loimi
 |
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaaloimi (25)
- kankaan pituussuuntainen yhtenäinen lanka
- eläimen, varsinkin hevosen, säältä suojaamiseen käytettävä peite
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈloi̯mi/
- tavutus: loi‧mi
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | loimi | loimet |
| genetiivi | loimen | lointen loimien |
| partitiivi | lointa loimea |
loimia |
| akkusatiivi | loimi; loimen |
loimet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | loimessa | loimissa |
| elatiivi | loimesta | loimista |
| illatiivi | loimeen | loimiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | loimella | loimilla |
| ablatiivi | loimelta | loimilta |
| allatiivi | loimelle | loimille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | loimena | loimina |
| translatiivi | loimeksi | loimiksi |
| abessiivi | loimetta | loimitta |
| instruktiivi | – | loimin |
| komitatiivi | – | loimine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | loime- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
loin- | |
Etymologia
muokkaaKäännökset
muokkaaLiittyvät sanat
muokkaaYhdyssanat
muokkaaenkkuloimi, loimilanka, loimineulos, loimitukki
Aiheesta muualla
muokkaa- loimi Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet
muokkaa- ↑ Häkkinen, Kaisa: Nykysuomen etymologinen sanakirja. Juva: WS Bookwell, 2004. ISBN 951-0-27108-X.