Jalmari Kara

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Jalmari Kara
Jalmari Kasimir Kara ent. Forsström
Henkilötiedot
Syntynyt22. huhtikuuta 1890
Nastola
Kuollut5. lokakuuta 1936 (46 vuotta)
Oulu
Ammatti jääkärikapteeni, diplomi-insinööri ja kirjailija
Kirjailija
SalanimiEero Kaski ja Kapteeni Teräs
Äidinkielisuomi
Tuotannon kielisuomi
Aikakausi 1912–1927
Aiheet muistelmia, unelmia, elämän karuus
Esikoisteos Uhkapeli: Arnold Bromanin papereista (1912)
Aiheesta muualla
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta

Jalmari Kasimir Kara ent. Forsström (22. huhtikuuta 1890 Seestan kartano, Nastola5. lokakuuta 1936 Oulu) oli jääkärikapteeni, diplomi-insinööri ja kirjailija. Hän käytti myös nimimerkkejä Eero Kaski ja Kapteeni Teräs.[1][2]

Kara oli Seestan kartanon omistajan kenraaliluutnantti Johan Casimir Ehrnroothin ja kartanon palvelijattaren Maria Lovisa Forsströmin avioton lapsi. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1918 kanslisti Tyyne Emilia Lindqvistin kanssa. Heille syntyi yksi poika ja kaksi tyttöä.[1][2] Pariskunnan poika oli taloustieteilijä Kimmo Kara.[3]

Kara kirjoitti ylioppilaaksi Lahden yhteiskoulusta vuonna 1908 ja liittyi Hämäläisosakuntaan. Opintojaan hän jatkoi Teknillisessä korkeakoulussa vuosina 1908–1913 ja suoritti diplomi-insinööritutkinnon vuonna 1913.[1][2]

Jääkärikausi

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kara työskenteli Ab. Gottfrid Strömberg Oy:n palveluksessa ennen liittymistään vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavan jääkäripataljoona 27:n 2. komppaniaan 10. helmikuuta 1916. Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joella ja Riianlahdella, josta hänet siirrettiin pataljoonan täydennysjoukkoon 16. joulukuuta 1916 ja komennettiin edelleen keväällä 1917 Saksan meriesikunnan käyttöön. Meriesikunta lähetti Karan Suomeen suorittamaan erikoistehtäviä. Kara saapui Vaasaan Uumajan kautta, mistä hän toi mukanaan räjähteitä. Vaasasta hän jatkoi matkaansa Lahteen, missä hän koulutti paikallisia suojeluskuntajoukkoja aina sisällissodan syttymiseen saakka.[1][2]

Suomen sisällissota

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kara määrättiin sisällissodan puhjettua komppanianpäälliköksi Sysmän pataljoonan 2. komppaniaan (pataljoonan nimi muutettiin myöhemmin Etelä-Savon rykmentin 3. pataljoonaksi). Sisällissodan loppupuolella 11. toukokuuta 1918 hänet nimitettiin 3. pataljoonan komentajaksi. Kara osallistui sisällissodan taisteluihin Savon rintamalla Nuoramoisissa, Heinolassa, Lusissa ja Hillosensalmella sekä rykmentin etenemiseen Selänpään, Heinolan pitäjän kirkonkylän ja Kouvolan kautta Kotkaan. Kara osallistui sisällissodassa punaisten teloituksiin. Hän johti punakaartilaisten teloituksia Kouvolassa.[1][2][4]

Sisällissodan jälkeen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sisällissodan jälkeen Kara nimitettiin 1. elokuuta 1918 ammattientarkastajaksi Oulun piiriin, ja hän toimi siinä tehtävässä kuolemaansa saakka. Oman virkansa ohella hän toimi paikallispäällikkönä Oulun suojeluskunnassa 12. toukokuuta – 12. joulukuuta 1919 välisen ajan. Kara toimi myös vuodesta 1927 alkaen Oulun piirin maahöyrykattiloiden tarkastajana. Hänet haudattiin Lahteen.[1][2]

  • Uhkapeli: Arnold Bromanin papereista, romaani. Kansa 1912
  • Unikko ja ohdake, romaani. Kirja 1913
  • Hottentotit : koulumuistelmia. Otava 1915
  • Mykkä paholainen, kertomuksia. Otava 1916
  • Jääkärin muistelmia. Kirja 1918
  • Suur-isänmaa, romaani. Kirja 1918 (nimimerkillä Kapteeni Teräs)
  • Jääkärien jäljiltä : kymmenen kertomusta. Kirja 1919
  • Petsamon rata, isänmaallinen unelma. Kirja 1921 (nimimerkillä Kapteeni Teräs)
  • Konrad Löf: erään hylkiön seikkailuja, romaani. Kirja 1925 (nimimerkillä Kapteeni Teräs)
  • Rikoksen varjo, romaani. Marjamaa, Oulu 1926 (nimimerkillä Eero Kaski)
  • Erämaan salaisuus, romaani. Marjamaa, Oulu 1927 (nimimerkillä Eero Kaski)
  • Nuoren Sylvi-tytön koettelemukset, romaani. Karisto 1927 (nimimerkillä Eero Kaski)
  • Syväys, romaani. Karisto 1927
  1. a b c d e f Suomen jääkärien elämäkerrasto 1938
  2. a b c d e f Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975
  3. Fagernäs, Peter ; Koivisto, Heikki: Kimmo Kara 1919–2020 5.11.2020. Helsingin Sanomat. Viitattu 18.11.2020.
  4. Korjus, Olli: Hamina 1918, s. 280. Jyväskylä: Atena, 2008.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]