reuna

Katso myös: reúna

Suomi

Substantiivi

reuna (9)

1. kohta, jossa jokin päättyy ja toinen alkaa

   Jyrkänteen reuna on vaarallinen paikka.

Ääntäminen

• IPA: /ˈreu̯nɑ/
• tavutus: reu‧na

Käännökset

1. kohta, jossa jokin päättyy ja toinen alkaa

englanti: edge, border, fringe, limit, outline, margin, rim, side inarinsaame: revni koltansaame: ruõbdd ruotsi: rand

saksa: Rand m., Kante f. unkari: szél, széli széle viro: serv

Liittyvät sanat

• laitama
• ranti

Johdokset

• adjektiivit: reunimmainen
• adverbit: reunoitse
• substantiivit: reunake, reunama, reunoitus, reunos, reunus
• verbit: reunata, reunoittaa, reunustaa

Yhdyssanat

alareuna, etureuna, hulpioreuna, jättöreuna, kaatoreuna, liehureuna, metsänreuna, pilvenreuna, pykäreuna, raunaharju, repäisyreuna, reuna-alue, reuna-arvo, reunadelta, reunaehto, reunahuomautus, reunajuova, reunakasvi, reunakirjoitus, reunakiveys, reunakivi, reunakoriste, reunakulma, reunakääriäinen, reunaköysi, reunalauta, reunalista, reunaluisu, reunamaa, reunameri, reunamerkintä, reunamerkki, reunametsä, reunamoreeni, reunamuistutus, reunamuodostuma, reunanauha, reunaommel, reunaornamentti, reunapaperi, reunapisto, reunapitsi, reunapuoli, reunapuu, reunaripsi, reunasakset, reunasilmukka, reunasulka, reunavaltio, reunavarvas, reunaviiva, reunavuori, reunavuoristo, reunavyöhyke, reunosa, rimpsureuna, ripsureuna, sisäreuna, surureuna, takareuna, tienreuna, ulkoreuna, yläreuna

Aiheesta muualla

• reuna Kielitoimiston sanakirjassa