Turskasota
| Ensimmäinen turskasota | |||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
 brittiläinen troolari Coventry City ja Islannin rannikkovartioston partiovene ICGV Albert Länsivuonnoilla
| |||||||||
| |||||||||
| Osapuolet | |||||||||
| Komentajat | |||||||||
| Vahvuudet | |||||||||
|
|
| ||||||||
| Tappiot | |||||||||
|
ei tappioita |
ei tappioita | ||||||||
Turskasota (engl. Cod Wars, isl. Þorskastríðin) oli sarja Islannin ja Yhdistyneen kuningaskunnan välillä vuosina 1958–1976 vallinneita diplomaattisia selkkauksia. Kalastuselinkeinoaan puolustanut Islanti siirsi asteittain aluevesirajaansa kauemmaksi ensin neljän, sitten 12, 50 ja 200 meripeninkulman päähän rannikosta kieltäen brittiläisiltä kalastajilta pääsyn alueelleen. Omien kalastajiensa ja kalanjalostusteollisuutensa etuja puolustanut Britannia ei hyväksynyt tätä. Seurauksena oli lieviä väkivaltaisuuksia ja vakava välirikko. Tilanne kärjistyi lopulta siihen, että Islanti katkaisi diplomaattisuhteensa Britanniaan. Pian tämän jälkeen Britannia taipui Islannin vaatimuksiin.
Turskasodan tausta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Islannissa kalastus muodosti suuren osan kansantaloudesta. Islantilaisen näkemyksen mukaan Islannin ympäristön kalakannat olivat 1950-luvulla romahtamassa ryöstökalastuksen johdosta. Britanniassa Islannin kalastukselle asettamat esteet uhkasivat noin 9 000 työpaikkaa pääasiassa Humbersidessa, Fleetwoodissa, Aberdeenissa ja North Shieldsissa. Brittiläiset kalastajat olivat purjehtineet Islannin vesille keskiajalta saakka.
Islanti ja Royal Navy vastakkain
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Turskasodan ollessa kiivaimmillaan Royal Navyn sota-aluksia lähetettiin useita kertoja Islannin aluevesille suojelemaan brittiläisiä troolareita Islannin rannikkovartiolaitoksen häirinnältä. 1970-luvulla islantilaiset asettivat aluksiinsa erityisiä leikkureita, joilla voitiin silpoa brittien trooleja. Brittiläiset kalastus- ja sota-alukset vastasivat tähän ajamalla päin islantilaisia rannikkovartiolaivoja. Yhteentörmäyksissä Royal Navyn fregatit kuitenkin paljastuivat islantilaisten aluksia hauraammiksi.
Turskasota vaati yhden kuolonuhrin: islantilainen rannikkovartija sai tapaturmaisesti surmansa ollessaan korjaamassa aluksensa yhteentörmäyksessä saamia vaurioita.
Naton ongelma
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kahden Nato-maan välirikko oli länsivalloille vakava huolenaihe varsinkin tilanteen kärjistyttyä diplomaattisuhteiden katkeamiseen vuonna 1975. Yhdysvaltain passiivinen suhtautuminen kahden tärkeän liittolaisensa kiistaan kasvatti Islannissa voimakkaita Nato-vastaisia mielialoja ja herätti vaatimuksia Keflavíkin sotilastukikohdan lakkauttamisesta.
Ensimmäinen turskasota
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ensimmäinen turskasota kesti 1. syyskuuta – 12. marraskuuta 1958 Islannin laajentaessa aluevesiään neljästä meripeninkulmasta kahteentoista. Kaikkiaan brittiläisten kalastusalusten suojeluun otti osaa 53 kuninkaallisen laivaston sota-alusta. Kiista päättyi Islannin ja Britannian sopimukseen, jonka mukaan tulevat kiistat ratkaistaisiin Haagin kansainvälisessä oikeudessa.
Islannin kalastusministeri Lúdvik Jósepsson ilmoitti 24. toukokuuta 1958 Islannin laajentaneen kalastusalueensa 12 meripeninkulmaan. Kalastusministeri antoi 30. kesäkuuta määräyksen saattaa voimaan uuden kalastusalueen 1. syyskuuta alkaen. Britannian kalastuslaivasto jatkoi pyyntiä uuden alueen sisällä. Seuraavana päivänä Islannin merivartioston alukset Thor ja Maria Júlia pidättivät troolari Northern Foamin, mutta HMS Eastbourne pysäytti aluksen vangiten islantilaiset, jotka laskettiin maihin Faxanlahdessa 13. syyskuuta.[1]
Seuraavan viikon aikana islantilaiset pyrkivät vangitsemaan useita alueelta tapaamiaan troolareita miehistöineen. Lokakuun alussa voimakeinojen käyttö lisääntyi islantilaisten ampuessa varoituslaukauksia. Vuoden 1959 alussa useita neljän meripeninkulman rajan loukkauksia, joihin Britannian kuninkaallisen laivaston alukset eivät puuttuneet, vaan rajaa rikkoneet toimitettiin oikeuteen Reyakjavíkissä.[2]
Toinen turskasota
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| Toinen turskasota | |||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| |||||||||
| Osapuolet | |||||||||
| Komentajat | |||||||||
| Vahvuudet | |||||||||
|
|
| ||||||||
| Tappiot | |||||||||
|
1 rannikkoinsinööri |
ei tappiota | ||||||||
Toinen turskasota alkoi 1. syyskuuta 1972, kun Islanti laajensi aluevetensä 50 meripeninkulmaan (92,6 km). Islannin vasemmistohallitus julisti, ettei edellisen, oikeistolaisen, hallituksen sopimus Britannian kanssa sovittelusta Haagissa ollut pätevä.
Tämän sodan aikana Islannin rannikkovartiosto alkoi käyttää verkonleikkureita brittiläisiä kalastusaluksia vastaan niiden kieltäydyttyä noudattamasta rannikkovartion ohjeita. Kahdeksantoista troolarin verkot leikattiin 18. tammikuuta, mikä pakotti troolarit poistumaan Islannin aluevesiltä kuninkaallisen laivaston suojelusta huolimatta. Seuraavana päivänä kalastusalusten suojaksi lähetettiin hinaajia, mutta se osoittautui riittämättömäksi. Britannia muodosti erillisen laivasto-osaston suojelemaan kalastajiaan.
Tulivuori Eldfell purkautui 23. tammikuuta ja Islannin rannikkovartioston piti aloittaa pelastustoimet tuhoalueella.
Brittiläiset kalastajat poistuivat Islannin aluevesiltä 17. toukokuuta palaten kaksi päivää myöhemmin suojanaan laivaston fregatit. Majakka-alus ICGV Árvakur törmäsi 1. kesäkuuta neljään brittialukseen ja kuusi päivää myöhemmin Ægir törmäsi HMS Scyllaan.
Naton pääsihteeri Joseph Luns saapui 16. syyskuuta neuvottelemaan Reykjavíkiin, koska islantilaisministerit olivat ehdottaneet maan irtautumista Natosta, joka ei kyennyt suojelemaan Islantia kriisin aikana. Pääsihteerin vaatimuksesta brittiläiset sota-alukset kutsuttiin pois 3. lokakuuta. Sopimus solmittiin 8. marraskuuta ja sen mukaan britit saivat kalastaa tietyillä alueilla Islannin julistaman aluevesirajan sisällä maksimissaan 130 000 tonnia kalaa. Sopimus päättyi marraskuussa 1975.
Kolmas turskasota
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]| Kolmas turskasota | |||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
 Islannin partiovene ICGV Odinn ja Royal Navyn fregatti HMS Scylla kohtaavat Pohjois-Atlantin valtamerellä
| |||||||||
| |||||||||
| Osapuolet | |||||||||
| Komentajat | |||||||||
| Vahvuudet | |||||||||
|
|
| ||||||||
| Tappiot | |||||||||
|
ei tappiota |
ei tappiota | ||||||||
Kolmas turskasota käytiin marraskuusta 1975 kesäkuuhun 1976, kun Islanti julisti aluevesikseen 200 meripeninkulmaa (370 km) rannikostaan. Britannia ei tunnustanut tätä, ja brittiläiset alukset jatkoivat kalastusta rajan sisällä. Britannia lähetti lopulta 22 fregattia Islannin neljää partiovenettä ja kahta aseistettua troolaria vastaan. Myöhemmin Islanti yritti ostaa yhdysvaltalaisia Asheville-luokan tykkiveneitä ja neuvostoliittolaisia Mirka-luokan fregatteja. Konflikti päättyi lopulta, kun Islanti uhkasi Naton Keflavíkin tukikohdan sulkemisella. Jälkikäteen on esitetty, että Royal Navyn voimien sitominen turskasotaan vaaransi Naton puolustuskyvyn Pohjois-Atlantilla.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Welch, Andrew: The Royal Navy in the Cod Wars Britain and Iceland in Conflict 1958–1976. Liskeard, Cornwall: Maritime Books, 2006. ISBN 978-1-904459-23-1 (englanniksi)
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Turskasota Wikimedia Commonsissa
