karttu
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaaÄäntäminen
muokkaa- IPA: /ˈkɑrt̪ːu/
- tavutus: kart‧tu
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | karttu | kartut |
| genetiivi | kartun | karttujen |
| partitiivi | karttua | karttuja |
| akkusatiivi | karttu; kartun |
kartut |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kartussa | kartuissa |
| elatiivi | kartusta | kartuista |
| illatiivi | karttuun | karttuihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kartulla | kartuilla |
| ablatiivi | kartulta | kartuilta |
| allatiivi | kartulle | kartuille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | karttuna | karttuina |
| translatiivi | kartuksi | kartuiksi |
| abessiivi | kartutta | kartuitta |
| instruktiivi | – | kartuin |
| komitatiivi | – | karttuine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | kartu- | |
| vahva vartalo | karttu- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Liittyvät sanat
muokkaaYhdyssanat
muokkaakarttupiilo, karttuvaljastus, pyykkikarttu, väkikarttu
Aiheesta muualla
muokkaa- karttu Kielitoimiston sanakirjassa