Tuomion selitys
Tuomion selitys on aiemmin käytössä ollut oikeus saada tuomioistuimelta lisäselvitys epäselvästä tuomiosta. Nykyisin voidaan vastaavassa tapauksessa käyttää kantelua tai oikaisua.[1]
Tuomion selityksestä säädettiin vuoden 1734 lain oikeudenkäymiskaaren 24 luvun pykälissä 10 ja 11. Jos jompikumpi asianosainen pyysi oikeudelta selitystä, pyyntö tuli tehdä niin ajoissa, että myös vastapuoli pystyi antamaan asiasta vastineensa. Oikeuden tuli antaa selitys ennen kuin tuomio tai päätös sai lain voiman. Selityksen laativat samat henkilöt, jotka olivat tuomiostakin päättäneet. Henkilöä, joka pyysi selitystä selkeästä tai riidattomasta tuomiosta sakotettiin 5, 10 tai 20 talaria rikoksen vakavuuden mukaan.[2]
Kiellettyä ei ollut pyytää selitystä kauan tuomion tai päätöksen jälkeen, jos siihen oli tarvetta. Jos asian ratkaissut tuomari ei ollut enää saman oikeuden palveluksessa, selityksen laati hänen sijaansa tullut yhdessä lautakunnan kanssa. Jos riitapuolille annetussa selityksessä oli jotain selkeästi mainitsematonta, niin asianosainen oli oikeutettu valittamaan asiasta.[3]
Tuomion selitystä koskevat säännökset kumottiin lailla oikeudenkäymiskaaren muuttamisesta (109/1960), joka tuli voimaan heinäkuun alussa 1960. Uusi 24 luvun 10 pykälä säätää, että tuomion sisältäessä kirjoitus- tai laskuvirheen se tulee oikaista heti. Oikaisun teki aiemmin tuomari tai kihlakunnanoikeus, nykyisin tuomioistuin, sen puheenjohtaja tai lainoppinut jäsen. Oikaisu tulee merkitä alkuperäiseen tuomioon ja asianosaisten kappaleisiin, jos se on mahdollista. Jos asianosaisen kappaletta ei saada korjattua, hänelle tulee toimittaa maksutta jäljennös oikaistusta kantatuomiosta. Jos juttu on siirtynyt ylempään oikeuteen, niin tieto oikaisusta on toimitettava myös sille. Jos asianosainen katsoo, että tuomiota on oikaistu virheellisesti, hänen tulee kannella asiasta 30 päivän kuluessa tiedon asiasta saatuaan.[4]