Kostamus

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä artikkeli kertoo kaupungista. Kostamus on myös kylä Porajärvellä.
Kostamus
Костомукша
lippu
lippu		 vaakuna
vaakuna

Kostamus

Koordinaatit: 64°35′N, 30°36′E

Valtio Venäjän federaatio
Tasavalta Karjalan tasavalta
Kaupunkipiiri Kostamus
Perustettu 1977
Kaupungiksi 1983
Pinta-ala  ([1])
 – Kokonaispinta-ala 15 km²
Väkiluku (2010) 28 436
Aikavyöhyke UTC+3 (MSK)
Postinumero 18693x
Suuntanumero(t) +7 81459









Kostamuksen kaupunkipiirin asutut paikat. Kostamuksen kaupunkipiiri on kartassa harmaalla ja Kalevalan piiri valkoisella.

Kostamus (karjalaksi Koštamuš, ven. Костомукша, Kostomukša) on kaivosteollisuuskaupunki Kontokkijärven etelä- ja itäpuolella Karjalan tasavallassa, Venäjällä, lähellä Suomen rajaa.

Kostamus muodostaa ympäröivine maaseutuineen Kostamuksen kaupunkipiirin (ven. Костомукшский городской округ, Kostomukšski gorodskoi okrug), joka on tasavallan piireihin (raion) rinnastettava hallintoyksikkö. Vuonna 2016 kaupungissa oli 29 511 asukasta. Koko kaupunkipiirin väkiluku oli maaseutukylien 538 asukasta (kuten Vuokkiniemi) mukaan lukien 30 049.

Kaupunkiin johtaa sekä maantie että rautatie Suomesta Vartiuksen raja-aseman kautta. Kostamuksesta on myös rautatieyhteys itään Suojärven–Jyskyjärven radalla olevalle Lietmajärven asemalle.[2][3] Tämä yhteys valmistui vuonna 2001. Kostamuksessa on ortodoksinen kirkko ja vapaakirkko.

Historia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kostamuksen kylä kuului ennen vuotta 1920 Kontokin kunnan alueeseen ja sittemmin Uhtuan piiriin. Kostamus kuului Vienan tärkeimpiin runokyliin. Kostamuksen kylä oli Suomen miehittämänä 1941–1944, suurimman osan jatkosodan ajasta. Sodan alkupuolella puna-armeijan partisaanit polttivat Kostamuksen maan tasalle.lähde?

Vanhan Kostamuksen kylänosia järven ympärillä olivat Kylä, Saviniemi, Prokkola, Elovuara, Kylmäsenvuara, Vatala, Eläntävuara, Riekinranta, Koivuvuara, Tiitanvuara, Kuokkaniemi, Stahveinranta ja Jyrkilä. Hieman etäämpänä, Kenttijärven suuntaan vievän vesistön varrella sijaitsivat Ahvenjärvi ja Suojärvi, josta oli kotoisin Karjalan kansalliskirjailija Jaakko Rugojev. Kostamuksen valtasuvut toiseen maailmansotaan saakka olivat Peksujeff, Vatanen ja Rugojev. Jatkosodan aikana Kostamuksesta Vuokkiniemeen siirtynyt Iro Peksujeff oli yksi viimeisiä tunnettuja vienalaisnaisia, joilta suomalaiset keräsivät talteen kansanperinnettä ja -runoutta.[4] Näitä tietoja löytyy tallennettuna Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kansanrunousarkistosta.

Kostamuksen vanhan kylän paikka jäi kokonaan veden alle, kun Kostamusjärvi muutettiin lietealtaaksi ja sen pintaa nostettiin. Kaupunki Kostamuksesta tuli vuonna 1983. Vuokkiniemen kylähallintoalue liitettiin Kostamuksen kaupungin alaisuuteen 1988.

Kaivoskaupungin rakentaminen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Kostamus-projekti
Tie Kostamuksen kaivoskombinaatille

Kostamuksen rautamalmiesiintymä löydettiin vuonna 1946. Kostamuksen kaupunki ja vuoriteollisuuskombinaatti rakennettiin suomalaisvoimin presidentti Urho Kekkosen harjoittaman lobbaustyön tuloksena[5] vuosina 1977–1985, ja sitä pidettiin elintärkeänä piristysruiskeena Suomen talouselämälle ja erityisesti Kainuun maakunnalle aikana, jolloin vallitsi korkea työttömyys. Samassa yhteydessä rakennettiin myös Suomen puolelta, Kontiomäen risteysasemalta Vartiuksen raja-aseman kautta Kostamukseen kulkeva rataosa, joka valmistui jo vuonna 1976.

Kaivos on tuottanut malmia Neuvostoliiton (sittemmin Venäjän) oman terästeollisuuden lisäksi suomalaiselle Rautaruukille.

20. maaliskuuta vuonna 1980 tapahtui Kostamuksen linja-autoturma. 43 kainuulaista Kostamuksen rakentajaa aamulla töihin kuljettanut linja-auto törmäsi jarruttamatta raskaassa lastissa olleeseen kuorma-autoon, minkä seurauksena kuoli välittömästi 8 ja loukkaantui 33 ihmistä, joista kaksi kuoli myöhemmin sairaalassa. Onnettomuuden uhrit kävivät ensin Kostamuksen terveysasemalla, jonka jälkeen heidät kuljetettiin rajalle ja edelleen Suomen sairaaloihin. Maaliskuussa 2006 paljastettiin onnettomuuspaikan läheisyydessä muistomerkki liikenneonnettomuuden uhreille.

Syyskuun 14. 2013 paljastettiin Kostamuksessa Urho Kekkosen ja Aleksei Kosyginin neuvottelujen muistopatsas.[6]

Väkiluvun kehitys

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Etualalla kerrostalo, jossa kauppoja kivijalassa. Taustalla metsä, josta pilkistää korkea kerrostalo.
Kostamuksen keskustan kaupunkikuvalle on luonteenomaista metsälähiömäisyys

Oheinen taulukko kuvaa Kostamuksen kaupunkitaajaman asukasluvun kehitystä väestönlaskentojen (1979–2010) mukaan. Vuonna 1979 Kostamus oli vielä Kalevalan piiriin kuuluva kaupunkityyppinen taajama.[7] Myöhemmissä väestönlaskennoissa se muodosti oman kaupunkipiirinsä, johon kuului muutamia satoja maaseutukylien asukkaita.

Vuosi 1979[7][8] 1989[9][10] 2002[11][12] 2010[13] 2016
Väkiluku
taajama/kaupunki 		&&&&&&&&&&&04366.&&&&004 366 &&&&&&&&&&030432.&&&&0030 432 &&&&&&&&&&029746.&&&&0029 746 &&&&&&&&&&028436.&&&&0028 436 &&&&&&&&&&029511.&&&&0029 511
Väkiluku
koko piiri 		&&&&&&&&&&017155.&&&&0017 155
(Kalevalan piiri) 		&&&&&&&&&&031003.&&&&0031 003
(Kostamuksen
kaupunkipiiri) 		&&&&&&&&&&030250.&&&&0030 250
(kaupunkipiiri) 		&&&&&&&&&&028997.&&&&0028 997
(kaupunkipiiri) 		&&&&&&&&&&030049.&&&&0030 049
(kaupunkipiiri)

Asutut paikat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kontuvaara on Kostamuksen uutta kaupunginosaa

Kostamuksen kaupunkipiirissä on 7 asuttua paikkaa:

Elinkeinot

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kostamuksen torilta 2014

Kostamuksen kaivoskombinaatti yksityistettiin Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen. Nyt sen omistaa OAO Karelski okatyš -niminen yhtiö ("Karjalan Pelletti"), joka on Kostamuksen merkittävin työnantaja. Yhtiö työllistää noin 6 500 ihmistä, ja se kuuluu Severstal-konserniin. Rautapellettirikastamo, jota alettiin rakentaa 1974, työllistää välillisesti huomattavan osan kaupunkilaisista. Kostamuksessa tuotetaan 30 % Venäjän rautapelleteistä.[14] Kostamuksesta viedään Severstalin rautamalmia Kokkolan satamaan, josta se kuljetetaan maailmalle, 3–4 junaa vuorokaudessa. Kussakin junassa on 60 vaunua täynnä rautamalmia.[15]

Kaupungissa on toiminut vuodesta 1992 myös Carhatec, joka on PKC Groupin alihankkija. Se valmistaa ajoneuvojen johtosarjoja.

Vuonna 2006 kaupunki sai Kultainen rupla -arvonimen elinkeinopolitiikastaan ja sosiaalisesta kehityksestään.[16]

Media

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lehdistö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kostamuksessa ilmestyy Kostamuksen uutiset, Новости Костомукши[17] . Lehden väliaikainen päätoimittaja on Irina Aleksejeva Kuznetsova. Lehti on kaupungin virallinen uutislehti.[18]

Ilmoituslehtenä ilmestyy Kostamuksen ilmoituslehti, Газета объявлений Костомукши[19] [20]Lisäksi on Kaikki kaikesta-lehti, Все обо всем,[21] sekä lehti Kaupunki, Город[22]

Verkkojulkaisuna ilmestyy 64. leveyspiiri verkossa, Сетевое издание «64 параллель онлайн» . Sen päätoimittajana on Grigori Vojevodin.[23]

Radio

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kostamuksessa on kolme radioasemaa, Paikallisradio, Местное радио, joka lähettää taajuudella 100,4 MHz[24] ja radio Toinen aalto, Вторая волна, joka lähettää taajuudella 102,3 MHz, ja sillä on myös verkkolähetys.[25] Europa Plus -ketjukanava, jolla on myös paikallista ohjelmaa, kuuluu taajuudella 105,1 MHz kaupungissa.

Tunnettuja kostamuslaisia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Kostomukša Moj Gorod. Viitattu 16.10.2008. (venäjäksi)
  2. ↑ V.H. Peihvasser: Novyi Atlas avtomobilnyh dorog 2006–2007. Rossija – Strany SNG – Pribaltika 1:750 000, 1:1 500 000 (+ 1:4000 000). Minsk: Tribum, 220053 g. Minsk. (venäjäksi)
  3. ↑ Atlas železnyje dorogi Rossija i sopredelnyje gosudarstva. (Venäjän ja IVY-maiden rautatiekartasto) FGUP "Omskaja kartografitšeskaja fabrika", 2010. Virhe: Virheellinen ISBN-tunniste (venäjäksi)
  4. ↑ Virtaranta Pertti, Vienan kyliä kiertämässä. Kirjayhtymä 1978, ss. 202-255; Kivelä Marjut, Sydämessä kalevalainen kansa. SKS 1985, ss. 101-102; Karjalan Heimo 2001/11-12, ss. 210-211]
  5. ↑ Breznev: ”Kostomukša on ratkaistava” – Moskova tammikuussa 1977 (kuollut linkki) (Arkistoitu versio) luku kirjasta Esa Seppänen: Itäsuhteiden kolmiodraama. Kekkonen–Breznev–Kosygin 1960–1980. Ajatus Kirjat 2007. Arkistoitu 14.6.2008. Viitattu 20.11.2008.
  6. ↑ В Костомукше открыт памятник Алексею Косыгину и Урхо Кекконену Карелия официальная. Viitattu 22.7.2014 (venäjäksi).
  7. ↑ a b demoscope.ru: Vsesojuznaja perepis naselenija 1979 g. Gorodskoi. (Koko Neuvostoliiton kattava väestönlaskenta 1979. Kaupunkitaajamat.) Демоскоп Weekly, demoscope.ru. Viitattu 6.8.2014. (venäjäksi)
  8. ↑ demoscope.ru: Vsesojuznaja perepis naselenija 1979 g. (Koko Neuvostoliiton kattava väestönlaskenta 1979.) Демоскоп Weekly, demoscope.ru. Viitattu 6.8.2014. (venäjäksi)
  9. ↑ demoscope.ru: Vsesojuznaja perepis naselenija 1989 g. Gorodskoi. (Koko Neuvostoliiton kattava väestönlaskenta 1989. Kaupunkitaajamat.) Демоскоп Weekly, demoscope.ru. Viitattu 6.8.2014. (venäjäksi)
  10. ↑ demoscope.ru: Vsesojuznaja perepis naselenija 1989 g. Tšislennost naselenija SSSR, RSFSR i jejo territorialnyh jedinits po polu (Koko Neuvostoliiton kattava väestönlaskenta 1989. Neuvostoliiton tämänhetkinen väestö, Venäjän sosialistinen neuvostofederaatio ja sen osat.) Демоскоп Weekly, demoscope.ru. Viitattu 6.8.2014. (venäjäksi)
  11. ↑ demoscope.ru: Vserossijskaja perepis naselenija 2002 g. Gorodskoi. (Koko Venäjän kattava väestönlaskenta 2002. Kaupunkitaajamat.) Демоскоп Weekly, demoscope.ru. Viitattu 6.8.2014. (venäjäksi)
  12. ↑ demoscope.ru: Vserossijskaja perepis naselenija 2002 g. Tšislennost naselenija Rossii i jejo territorialnyh jedinits po polu (Koko Venäjän kattava väestönlaskenta 2002. Venäjän ja sen osien tämänhetkinen väestö.) Демоскоп Weekly, demoscope.ru. Viitattu 6.8.2014. (venäjäksi)
  13. ↑ Federalnaja služba gosudarstvennoi statistiki (Venäjän federaation tilastovirasto), www.gks.ru: Vserossijskaja perepis naselenija 2010. Tom 1. Tšislennost i razmeštšenije naselenija. (Koko Venäjän kattava väestönlaskenta 2010. Osa 1. Väestön lukumäärä ja jakauma. Taulukko 11 (MS Excel-taulukko)) 2012. Moskova: ИИЦ «Статистика России». Arkistoitu 15.3.2013. Viitattu 6.8.2014. (venäjäksi)
  14. ↑ Neosystems.fu (Arkistoitu – Internet Archive)
  15. ↑ http://yle.fi/uutiset/venalaismalmin_kuljetuksesta_ennatyssopimus_kokkolaan/6913903
  16. ↑ Kostamuksen kaupunki ansaitsi "Kultaruplan" 16.11.2006. Karjalan tasavalta. Arkistoitu 20.9.2021. Viitattu 18.112007.
  17. ↑ http://www.kostomuksha-city.ru/sredstva-massovoj-informatsii/120-gazeta-novosti-kostomukshi
  18. ↑ https://vk.com/novkos
  19. ↑ http://www.kostomuksha-city.ru/sredstva-massovoj-informatsii/126-gazeta-ob-yavlenij-kostomukshi (Arkistoitu – Internet Archive)
  20. ↑ https://vk.com/gazeta_gok (Arkistoitu – Internet Archive)
  21. ↑ http://www.kostomuksha-city.ru/sredstva-massovoj-informatsii/127-gazeta-vse-obo-vsem (Arkistoitu – Internet Archive)
  22. ↑ http://www.kostomuksha-city.ru/sredstva-massovoj-informatsii/128-gazeta-gorod (Arkistoitu – Internet Archive)
  23. ↑ http://www.kostomuksha-city.ru/sredstva-massovoj-informatsii/122-setevoe-izdanie-64-parallel-onlajn
  24. ↑ http://www.kostomuksha-city.ru/sredstva-massovoj-informatsii/123-mestnoe-radio-100-4-fm
  25. ↑ http://www.kostomuksha-city.ru/sredstva-massovoj-informatsii/179-radio-vtoraya-volna-102-3-fm

Kirjallisuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Kostamus.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Kostamus&oldid=22788266”