Veikko Koppinen

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Veikko William Koppinen, salanimi: Viljami Korpi, (31. maaliskuuta 1910 Multia15. huhtikuuta 1993[1][2]) oli suomalainen kenraaliluutnantti, joka palveli myös rajavartiolaitoksessa ja oli sissitoiminnan asiantuntija.

Koppinen valmistui kadettikoulusta 1932, kävi sodan jälkeen sotakorkeakoulun 1946 ja tuli nimitetyksi yleisesikuntaupseeriksi 1948. Koppisen sotilasuran alku sijoittui Karjalan kaartiin, jossa hän oli nuorempana upseerina 1932–1935. Vuodet 1935–1939 hän toimi yleisesikunnassa toimistoupseerina. Talvisodan alettua hänet sijoitettiin JR 33:een komppanianpäälliköksi. Välirauhan aikana hän työskenteli mm. 2. prikaatissa ja jatkosodan alettua JR 23:ssa. 11. divisioonan esikunnassa Koppinen työskenteli toimistopäällikkönä 1942–1943 sekä 1944 esikuntapäällikkönä.[1]

Sodan jälkeen Koppinen toimi pääesikunnassa ja sotakorkeakoulun jälkeen hän myös opetti siellä 1947–1949. Vuosina 1949-1951 hän toimi pataljoonan komentajana JR 6:ssa. Lounais-Suomen sotilasläänin esikuntapäällikkönä hän työskenteli 1951–1952. Taistelukoulun johtajan apulaisena Koppinen toimi 1952–1957, ja vuodet 1957–1962 Sotakorkeakoulussa. Pääesikunnassa komentopäällikkönä hän työskenteli 1962–1965, mistä siirtyi rajavartiostojen päällikön apulaiseksi seuraavaan vuoteen asti. Vuonna 1966 hänet nimitettiin rajavartiostojen päälliköksi, mitä tehtävää hän hoiti vuoteen 1970 asti.[1]

Ylennykset: Vänrikki 1930, luutnantti 1934, kapteeni 1940, majuri 1942, everstiluutnantti 1952, eversti 1957, kenraalimajuri 1962, kenraaliluutnantti 1966.[1]

Koppinen kirjoitti sissisodankäyntiä Suomessa kuvaavan fiktiivisen teoksen Räjähtävä tyhjyys, joka julkaistiin postuumisti vuonna 2012.

  1. a b c d Kuka kukin on 1978 Projekt Runeberg
  2. Kuolleita suomalaisia. Mitä Missä Milloin 1994 s. 148. Otava 1993 ISBN 951-1-12765-9

Kirjallisuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Kallio, Kaiju (toim.): Mun kaunis kultasein! : vanhempieni Veikko ja Martta Koppisen rintamakirjeitä vuosilta 1941-1945. Espoo: Kaiju Kallio, 2009.