Ladislaus (Napoli)

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Ladislaus, piirros vuodelta 1601.
Kartta Napolin kuningaskunnan laajenemisesta, Ladislauksen aikana hankitut alueet keltaisella.

Ladislaus Durazzolainen (myös Vladislav[1], ital. Ladislao di Durazzo; 11. helmikuuta 1377 Napoli – 6. elokuuta 1414 Napoli)[2] oli Napolin kuningaskunnan kuningas vuosina 1386–1414. Hän laajensi valtakuntaansa Italiassa varsinkin Kirkkovaltion alueille ja tavoitteli myös Unkarin valtaistuinta.

Elämänvaiheet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ladislauksen vanhemmat, kuningas Kaarle III ja kuningatar Margareeta, olivat serkkuja.[3][4] Hänen isänsä tuli valtaan Napolissa syrjäyttämällä hänen äitinsä tädin, kuningatar Johanna I:n, ja kruunautti itsensä myöhemmin myös Unkarin kuninkaaksi.[4] Ladislaus tuli Napolin kuninkaaksi vain yhdeksänvuotiaana, kun hänen isänsä murhattiin Unkarin valtataistelun yhteydessä.[2][4] Ladislauksen äiti Margareeta toimi sijaishallitsijana poikansa alaikäisyyden aikana.[2]

Napolin valtaistuinta tavoitteli myös Ranskan hallitsijasukuun kuulunut Anjoun herttua Ludvig II, jonka kannattajat voimistuivat Napolissa.[5] Paavi Urbanus VI oli puolestaan julistanut ristiretken Kaarle III:ta vastaan ja suhtautui myös Ladislaukseen vihamielisesti.[6] Ladislaus joutui pakenemaan pääkaupungistaan vuonna 1387.[2] Vastapaavi Klemens VII kruunasi Ludvig II:n Sisilian (Napolin) kuninkaaksi Avignonissa vuonna 1389, ja tämä otti Napolin kaupungin haltuunsa seuraavana vuonna.[5] Uusi paavi Bonifatius IX puolestaan kruunasi vuonna 1390 Ladislauksen,[7] joka vaati nyt myös Unkarin kruunua. Ladislaus onnistui alistamaan häntä vastaan vikuroineet paronit ja sai vuonna 1399 karkotettua Ludvig II:n Napolista.[2]

Taitavana sotapäällikkönä Ladislaus alkoi laajentaa valtakuntaansa. Hän hyökkäsi Dalmatiaan ja julistautui elokuussa 1403 Zarassa Unkarin kuninkaaksi, mutta sai haltuunsa vain pienen osan Unkarista. Bonifatius IX:n kuoltua vuonna 1404 Ladislaus tuki uutta paavia Innocentius VII:ta, kun taas Ludvig II tuki vastapaavi Benedictus XIII:ta. Ladislaus valtasi Rooman, jolloin Innocentius julisti hänet kirkon suojelijaksi sekä Kirkkovaltioon kuuluneen Campagnan ja Marittiman provinssin kuvernööriksi. Kun Taranton ruhtinas Raimondo Orsini del Balzo kuoli vuonna 1406, Ladislaus nai hänen leskensä Maria d’Enghienin ja sai avioliiton kautta ruhtinaskunnan itselleen.[2]

Vuonna 1408 Ladislaus miehitti uudelleen Rooman sekä koko Latiumin ja Umbrian estääkseen uuden paavin Gregorius XII:n suunnitelmat suuren skisman lopettamisesta sovinnolla. Ladislaus yritti turhaan estää myös Pisan kirkolliskokouksen ja pysyi Gregorius XII:n tukena Pisassa vastapaaviksi valittua Aleksanteri V:tä vastaan.[2] Vuonna 1409 Ladislaus otti haltuunsa Cortonan. Hänen kasvavasta vallastaan huolestunut Firenzen tasavalta liittoutui hänen kilpailijansa Ludvig II:n kanssa.[7] Vuonna 1411 uusi vastapaavi Johannes XXIII kruunasi jälleen Ludvig II:n Napolin kuninkaaksi. Ladislaus kärsi tappion Ludvigille Roccaseccan taistelussa, mutta onnistui uudelleenjärjestämään joukkonsa, solmimaan rauhan Firenzen kanssa ja hankkimaan tuekseen palkkasoturipäällikkö Muzio Attendolo Sforzan.[2]

Vuonna 1412 Johannes XXIII antoi Ladislaukselle lisää maita ja rahaa vastineeksi siitä, että tämä veti tukensa Gregorius XII:n paaviudelta. Kun Johannes valmistautui liittoutumaan Unkarin kuninkaan Sigismundin kanssa, Ladislaus valtasi ja ryösti Rooman kesäkuussa 1413 ja eteni sen jälkeen Bolognaan. Solmittuaan uudelleen rauhan Firenzen ja Sienan kanssa Ladislaus sairastui ja palasi Napoliin, jossa hän kuoli vuonna 1414.[2] Kuolinsyyksi on väitetty kuppaa.[8] Lapsettoman Ladislauksen seuraajaksi tuli hänen siskonsa Johanna II.[3]

Ladislauksen suuri hautamonumentti on Napolin San Giovanni a Carbonara -kirkossa. Hän kärsi änkytyksestä.[8]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Nordisk familjebok (1921), s. 930 (ruotsiksi) Runeberg.org. Viitattu 19.10.2023.
  2. ↑ a b c d e f g h i Ladislas (englanniksi) Encyclopædia Britannica Online. Viitattu 19.10.2023.
  3. ↑ a b Margaret of Naples (fl. late 1300s) (englanniksi) Women in World History: A Biographical Encyclopedia (2002), Encyclopedia.com. Viitattu 19.10.2023.
  4. ↑ a b c Charles III (englanniksi) Encyclopædia Britannica Online. Viitattu 19.10.2023.
  5. ↑ a b Risto Kari: Historian ABC: Kaikkien aikojen valtiot 4, s. 14. Tammi, Helsinki 2001.
  6. ↑ Urban VI, Pope (englanniksi) New Catholic Encyclopedia, Encyclopedia.com. Viitattu 19.10.2023.
  7. ↑ a b Ladislas of Durazzo (englanniksi) The Oxford Dictionary of the Renaissance (2003), Oxford Reference. Viitattu 19.10.2023.
  8. ↑ a b History of the church of San Giovanni a Carbonara (englanniksi) Visitnaples.eu. Viitattu 19.10.2023.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Ladislaus_(Napoli)&oldid=22425732”