Jone Takamäki

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Jouni Kullervo "Jone" Takamäki (s. 31. joulukuuta 1955 Helsinki) on suomalainen muusikko.[1][2] Hänet tunnetaan erityisesti saksofonistina. Saksofonin soittoon Takamäki intoutui kuusitoistavuotiaana vuonna 1971 kun hän kuuli Jan Garbarekia Tapiola-klubilla [3] Takamäki on ollut mukana useissa jazz- ja rockyhtyeissä ja soittanut lukuisien artistien levyillä. Terapia -trio (Jone Takamaki-puhaltimet, Samppa Salmi-rummut, Make Lievonen-basso) herätti esiintymisellään kiinnostusta. [4] Johanna-merkillä ilmestyi 1980-alussa kaksi Takamäen sooloalbumia: ensimmäinen omalla nimellään ja toinen Jone Takamäki Triona, jossa soittivat myös Samppa Salmi-rummut ja Antti Hytti[5]. Jaakko Tahkolahti luonnehti Takamäen saksofonin soittoa jo 80-luvun alussa sekä teknisesti taitavaksi mutta samalla raivokkaan tunnepohjaiseksi ja herkäksi. [6]

Jazzkokoonpanoista Takamäki on ollut mukana soittajana ja säveltäjänä muun muassa Tapio-Takamäki Quintetissa, Suhkan Uhkassa ja vuonna 1997 perustetussa Otná Eahketissa. Näiden lisäksi hän on soittanut 1980- ja 1990-luvuilla Edward Vesalan Sound and Furyssa, Raoul Björkenheimin Krakataussa ja Jorma Tapion Hugry Tribal Marching Bandissa.[7]

Takamäki on säveltänyt myös elokuvamusiikkia (muun muassa Urpo ja Turpo -lasten animaatioihin) sekä näytellyt erityisesti Anssi Mänttärin elokuvissa.

Takamäki on toiminut tuntiopettajana Teatterikorkeakoulun valo-ja äänisuunnittelun laitoksella vuodesta 1990.

Vuodesta 2005 lähtien Jone Takamäki on toiminut aktiivisesti teatterikentällä musiikin- ja äänisuunnittelun tekijänä ja vuodesta 2006 Takamäki on keskittynyt erityisesti soolo-konsertteihin ja japanilaisten shakuhachi- ja hochiku-huilujen soittamiseen.

Takamäki sai vuoden 2010 Säde-palkinnon äänisuunnittelutyöstään esitykseen Woyzeck. Palkinto jaettiin teatterialan Thalia-gaalassa 2011. Takamäelle myönnettiin taiteilijaeläke vuonna 2019[8].

Hanoi Rocks -muusikkona tunnetuksi tullut Sam Yaffa (oik. Sami Takamäki) on Jone Takamäen veli.

Diskografia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Jone Takamäki (Johanna JHN 2030, 1981)[9]
  • Universal mind (Johanna JHN 2074, 1982)[10] (Jone Takamäki Trio -nimellä)
  • Jone Takamaki, Umut Çağlar & Fahrettin Aykut: Myth of the Drum (Zehra zehra005, 2022)[11]

Mukana levyillä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Osittainen filmografia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Televisio

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tabu (1986-1987)

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Morley, Jones; Tahkolahti Jaakko (suom. toim): Jazz. Tampere: Weilin+Göös, Tietoniekat, 1981. ISBN 951-35-2603-8
  • Tommi Liimatta (toimittaja): Tie taipuu, Sam Yaffa omaelämäkerta. Like, 2016. ISBN 978-952-01-1462-6

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Elonet
  2. ↑ IMDb
  3. ↑ Tie taipuu, Sami Yaffa omaelämäkerta, Like Kustannus, sivu 36
  4. ↑ Soundi 9/81, sivut 30-34
  5. ↑ Fono.fi: Universal mind
  6. ↑ Morley Jones, Tahkolahti Jaakko (suom. toim), Jazz, Tietoniekat 1981, sivu 256
  7. ↑ Petri Silas: Otná Eahket Fimic. Viitattu 16.7.2009. (englanniksi)
  8. ↑ Juuti, Mikko: 542 haki ylimääräistä taiteilijaeläkettä. Ilta-Sanomat, 15.3.2019. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 6.3.2022.
  9. ↑ http://aanitearkisto.fi/firs2/levymerkki.php?Id=Johanna+jhn+2030+(+lp+)[vanhentunut linkki]
  10. ↑ http://www.suomijazz.com/levyt.htm (Arkistoitu – Internet Archive)
  11. ↑ Myth Of The Drum, by JONE TAKAMÄKI / UMUT ÇAĞLAR / FAHRETTIN AYKUT Zehra. Viitattu 18.7.2023. (englanniksi)
  12. ↑ Discogs

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Jone_Takamäki&oldid=22813978”