömät veljekset valmistuivat Kivikosken ohjaamina 1960-luvulla. Molemmat sisälsivät entistä vakavampia kannanottoja yhteiskunnallisiin kysymyksiin. Vuonna 1973 valmistunut Laukaus tehtaalla on kantaa ottava elokuva, joka kertoi pienestä ihmisestä voiton maksimoinnin pelissä. Elokuva herättivät aikanaan poliittista polemiikkia.[1]

Kivikosken viimeiseksi elokuvaksi jäi 1980-luvun alkupuolella valmistunut Yö meren rannalla, jossa hän teki paluun yksilöteemoihin. Rakkaus ja melankolia olivat jälleen esillä.

Elokuvanteon ohella Erkko Kivikoski oli 1970-luvun alkupuolella perustamassa elokuvantekijäin ammattiliittoa. Vuosina 1978–1981 hän toimi Risto Jarvan kuoleman jälkeen Taideteollisen korkeakoulun elokuva- ja tv-linjan yliopettajana, mutta vastalauseena riittämättömille resursseille hän luopui virasta ja jatkoi sen jälkeen tuntiopettajana.[1]

Filmografia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lyhytelokuvia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Maidon tarina (1961)
  • EX-P-503 (1962)
  • Tori (1963)
  • Ensin säästö (1965)
  • Ovi (1965)
  • Tapiola (1967)
  • Metsurit (1979)
  • 70 000 pientä kohtaloa (1984)

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c d Arto Pajukallio, Elokuvat, Helsingin Sanomat 14.6.2011, sivu D 7
  2. ↑ a b Kurkela, Vesa & Kemppi, Terho (toim.): Soittaja pärjää aina – Eteläpohjalaiset muusikot muistelevat, s. 85–86. Mediapinta, 2009.
  3. ↑ Kesällä kello 5 Elonet. Taustaa, viitattu 1.5.2014

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Erkko_Kivikoski&oldid=22689799”