Peloponnesolaisliitto

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Peloponnesolaisliitto
Vanha kartta kreikkalaisten kaupunkien liittokunnista peloponnesolaissodan alussa vuonna 431 eaa. Peloponnesolaisliiton alue vihreällä.
Vanha kartta kreikkalaisten kaupunkien liittokunnista peloponnesolaissodan alussa vuonna 431 eaa. Peloponnesolaisliiton alue vihreällä.
Perustettu n. 550 eaa.
Lakkautettu n. 366 eaa.
Tyyppi symmakhia (sotilasliitto)
Jäsenet noin 50 kreikkalaista polista tai muuta kaupunkia

Peloponnesolaisliitto (myös Spartan liitto) oli kreikkalaisten polisten eli kaupunkivaltioiden liitto, jonka johtaja oli Sparta. Siihen kuului suurin osa Peloponnesoksen niemimaan kaupungeista. Liitto oli olemassa noin vuosina 550–366 eaa., mikä tekee siitä pisimpään säilyneen antiikin kreikkalaisen liittokunnan. 400-luvulla eaa. liiton päävastustajaksi muodostui Ateenan johtama Deloksen meriliitto.[1][2]

Peloponnesolaisliitto sai alkunsa arkaaisella kaudella noin vuonna 550 eaa. Sparta perusti sen suojaksi toisaalta omien heloottiensa kapinointia että perivihollistaan Argosta vastaan. Ensimmäinen jäsen oli Tegea, jonka Sparta kukisti ja pakotti liittoon. Vuoteen 510 eaa. mennessä liittoon kuului lähes koko Peloponnesos Argosta lukuun ottamatta sekä muun muassa Megara Attikan rajalta.[1]

400-luvun eaa. alkupuolella monet kreikkalaiset kaupungit hyväksyivät Spartan johtoaseman persialaissodissa, ja liitto oli keskeinen tekijä helleenisessä liitossa Persiaa vastaan. Sodan jälkeen Egeanmerta ympäröivät kaupungit perustivat Deloksen meriliiton Ateenan johdolla. Tämä johti lopulta kreikkalaisten kaupunkien ryhmittymiseen joko Spartan tai Ateenan puolelle, ja joko osaksi peloponnesolaisliittoa tai Deloksen meriliittoa, ja edelleen peloponnesolaissotaan vuosina 431–404 eaa.[1][2]

Sodan jälkeen myös Spartan kukistama Ateena kuului peloponnesolaisliittoon vuosina 404–395 eaa. Sodan jälkeinen aika oli Spartan hegemoniaa. Sen toimet johtivat kuitenkin liittokunnan rakoilemiseen ja Korintin sotaan, joka käytiin vuosina 395–387 eaa. Siinä Spartan ja peloponnesolaisliiton vastustajia olivat Ateena, Argos, Korintti, Theba ja Persia. Vuodesta 382 eaa. Sparta vaati liiton jäseniltä veroa. Vuodesta 378 eaa. Spartan ja peloponnesolaisliiton vastustajana toimi Ateenan johtama niin kutsuttu toinen Ateenan liitto. Peloponnesolaisliitto menetti merkityksensä sen jälkeen kun Theba kukisti Spartan Leuktran taistelussa vuonna 371 eaa, ja lakkasi lopullisesti olemasta noin vuonna 366/365 eaa.[1][2]

Tärkein lähde liiton historian kannalta on Thukydideen Peloponnesolaissota.

Liiton jäsenet tekivät sopimuksen suoraan ja ainoastaan Spartan kanssa. Sparta sai jossain määrin määrätä muiden liittolaisten politiikasta ja sai tarvittaessa kutsua koolle joukkoja liittolaisiltaan. Liittoon kuuluneet suuremmat kaupungit kuten Korintti saattoivat kuitenkin käyttäytyä paljon vapaammin. Pienemmät Spartan lähellä sijainneet kaupungit taas olivat täysin Spartan vallan alla. Sparta pyrki usein pitämään muut jäsenkaupungit valtiomuodoiltaan oligarkioina.[1]

Liitolla oli yhteiset kokoukset, johon kukin kaupunki lähetti edustajansa. Ainoastaan Sparta sai kutsua kokouksen koolle. Vaikka Sparta olikin selvästi liiton vahvin jäsen, kaikilla jäsenillä oli päätöksenteossa yksi ääni. Kokous päätti muun muassa sotatoimista sekä uusista jäsenistä.[1]

Liiton jäsenten ei alun perin tarvinnut maksaa Spartalle veroa, ainoastaan tarjota joukkoja sotatoimiin. Verotus otettiin käyttöön vuonna 382 eaa. Sotaoperaatioissa joukkoja komensi aina spartalainen, joko toinen Spartan kuninkaista tai muu vanhempi komentaja.[1]

Peloponnesolaisliittoon kuului kaupunkeja ennen kaikkea Peloponnesokselta, mistä se oli saanut nimensä. Niemimaan kaupungeista suurin osa kuului liittoon; merkittävimpänä liiton ulkopuolella oli kuitenkin koko sen historian ajan Spartan perivihollinen Argos. Lisäksi liittoon liittyi muun muassa Boiotian ja Fokiin kaupunkeja.[1]

Liiton jäseniä olivat:[3]

  1. a b c d e f g h Cartwright, Mark: Peloponnesian League Ancient History Encyclopedia. Viitattu 21.1.2019.
  2. a b c Peloponnesian League Encyclopaedia Britannica. Viitattu 21.1.2019.
  3. Hansen, Mogens Herman & Nielsen, Thomas Heine: An Inventory of Archaic and Classical Poleis. (An Investigation Conducted by The Copenhagen Polis Centre for the Danish National Research Foundation) Oxford: Oxford University Press, 2004. ISBN 0-19-814099-1