J. V. Sainio

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
J. V. Sainio
J. V. Sainio punaupseerikoulun oppilaana.
J. V. Sainio punaupseerikoulun oppilaana.
Kansanedustaja
1.8.1908–31.10.1917
Ryhmä/puolue SDP
Vaalipiiri Kuopion itäinen
Henkilötiedot
Syntynyt3. lokakuuta 1880
Pyhäjärvi Ul.
Kuollut31. elokuuta 1920 (39 vuotta)
Pietari
Ammatti kondiittori, ammattiyhdistystoimitsija

Johan Valfrid Sainio (3. lokakuuta 1880 Pyhäjärvi Ul. – 31. elokuuta 1920 Pietari) oli suomalainen poliitikko ja ammattiyhdistysjohtaja, joka toimi SDP:n kansanedustajana 1908–1917 ja Suomen Leipurityöntekijäin Liiton puheenjohtajana 1913–1917.[1] Sisällissodan loppuvaiheessa Sainio pakeni Neuvosto-Venäjälle, jossa hän oli perustamassa SKP:ta ja sai surmansa niin sanotuissa Kuusisen klubin murhissa.

Elämä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Varhaiset vuodet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aviottomana lapsena syntyneen Sainion äiti oli itsellinen Henriika Wilhelmiina Heikintytär. Kansakoulun käytyään Sainio työskenteli kotiseudullaan renkinä ja vuosina 1895–1899 sekatavarakaupan myyjänä Hangossa, jonka jälkeen hän oli sokerileipurina Helsingissä, Viipurissa ja Joensuussa. Sainio toimi myös SDP:n Kuopion läänin itäisen vaalipiirin puhujana ja piirisihteerinä sekä Kansan Voiman Joensuun toimituksen hoitajana. Sainio valittiin eduskuntaan vuonna 1908, jonka ohella hän toimi Suomen Leipurityöntekijäin Liiton puheenjohtajana 1913–1917.[1][2][3]

Sisällissota ja aika Venäjällä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sisällissodan käynnistyttyä Sainio valittiin Työväen pääneuvoston jäseneksi Suomen Ammattijärjestön edustajana, mutta hän ei osallistunut sen toimintaan, vaan jatkoi leipurityöntekijäin liiton toimitsijana.[4] Sodan loppuvaiheessa Sainio pakeni Neuvosto-Venäjälle, jossa hän oli elokuussa 1918 perustamassa Suomen kommunistista puoluetta. Myöhemmin Saino toimi Venäjän kommunistisen puolueen edustajana SKP:ssa ja suoritti punaupseerikurssin Pietarin kansainvälisessä sotakoulussa. Hän kuoli Pietarissa 31. elokuuta 1920, jolloin SKP:n oppositio hyökkäsi puolueen puhetilaisuuteen ja surmasi kahdeksan henkilöä. Sainio ammuttiin todennäköisesti vahingossa, sillä hänen ei tiedetty olleen riidoissa opposition kanssa. Sainio on haudattu yhteishautaan Pietarin Mars-kentälle, jossa on myös surmattujen muistomerkki.[5][6]

Perhe

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sainion puoliso oli Hilja Hirvonen, jonka kanssa hän avioitui vuonna 1914.[1]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c J. V. Sainio Suomen kansanedustajat. Eduskunta. Viitattu 11.8.2008.
  2. ↑ Katsaus Kansan Voiman vaiheisiin. Kansan Voima, 17.12.1931, s. 8–9. Kansalliskirjasto. Viitattu 25.12.2021.
  3. ↑ Muutamia lyhyitä tietoja Kuopion it. piirin sos.-dem. piirijärjestön toiminnasta 25 vuoden ajalta. Kansan Voima, 23.6.1932, s. 4. Kansalliskirjasto. Viitattu 25.12.2021.
  4. ↑ Rinta-Tassi, Osmo: Kansanvaltuuskunta punaisen Suomen hallituksena, s. 153. (Punaisen Suomen historia 1918) Helsinki: Valtion painatuskeskus ; Opetusministeriö, 1986. ISBN 951-86007-9-1
  5. ↑ Geust, Carl-Fredrik: ”Venäjän sisällissodassa surmansa saaneet suomalaiset punakaartilaiset”, Suomalaiset ensimmäisessä maailmansodassa, s. 189. Helsinki: Valtioneuvoston kanslia, 2004. ISBN 952-53544-8-2 Teoksen verkkoversio (PDF).
  6. ↑ Verinen muistopäivä. Helsingin Sanomat, 31.8.1935, s. 3. Kansalliskirjasto. Viitattu 25.12.2021.
Sosialidemokraattien kansanedustajat
Auktoriteettitunnisteet: Henkilöt Muokkaa Wikidatassa
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=J._V._Sainio&oldid=21985565”