ablatiivi
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaaablatiivi (5)
- (kielitiede) sijamuoto, ulkopaikallissija, joka perusmerkityksessään ilmaisee liikettä pois joltain pinnalta tai jonkin luota, ulkoeronto. Käytetään laajasti myös muissa merkityksissä.
- Suomen kielen ablatiivin sijapääte on -lta/-ltä.
- Pojalta on ablatiivi poika-sanasta — pojalta odotamme paljon.
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈɑblɑˌt̪iːʋi/, [ˈɑblɑˌt̪iːʋi]
- tavutus: ab‧la‧tii‧vi
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | ablatiivi | ablatiivit |
| genetiivi | ablatiivin | ablatiivien (ablatiivein) |
| partitiivi | ablatiivia | ablatiiveja |
| akkusatiivi | ablatiivi; ablatiivin |
ablatiivit |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | ablatiivissa | ablatiiveissa |
| elatiivi | ablatiivista | ablatiiveista |
| illatiivi | ablatiiviin | ablatiiveihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | ablatiivilla | ablatiiveilla |
| ablatiivi | ablatiivilta | ablatiiveilta |
| allatiivi | ablatiiville | ablatiiveille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | ablatiivina | ablatiiveina |
| translatiivi | ablatiiviksi | ablatiiveiksi |
| abessiivi | ablatiivitta | ablatiiveitta |
| instruktiivi | – | ablatiivein |
| komitatiivi | – | ablatiiveine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | ablatiivi- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset
muokkaa1. ulkoeronto
|