Substantiivi

muokkaa

abessiivi (5)

  1. (kielitiede) vajantosijamuoto, joka ilmaisee puuttumista, jonkin puutetta, (harvoin, vanhentunut vajanto
    Suomen kielen abessiivin sijapääte on -tta/-ttä.
    Abessiivimuoto poika-sanasta on pojatta.

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈɑbesˌsiːʋi/, [ˈɑbe̞sːiːʋi]
  • tavutus: a‧bes‧sii‧vi

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi abessiivi abessiivit
genetiivi abessiivin abessiivien
(abessiivein)
partitiivi abessiivia abessiiveja
akkusatiivi abessiivi;
abessiivin
abessiivit
sisäpaikallissijat
inessiivi abessiivissa abessiiveissa
elatiivi abessiivista abessiiveista
illatiivi abessiiviin abessiiveihin
ulkopaikallissijat
adessiivi abessiivilla abessiiveilla
ablatiivi abessiivilta abessiiveilta
allatiivi abessiiville abessiiveille
muut sijamuodot
essiivi abessiivina abessiiveina
translatiivi abessiiviksi abessiiveiksi
abessiivi abessiivitta abessiiveitta
instruktiivi abessiivein
komitatiivi abessiiveine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo abessiivi-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa