Kenttäorakko
| Kenttäorakko | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
| Suomessa: | Vaarantunut [1] |
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Alakunta: | Putkilokasvit Tracheobionta |
| Kaari: | Siemenkasvit Spermatophyta |
| Alakaari: | Koppisiemeniset Magnoliophytina |
| Luokka: | Kaksisirkkaiset Magnoliopsida |
| Lahko: | Fabales |
| Heimo: | Hernekasvit Fabaceae |
| Alaheimo: | Faboideae |
| Suku: | Orakot Ononis |
| Laji: | arvensis |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Ononis arvensis |
|
| Synonyymit | |
|
|
| Katso myös | |
Kenttäorakko (Ononis arvensis, syn. Ononis spinosa subsp. arvensis, Ononis spinosa subsp. hircina) on monivuotinen, näyttävän punakukkainen hernekasvi. Suomessa se on rauhoitettu[2] ja erityisesti suojeltu laji.[1] Kenttäorakko voidaan luokitella myös ruusuorakon alalajiksi.
Ulkonäkö ja koko
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kenttäorakko on pysty, 30–80 cm korkeaksi kasvava pahanhajuinen kasvi. Kasvin varret ovat pitkän ja tahmean karvan peitossa. Soikeat lehdet ovat alaosassa kolmisormisia, yläosassa ehyitä. Kenttäorakon suuret kukat ovat punertavat, ja ne ovat tavallisesti pareittain tiheässä latvatertussa ja varsilehtien hangassa. Kenttäorakko kukkii Suomessa heinä-elokuussa. Palko on verhiön pituinen ja 1–3-siemeninen.[3]
Levinneisyys
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kenttäorakon päälevinneisyysalue ulottuu Keski-Euroopasta Länsi-Aasiaan. Lajia tavataan myös Ruotsista ja Virosta.[4] Suomessa kenttäorakon tiedetään kasvavan kymmenkunnalla saarella Kirkkonummen ja Sipoon välisessä saaristossa. Satunnaisesti sitä on tavattu myös Turun seudulta sekä itäisen Suomenlahden rannikolta.[5][6]
Elinympäristö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Suomessa kenttäorakko kasvaa merenrantaniityillä väli- ja ulkosaaristossa. Elinympäristö poikkeaa Keski-Euroopan ja Ruotsin esiintymistä, jossa lajia tavataan tyypillisesti niityillä, laitumilla, peltojen reunoilla ja tien pientareilla. Suomessa lajin esiintymiä uhkaavat laiton keräily ja kesämökkirakentaminen.[5] Kenttäorakko on luokiteltu Suomessa vaarantuneeksi.[1]
Käyttö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kenttäorakkoa on ainakin Ruotsissa käytetty aikaisemmin lääkekasvina.[4]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.
- Ryttäri, Terhi: Kenttäorakko. Teoksessa Uhanalaiset kasvimme. Toim. Terhi Ryttäri ja Taina Kettunen. Suomen ympäristökeskus, Helsinki 1997, s. 200.
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c Kenttäorakko – Ononis spinosa subsp. arvensis Laji.fi. Viitattu 4.9.2022.
- ↑ Rauhoitetut lajit luonnonsuojeluasetuksessa (PDF) ymparisto.fi. Viitattu 4.9.2022.
- ↑ Retkeilykasvio 1998, s. 282–283.
- ↑ a b Den virtuella floran: Busktörne (Arkistoitu versio) Viitattu 9.1.2010. (ruotsiksi)
- ↑ a b Ryttäri 1997, s. 200.
- ↑ Kasviatlas 2018: Kenttäorakon levinneisyys Suomessa Viitattu 4.9.2022.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Kasviatlas 2022: Kenttäorakon (Ononis spinosa subsp. arvensis) levinneisyys Suomessa.
- Luontoportti: Kenttäorakko (Ononis arvensis)
- Kassu – Kasvien suomenkieliset nimet: Kenttäorakko (Ononis spinosa subsp. hircina)