Timon Ateenalainen

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä artikkeli kertoo henkilöstä. Timon Ateenalainen on myös William Shakespearen näytelmä.

Timon Ateenalainen (m.kreik. Τίμων; 400-luvun eaa. loppu) oli antiikin kreikkalainen Ateenasta kotoisin ollut henkilö, joka tunnetaan misantrooppina eli ihmisvihaajana (ὁ μισάνθρωπος, o misanthrōpos).[1][2]

Timon oli Ekhekratides-nimisen miehen poika ja kotoisin Kollytoksen demoksesta.[1] Plutarkhoksen mukaan hän eli peloponnesolaissodan (431-404 eaa.) aikana.[3]

Timon koki ilmeisesti, että hänen ystävänsä kohtelivat häntä kiittämättömästi, ja pettyi ihmisiin niin, että eristi itsensä muista ihmisistä. Hänen kerrotaan päästäneen seuraansa ainoastaan Alkibiadeen.[1] Komediakirjailijat Aristofanes ja Platon sanovat Timonin arvostaneen Alkibiadesta siksi koska katsoi tämän vielä jonakin päivänä tulevan vahingoittamaan Ateenaa pahasti.[2]

Timonin kerrotaan myös kuolleen ihmisvihansa seurauksena. Hän putosi alas päärynäpuusta ja satutti jalkansa. Hän kuitenkin kieltäytyi lääkärinavusta, jolloin märkinyt haava surmasi hänet.[2] Vielä Pausaniaan aikana Ateenassa tunnettiin Akatemian läheisyydessä sijainnut rakennus nimeltä Timonin torni.[4] Timonin hauta oli kuitenkin tuolloin jo jäänyt meren peittoon.[2]

Timon on joskus saatettu sekoittaa filosofi Timon Fleiuslaiseen siksi, että heidän luonteissaan on havaittavissa jonkinlaista etäistä samankaltaisuutta. Ihmisvihaajana tunnettu Timon eli kuitenkin 150 vuotta ennen filosofia.[1]

Vaikutus kulttuuriin

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Timonin ihmisvihasta on myöhemmin tullut legendaarista ja se on ollut monien teosten aiheena.

  • Aristofaneella Timon esiintyy ensimmäisen kerran näytelmässä Linnut. Lysistratessa vanhojen naisten kuoro esittää, että vaikka Timon vihasi miehiä, hän oli ystävällinen naisille.[2]
  • Aristofaneen lisäksi Timonin mainitsevat komediakirjailijat Frynikhos ja Platon sekä Antifanes, joka kirjoitti näytelmän nimeltä Timon.[2]
  • Marcus Antonius pystytti Aktionin taistelun (2. syyskuuta 31 eaa.) hävittyään Aleksandriaan Timoneion (Timonium) -nimisen pyhäkön tai asumuksen, joka oli nimetty Timonin mukaan. Antonius koki olevansa Timonin tavoin henkisessä erämaassa jouduttuaan ystäviensä väärien tekojen kohteeksi.[2][3]
  • Lukianos teki Timonista päähenkilön satiiriinsa Timon eli Ihmisvihaaja. Sen mukaan Timon jakoi rahansa avokätisesti mielisteleville ystävilleen. Kun rahat loppuivat, hänen ystävänsä kaikkosivat ja hän joutui peltotöihin. Eräänä päivänä hän löysi maasta kultaa, jolloin ystävät palasivat, mutta Timon ajoi heidät tiehensä.[5] Lukianos on saattanut saada aiheensa Antifaneelta.[2]
  • William Shakespeare sai Timonista aiheen näytelmäänsä Timon Ateenalainen (Timon of Athens).[6]
  1. a b c d Smith, William: Dictionary of Greek and Roman Biography and Mythology, s. 1144. (Osa III) Boston: Little, Brown and Company, 1849. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
  2. a b c d e f g h Armstrong, A. Macc.: Timon of Athens - A Legendary Figure?. Greece & Rome, Apr., 1987, 2nd Ser. 34. vsk, nro 1, s. 7-11. Artikkelin verkkoversio.
  3. a b Plutarkhos: Antonius 69-70. Teoksessa Kuuluisien miesten elämäkertoja.
  4. Pausanias: Kreikan kuvaus 1.30.4.
  5. Lukianos: Timon eli Ihmisvihaaja. Teoksissa: Jumalatarten kauneuskilpa ja muita satiireja. (Suomentanut Kaarle Hirvonen) Espoo: Littera, 1983. ISBN 951-9356-01-0. Satiireja 2. (Suomentanut Aapo Junkola) Tampere: Juvenes Print, 2003. ISBN 952-91-5732-0.
  6. Shakespeare, William: Timon Ateenalainen. ((Timon of Athens.) Suomentanut Lauri Sipari) Helsinki: WSOY, 2011. ISBN 978-951-0-36851-0.