Oskar Merikanto

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Oskar Merikanto
Merikanto varhain 1900-luvulla
Merikanto varhain 1900-luvulla
Henkilötiedot
Koko nimi Frans Oskar Merikanto
Syntynyt5. elokuuta 1868
Helsinki
Kuollut17. helmikuuta 1924 (55 vuotta)
Oitti
Muusikko
Tyylilajit länsimainen taidemusiikkiView and modify data on Wikidata
Soittimet urut ja pianoView and modify data on Wikidata
Nimikirjoitus
Nimikirjoitus

Frans Oskar Merikanto (vuoteen 1882 Mattsson; 5. elokuuta 1868 Helsinki – 17. helmikuuta 1924 Oitti) oli suomalainen säveltäjä, muusikko, kapellimestari ja opettaja.

Ikätoveristaan Jean Sibeliuksesta poiketen Oskar Merikanto suuntautui yksinkertaisempaan ja kansanomaisempaan ilmaisuun. Hänestä tulikin yksi rakastetuimmista suomalaissäveltäjistä kansan keskuudessa, mihin vaikutti myös Merikannon kielitausta. Merikanto tunnetaan erityisesti yksinlauluistaan, kuten Pai, pai, paitaressu; Ilta tuntureilla; Oi, muistatko vielä sen virren; Kullan murunen ja Soi vienosti murheeni soitto sekä 17-vuotiaana säveltämästään pianovalssista Kesäillan valssi, op. 1.[1] Myös pianoteokset kuten Romanssi, op. 12 ja Valse lente, op. 33 ovat tunnettuja ja suosittuja. Merikanto on säveltänyt 91 yksinlaulua.

Ura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Nuori Merikanto

Oskar Merikannon isä Frans Ferdinand Ala-Kanto oli ammatiltaan ylikonduktööri. Oskar Merikanto sai yksityisopetusta urkuri ja säveltäjä Lauri Hämäläiseltä, kunnes Aurora Karamzinin tukemana pääsi opiskelemaan Leipzigiin vuosiksi 1887–1889. Tämän jälkeen Merikanto opiskeli Berliinissä Albert Beckerin johdolla vuosina 1890–1891. Vuonna 1892 hänet valittiin Johanneksenkirkon urkurin virkaan, missä hän toimi kuolemaansa saakka.[2] Pianistinakin Suomea kiertänyt Merikanto kävi työnsä ohella tarkastamassa kirkkoihin asennettuja urkuja ympäri Suomea ja opetti soittoa Helsingissä julkaisten myös alan oppikirjoja. Merikannon virittämistä uruista tuli aikalaiskeskustelussa eräänlainen statussymboli pitäjien välisessä kilvoittelussa.[1]

Albert Gebhardin maalaama muotokuva vuodelta 1903

Oskar Merikanto oli perustamassa vuonna 1911 Suomalaista Oopperaa ja toimi sen ensimmäisenä kapellimestarina vuosina 1911–1922. [3] Merikannon sävellyskilpailuun lähettämä teos Pohjan neiti oli ensimmäinen suomenkielinen ooppera. [1] Hän toimi myös Päivälehden (myöhemmin Helsingin Sanomat) pitkäaikaisena musiikkikriitikkona.[2]

Yksityiselämä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Merikanto sävelsi Kesäillan valssin nuoruuden mielitietylleen Sally Enrothille,[1] mutta lopulta hän solmi elinikäisen avioliiton 29. elokuuta 1892 Liisa Häyrysen (4. helmikuuta 1869 – 14. maaliskuuta 1949) kanssa. Heidän ainoa lapsensa oli säveltäjä Aarre Merikanto. Tämän poika oli puolestaan kuvanveistäjä Ukri Merikanto. Heidät on kaikki haudattu samaan hautaan Hietaniemen hautausmaalle. Haudalla on vuonna 1927 paljastettu Yrjö Liipolan toteuttama muistomerkki.[4]

Merikanto-postimerkki vuodelta 1968.

Sävellykset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Luettelo Oskar Merikannon sävellyksistä

Katso myös

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjallisuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Heikinheimo, Seppo: ’Oskar Merikanto ja hänen aikansa’. Helsinki. Otava. 1995. ISBN 951-1-13778-6.
  • Ketomäki, Hannele: Oskar Merikannon kansalliset aatteet: Merikannon musiikkijuhlatoiminta sekä ooppera Pohjan neiti ja kuorolaulut venäläistämiskauden laulu- ja soittojuhlien ohjelmissa. (Studia musica, 48) Helsinki: Sibelius-Akatemia, 2012. ISSN 0788-3757 ISBN 978-952-5959-27-7
  • Lehtola, Jan: 'Oskar Merikannon perintö suomalaiselle urkutaiteelle'. Helsinki. Sibelius-Akatemia. 2000. ISBN 978-952-5531-52-7.
  • 'Merikanto-symposium' Toimittanut Jan Lehtola. Kuopio. Sibelius-Akatemian Kuopion osasto. 2011. ISBN 978-952-5959-06-2.
  • Poroila, Heikki: Oskar Merikannon sävellykset. Helsinki: Suomen musiikkikirjastoyhdistys, 1994. ISBN 951-8903-37-9
  • Poroila, Heikki: 'Oskar Merikannon teosluettelo'. Helsinki. Honkakirja, Suomen musiikkikirjastoyhdistys. 2019. ISBN 978-952-68711-7-2 PDF 2020 (Arkistoitu – Internet Archive)
  • Poroila, Heikki: Yhtenäistetty Oskar Merikanto. (Yhtenäistettyjen nimekkeiden ohjeluettelo) Helsinki: Suomen musiikkikirjastoyhdistys, 2019. ISBN 952-5363-18-X PDF (Arkistoitu – Internet Archive)
  • Suomalainen, Yrjö: Oskar Merikanto: Suomen kotien säveltäjä. Helsinki: Otava, 1950.

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c d Säveltäjä Oskar Merikanto oli Sibeliusta suositumpi mutta ystäviensä kiusaama Musiikin syntymäpäiväkalenteri. 5.8.2019. YLE. Viitattu 10.1.2021.
  2. ↑ a b Koskinen, Juha T.: Merikanto Oskar. Sininen laulu. Yle. Arkistoitu 29.3.2015. Viitattu 29.3.2015.
  3. ↑ YLE Teema | Sininen laulu | Taiteilijat | Musiikki | Merikanto Oskar vintti.yle.fi. Viitattu 2.11.2017.
  4. ↑ Liisa Lindgren: Memoria: Hautakuvanveisto ja muistojen kulttuuri, s. 233. SKS, Helsinki 2009.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tämä muusikkoon liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Oskar_Merikanto&oldid=22710975”