Haflinger
| Haflinger | |
|---|---|
 |
|
| Tyyppi: |
yleishevonen; joskus kylmäverinen, englantilaisessa luokittelussa raskas poni |
| Alkuperä ja nimet | |
| Alkuperämaa: |
 Itävalta |
| Polveutuminen: | vuoristohevoset- ja ponit, arabianhevonen |
| Rodun syntyaika: | 1700- ja 1800-luvut |
| Muita nimityksiä: | Haflinginhevonen |
| Esiintyminen ja käyttö | |
| Käyttötarkoitus: | yleisratsu, valjakkohevonen |
| Tärkeimmät alueet: | Saksa, Sveitsi |
| Ominaisuudet | |
| Korkeus: | 135–150 cm |
| Värit: | liinaharjainen rautias |
| Aiheesta muualla | |
Haflinger (tarkoittaa saksaksi ”haflingilaista”), myös haflinginhevonen, on pieni hevosrotu, joka on suosittu ympäri maailmaa. Rotu polveutuu satoja vuosia sitten Etelä-Tirolissa, Itävallassa eläneistä alkuperäisistä alppi- ja vuoristohevosista ja poneista, joita risteytettiin arabianhevosten kanssa. Kaikki nykyiset haflingerit polveutuvat El Bedavi XXII -nimisestä arabianhevosoriista. El Bedavi XXII:n pojasta Foliesta tuli rodun kantaisä. Nimensä rotu on saanut Haflingin kylästä.
Ominaisuudet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Haflingerit ovat perusluonteeltaan älykkäitä, ystävällisiä ja yhteistyöhaluisia. Haflinger voi elää vanhaksi ja työskennellä iäkkäänäkin. Haflingerin säkäkorkeus on 135–150 senttimetriä eli se voi olla ponikokoinenkin, mutta haflinger katsotaan suomenhevosen tavoin yleisroduksi, ei poniksi. Haflingerin väri on aina liinakko eli rautias vaaleilla jouhilla, pään merkit ovat yleisiä. Haflingerin rakenteen piirteitä ovat pieni pää, älykäs ilme, isot silmät, pienet korvat ja hieman kyömy sivukuva, voimakas kaula, loivat lavat, vahva, syvä runko, melko pitkä selkä ja lihaksikkaat lautaset, voimakas takaosa, vahvat jalat ja erinomaiset kaviot.
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Haflingerien nimet saavat alkukirjaimensa eri sukulinjojen tunnuksista, jotka ovat A (Anselmo, s. 1926), B (Bolzano, s. 1915), M (Massimo, s. 1927), N (Nibbio, s. 1920), S (Stelvio, s. 1923), ST (Student, s. 1927) ja W (Willi). Kaikki rodun oriit saavat nimen, jonka ensimmäinen kirjain tulee isän nimestä, ja tammojen nimen alkukirjain on vastaavasti emän nimen alkukirjain. Näin tiedetään, mihin sukulinjaan kukin hevonen kuuluu.
Vuosia kestänyt sisäsiitos johti varsin yhtenäiseen rotuun, jonka ominaispiirteet ovat hyvin selkeitä: pieni koko, voimakas rakenne, liinakko väri, kestävyys ja vuoristoroduille tyypillinen varmajalkaisuus. Arabialainen verenperintö näkyy energisinä ja irtonaisina liikkeinä. Hyväluontoinen haflinger on ihanteellinen yleisratsu ja ajohevonen. Ennen teollistumisen aikaa haflingerit olivat suosittuja maataloudessa ja kuormajuhtina. Entisaikaan haflingereita käytettiin raskaaseen työhön vaikeissa vuoristomaastoissa, hevonen kun oli ainoa kulkuväline Alpeilla. Nykypäivän haflingerit ovat enimmäkseen harrastehevosia. Rodun edustajia on viety moniin maihin. Erityisen suosittuja ne ovat Saksassa ja Sveitsissä. Halfinginhevoset ovat hyvin pitkäikäisiä.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Haflinger Hevosmaailma.netissä (Arkistoitu – Internet Archive)